Lontoo kasvatti meikäläisestä aikuisen. Ennen vaihtoa meitä lähtijöitä informoitiin että muutosta voi tapahtua jokaisessa, enemmän tai vähemmän. Itse ajattelin, että noooh, varmaan englanti muuttuu sujuvammaksi kuudessa kuukaudessa ja silleen, mutta tuskin mitään suurempaa muutosta tapahtuu.
Väärässä olin:
Opettelin ensin syömään kaurapuuroa, kun se kerta on niin terveellistä ja superhalpaa. Näin jälkikäteen voin myöntää, että makukin on oikein hyvä. Nykyään puuro menee aamulenkillä keräämien tuoreiden mustikoiden kanssa. Sysyllä voisi keittää omenoista hilloa.
Ostin vapaaehtoisesti kaksi mekkoa ja muutamia hameita (en siis päättäjäisiä, lakkiaisia tai sellaisia varten, vaan täysin vapaaehtoisesti ilman ulkoista pakotetta). Minussa on naista myöntämään, että mekossa tai hameessa on oikein kiva kävellä.
Ostin mustat korkkarit, jokaisen naisen must. Niillä käveleminen on oikeasti hauskaa! Koska kesä menee lähes yksinomaan työkengissä, niin odottelenkin jo syksyä ja kopsuttelua Jyväskylän kylänraittiilla.
Hankin kuntosalikortin. Step. Aloin kuntosaliharjoittelun. Big step. Aloin juosta. Another big step. Hankin kuntosaliohjelman. BIG step! Nautin juoksemisesta. Even bigger step! Kuukauden juoksemisen jälkeen päätin, ettei vanhat lenkkarit saa enää syödä jalkapohjiani, joten menin ostamaan Adidakselta uudet, vaaleanpunaiset kiitäjät, joissa on kukkakuvioita. Ja kaiken kukkuraksi olen jatkanut juoksemista Suomeen palattuani, ja vaikka välillä juokseminen on kuin söisi sahanpurua tervalla, niin seuraavana päivänä lenkkarit vedetään jalkaan.
Opettelin juomaan Lontoolaista hanavettä. Suomalainen hanavesi maistui ensimmäisen viikon ajan liian makealta ja jopa äitelältä. Keho selkeästi vaati veden kemikaleilla, eikä puhtaana pohjavedestä nostettuna.
Opettelin jakamaan kylpyhuoneen ja keittiön (käytännössä puolet mun elämästä) seittemän muun hengen kanssa ja kestämään heidän huonoja ja hyviä puolia. Jälkikäteen voin sanoa että kiitän onneani ettei kylpyhuonetta tarvitse enää jakaa porsaiden kanssa, kuusi kuukautta oli ihan tarpeeksi, kiitos.
Leikkautin hiukseni ja paljastin niskavillani 23:n vuoden pitkätukkaisuuden jälkeen. Oli pakko lähteä Lontooseen asti kampaajalle, koska oma kampaajani ei ole suostunut leikkaamaan lyhyitä hiuskia, vaikka olen monesti todennut että sellaiset olisi kivat. Väitti että näytän paremmalta pitkähiuksisena ja lyhyet hiukset voin leikata sitten kun alan kaljuuntumaan. Viittaus Elovenaankin on kuultu. (PAH, ostin paketin Elovenan kaurahiutaleita kun palasin Suomeen ja KAPPAS, Elovena-neidolla on sama lyhyt leikkaus ku meikäläisellä!)
Opin arvostamaan Suomea ja suomalaisille arkipäiväisiä asioita, kuten astiankuivauskaappia, pistokkeita, veden sekoittajaa hanassa, ilmaista koulutusta, asioiden sujuvaa etenemistä, kaksinkertaisia ikkunoita, pakkoruotsia, pakkoenglantia, vaaleapaahtoista suodatinkahvia tavallisissa kahviloissa, kunnon leipää, turhan liibalaaban puuttumista hallinnon henkilökunnalta, puhdasta luontoa, josta löytyy aamiaiseksi mustikoita ja metsämansikoita sekä lounaaksi kanttarelleja, kirjastoa ja neljää vuodenaikaa.
torstai 14. heinäkuuta 2011
lauantai 18. kesäkuuta 2011
Finland, the small country in Russia?
Suomesta tiedetään faktatietoa vaihtelevasti, joillakin on kaikki tieto hallussa, ja jotkut elää vielä siinä luulossa että Suomi on osa Neuvostoliittoa. Täällä moni kokee Suomen todella eksoottisena maana ja osa on vieraillut Helsingissä, ja juuri nämä ihmiset haluaa loistaa Suomi-tiedoillaan. Tässä muutama esimerkki:
Suomenkieli: Kaikki tietää suomenkielen ja sen yhteyden unkariin, mutta suurin harhaluulo on, että suomea puhuva ymmärtää ja puhuu sujuvasti unkaria (google translate: 'Mitä kuuluu?' on unkariksi 'Hogy vagy?', eli siis lähes identtinen!). Jotkut on myös brassaillu suomenkielen taidoillaan, vaikka vaan yhdellä opitulla sanalla, kuten "ranskanleipä" ja "ripulipaska". Jotkut taas sanoo "There's only one sentence I know in Finnish" ja sitten ne sönkkää siansaksaa. Näissä tilanteissa yleensä kannattaa leikkiä kohteliasta ja nyökyttellä hyväksyvästi.
Ruotsinkieli: Joidenkin on vain niin vaikea ymmärtää, että Suomessa on ihmisiä jotka puhuu sujuvaa ruotsia, että koulussa opiskellaan ruotsia, tai että joku voi tulla kaupungista, jossa suurin osa on ruotsinkielisiä.
Suomen historia: Venäjä tiedetään, mutta mitä mitä, onko Suomi ollut osa Ruotsia joskus?
Maantieteellinen sijainti: Tuskin kukaan tietää sitä, paitsi suomalaiset. Suurin osa yllättyy kun kerron että Suomella on yhteistä rajaa Venäjän kanssa.
Koulutusjärjestelmä: Kun opiskelee kasvatustieteellisessä instituutissa, ei voi välttyä suomalaisen koulutusjärjestelmän ylistämiseltä. Joillakin luennoilla suomalainen opiskelija pääsee valokeilaan, ikään kuin tämä olisi itse keksinyt koko järjestelmän. En valita.
Järjettömät pakkaset: Myönnetään, joskus oon pistäny celciukset yläkanttiin kun joku on kauhistellu suomalaista talvea. Ikään kuin me elettäisiin vieläkin keräilijä-metsästäjä-kulttuurissa, jossa ei ole supermarketteja tai goretexiä.
Jääkarhut, porot, pingviinit ja muut metsän eläimet: Niin, kaikki iloiset pakkasen ystävät kulkee rinnakkain pitkin Helsingin katuja.
Sukunimi: Turha luulla, että kukaan osaa lausua suomalaisen sukunimen oikein.
Sauna: Monikaan ei voi ymmärtää miksi ihmeessä kukaan haluaa mennä vapaaehtoisesti tulikuumaan huoneeseen istumaan (vain ne joiden luulot pakkasesta on pikkasen jääkauden puolella tietää, että sauna on ainut keino selviytyä). Näitä ihmisiä on kiva järkyttää kertomalla vastoista/vihdoista tai avanto-uimisesta, mikä tietenkin on osa jokaisen perheen lauantai-iltaa, eikö?
Kesä: Kun suurin osa uskoo, että Suomessa on ikiroutaa Hangosta Utsjoelle, niin niiden on hyvin vaikea uskoa, että Suomessa voi olla oikea kesä. Toisaalta, ne jotka on ollut Suomessa kesällä, ei voi vieläkään uskoa miten valoisaa yöllä voi olla. Ne jotka on ollu Suomessa talvella, ei voi uskoa että kukaan kestää sitä selväjärkisenä hengissä.
Nokia: Ne puhelimet, ei kumisaappaat, on kyllä jokaisen tiedossa, joten ei hätää suomalaiset; vaikka Elop myisi Nokian Microsoftille pilkkahintaan, brändi pysyy aina suomalaisena.
Suomenkieli: Kaikki tietää suomenkielen ja sen yhteyden unkariin, mutta suurin harhaluulo on, että suomea puhuva ymmärtää ja puhuu sujuvasti unkaria (google translate: 'Mitä kuuluu?' on unkariksi 'Hogy vagy?', eli siis lähes identtinen!). Jotkut on myös brassaillu suomenkielen taidoillaan, vaikka vaan yhdellä opitulla sanalla, kuten "ranskanleipä" ja "ripulipaska". Jotkut taas sanoo "There's only one sentence I know in Finnish" ja sitten ne sönkkää siansaksaa. Näissä tilanteissa yleensä kannattaa leikkiä kohteliasta ja nyökyttellä hyväksyvästi.
Ruotsinkieli: Joidenkin on vain niin vaikea ymmärtää, että Suomessa on ihmisiä jotka puhuu sujuvaa ruotsia, että koulussa opiskellaan ruotsia, tai että joku voi tulla kaupungista, jossa suurin osa on ruotsinkielisiä.
Suomen historia: Venäjä tiedetään, mutta mitä mitä, onko Suomi ollut osa Ruotsia joskus?
Maantieteellinen sijainti: Tuskin kukaan tietää sitä, paitsi suomalaiset. Suurin osa yllättyy kun kerron että Suomella on yhteistä rajaa Venäjän kanssa.
Koulutusjärjestelmä: Kun opiskelee kasvatustieteellisessä instituutissa, ei voi välttyä suomalaisen koulutusjärjestelmän ylistämiseltä. Joillakin luennoilla suomalainen opiskelija pääsee valokeilaan, ikään kuin tämä olisi itse keksinyt koko järjestelmän. En valita.
Järjettömät pakkaset: Myönnetään, joskus oon pistäny celciukset yläkanttiin kun joku on kauhistellu suomalaista talvea. Ikään kuin me elettäisiin vieläkin keräilijä-metsästäjä-kulttuurissa, jossa ei ole supermarketteja tai goretexiä.
Jääkarhut, porot, pingviinit ja muut metsän eläimet: Niin, kaikki iloiset pakkasen ystävät kulkee rinnakkain pitkin Helsingin katuja.
Sukunimi: Turha luulla, että kukaan osaa lausua suomalaisen sukunimen oikein.
Sauna: Monikaan ei voi ymmärtää miksi ihmeessä kukaan haluaa mennä vapaaehtoisesti tulikuumaan huoneeseen istumaan (vain ne joiden luulot pakkasesta on pikkasen jääkauden puolella tietää, että sauna on ainut keino selviytyä). Näitä ihmisiä on kiva järkyttää kertomalla vastoista/vihdoista tai avanto-uimisesta, mikä tietenkin on osa jokaisen perheen lauantai-iltaa, eikö?
Kesä: Kun suurin osa uskoo, että Suomessa on ikiroutaa Hangosta Utsjoelle, niin niiden on hyvin vaikea uskoa, että Suomessa voi olla oikea kesä. Toisaalta, ne jotka on ollut Suomessa kesällä, ei voi vieläkään uskoa miten valoisaa yöllä voi olla. Ne jotka on ollu Suomessa talvella, ei voi uskoa että kukaan kestää sitä selväjärkisenä hengissä.
Nokia: Ne puhelimet, ei kumisaappaat, on kyllä jokaisen tiedossa, joten ei hätää suomalaiset; vaikka Elop myisi Nokian Microsoftille pilkkahintaan, brändi pysyy aina suomalaisena.
torstai 9. kesäkuuta 2011
Opiskelusta
Palautin tällä viikolla kummatkin kevätlukukauden esseet. Toisen virallinen palautuspäivä on vasta heinäkuussa, joten sen tulokset tulevat syyskuussa, mikä on ihan käsittämätöntä. Muutenkin IOE:n periaatteet esseiden suhteen on naurettavat: essee saa 5000 sanaa +/-10%, jos menee näiden rajojen yli, niin essee on automaattisesti hylätty (opettaja oli ihan fine niiden ylimääräisten 40 sanan kanssa); palauttaessa tulee täyttää lomake, joka todistaa että opiskelija on palauttanu työn (jotta opiskelijalla on muisto palautushetkestä?); ohjeita esseen palautukseen ei saa, kuin vasta sitten kun työt on tulostettu ja viety palautettavaksi.
Esseiden tarkistaminen on sitten iha oma prosessinsa; ensin moduulin opettaja tarkistaa työn ja tämän jälkeen työn lukee toinen, anonyymi proffa. Kaikkeen tuohon menee pauttiarallaa kuukausi, pari. Opintopisteet tulee rekisteriin marraskuussa, mikä on tietenkin kauheen kiva. Jos en oo muuta oppinu täällä viimesinä kuukausina, ni ainakin sen, että täällä paperiasota on opiskelua tärkeämpää.
Tällä hetkellä yritän keksiä mistä aiheesta kirjoitan kolmannen, ja viimeisen moduulini esseen. Koska aiemmissa käsittelin opettajan ja oppilaiden vuorovaikutusta sekä näkymätöntä oppilasta koululuokassa, voisin tälläkin kertaa valita jotain luokkahuoneeseen liittyvää. Koska mustahan tulee ope, eikö?
Esseiden tarkistaminen on sitten iha oma prosessinsa; ensin moduulin opettaja tarkistaa työn ja tämän jälkeen työn lukee toinen, anonyymi proffa. Kaikkeen tuohon menee pauttiarallaa kuukausi, pari. Opintopisteet tulee rekisteriin marraskuussa, mikä on tietenkin kauheen kiva. Jos en oo muuta oppinu täällä viimesinä kuukausina, ni ainakin sen, että täällä paperiasota on opiskelua tärkeämpää.
Tällä hetkellä yritän keksiä mistä aiheesta kirjoitan kolmannen, ja viimeisen moduulini esseen. Koska aiemmissa käsittelin opettajan ja oppilaiden vuorovaikutusta sekä näkymätöntä oppilasta koululuokassa, voisin tälläkin kertaa valita jotain luokkahuoneeseen liittyvää. Koska mustahan tulee ope, eikö?
keskiviikko 1. kesäkuuta 2011
Kuvakuulumisia
Hampstead heathissa sijaitseva Kenwood house on monien elokuvien lavaste. Jos ei mikään kello ei kilkata, niin vinkkinä: Notting Hill ja Henry James-elokuvan kuvaukset.
Löydettiin kaverien kanssa uusi suosikkikotikatu läheltä Angelia. Jokaisen kotiovi söpösti erivärinen.
The Royal Observatory Greenwichissä
Minä ja nollameridiaani
The Royal Observatory
Greenwichin puistoa. Ehdottomasti päiväretken arvoinen paikka, pikinik kamat mukaan ja bussi 188:lla Greenwichiin!
Wimbledonista löytyi buddhalainen temppeli keskeltä lähiöitä. Kuka olisi uskonut!
Richmond park, joka ei ole puisto, vaan metsä. Kuningattaren kuninkaalliset peurat samoilee kyseisessä metikössä. Ei nähty muuten yhtäkään!
Aloitettiin päiväreissu joen toiselle puolelle Wimbledonista, jossa käveltiin Wimbledon Common-puistoon, josta (eka eksyttiin ja sitten) jatkettiin Richmondiin. Eksymisvaara on suuri kun matkan varrella ei ole yhtäkään karttaa. Vuosien takaiset Karjaan Ura-kokemukset suunnistuksessa ei auttanu. Eksyttiin kumminkin. Ja sitten oltiin taas kartalla. Ja sitten taas eksyttiin.
Richmond
perjantai 27. toukokuuta 2011
How R U?
Vaihtoaikani alkaa vedellä viimeisiään, enää kuukausi jäljellä. Ostin jopa lipun paluulennolle. Mitkä on fiilikset? Jaa-a, paras sana kuvaamaan tätä tilannetta on "ambivalenssi"; yhtä aikaa odotan kovasti päästä takaisin Suomeen, tavata kaikki tutut ja päästä tekemään kaikkia niitä tuttuja päivittäisiä asioita, joita täällä kaipaa, toisaalta taas en millään tahtoisi lähteä ja jättää uusia ystäviä ja ihanaa Lontoota. Tosin, suurin osa kavereista palaa myös kotiin, joten ei täällä olisi sen jälkeen enää muuta ku se Lontoo. Onneksi kovalevy on täynnä valokuvia, joita voi tuijotella kun alkaa ikävöidä vaihtoaikaa.
Opiskelu vie nyt enemmän aikaa kuin alkukuukausina, sillä nyt pitäisi enää palauttaa lopputyöt ja aloitella kesämoduulin lopputyötä, mutta eipä se ole tarkoittanut että täällä oltaisiin istuttu pelkästään neljän seinän sisällä! Kylän vanhimmat kävivät kääntymässä ja tarkistamassa Lontoon, ja kavereiden kanssa on rymytty pitkin Lontoota. Koska tämä metropoli on käsittämättömän valtava, jokaiselle päivälle löytyy jotain uutta, hauskaa tekemistä. Niinku vaikka nyt esimerkiksi nämä:
- Thamesin ylittäminen mahdollisimman monen sillan kautta
- Bussi Greenwichiin ja nollameridiaanilla seisomista (se on ihan oikeasti VIIVA maassa!)
- Eksyminen Wimbledoniin, Buddha-temppelin löytäminen ja eksyminen heti perään Richmondin metsään
- Piknikiä Kensington Gardenissa
- Korkokenkätapaturma naurettavan fiinillä clubilla South-Kensingtonissa, jonka seurauksena oikea jalka vaihtoi väriä viisi päivää
- McDonaldsin pehmis ja ranskalaiset = taivaallinen makunautinto!
- Secret Cinema, jossa yhdistyi teatteri ja elokuva, ja nosti elokuvan katsomisen täysiin uusiin ulottuvuuksiin. 3D ei ole mitään verrattuna tähän!
- Turistin leikkiminen ympäri keski-Lontoota: "Oho, Big Ben! Katsos, Buckinham Palace! Tower Bridge! Harrods!"
Tällä hetkellä IOE:ssa on International Education-week, joten tiistaina tuli kuunneltua afrikkalaista rummutusta ja tänään olisi vuorossa ilmaista grillausta ja karaokea. Huomenna meidän kööri lähtee Brightoniin, aloha!
Opiskelu vie nyt enemmän aikaa kuin alkukuukausina, sillä nyt pitäisi enää palauttaa lopputyöt ja aloitella kesämoduulin lopputyötä, mutta eipä se ole tarkoittanut että täällä oltaisiin istuttu pelkästään neljän seinän sisällä! Kylän vanhimmat kävivät kääntymässä ja tarkistamassa Lontoon, ja kavereiden kanssa on rymytty pitkin Lontoota. Koska tämä metropoli on käsittämättömän valtava, jokaiselle päivälle löytyy jotain uutta, hauskaa tekemistä. Niinku vaikka nyt esimerkiksi nämä:
- Thamesin ylittäminen mahdollisimman monen sillan kautta
- Bussi Greenwichiin ja nollameridiaanilla seisomista (se on ihan oikeasti VIIVA maassa!)
- Eksyminen Wimbledoniin, Buddha-temppelin löytäminen ja eksyminen heti perään Richmondin metsään
- Piknikiä Kensington Gardenissa
- Korkokenkätapaturma naurettavan fiinillä clubilla South-Kensingtonissa, jonka seurauksena oikea jalka vaihtoi väriä viisi päivää
- McDonaldsin pehmis ja ranskalaiset = taivaallinen makunautinto!
- Secret Cinema, jossa yhdistyi teatteri ja elokuva, ja nosti elokuvan katsomisen täysiin uusiin ulottuvuuksiin. 3D ei ole mitään verrattuna tähän!
- Turistin leikkiminen ympäri keski-Lontoota: "Oho, Big Ben! Katsos, Buckinham Palace! Tower Bridge! Harrods!"
Tällä hetkellä IOE:ssa on International Education-week, joten tiistaina tuli kuunneltua afrikkalaista rummutusta ja tänään olisi vuorossa ilmaista grillausta ja karaokea. Huomenna meidän kööri lähtee Brightoniin, aloha!
torstai 19. toukokuuta 2011
Punnan kuvat silmissä!
Voi todeta vain, että maailma on yllättävän pieni, tai sitten tavaraa on vaan helkkarin paljon. Käveltiin muutama viikko sitten kaverin kanssa kahvittelemaan Angeliin Itä-Lontooseen, ja samalla kierreltiin second hand liikkeitä (koska nykyään se on kovin muodikasta!). Meinasin tukehtua, kun erään liikkeen hyllyllä oli kuvassa näkyvä vanha peltirasia:
Täysin identtinen peltirasia irtoaa Lontoon Angelin alueen "vintageliikkeestä" käypään hintaan, £24 (eli 27€). Googlaamalla "kukallinen peltirasia" löytyi samainen rasia parin blogin kuvista, jotka kumpanenkin oli kuvatekstin mukaan hankittu kirpparilta: toisen omistaja oli maksanut 8€ ja toisen 5€.
Itsehän säilytän teepusseja täysin samanlaisessa purkissa. Omastani en kyllä maksanut penniäkään, vaan se on saatu markka-aikaan mummilta. Mummi oli heittämässä tavaraa pois, mutta kysyi kuitenkin multa eka. Ja näin se päätyi meikäläisen hyllylle pölyttymään.
Elämä täällä Lontoossa on kovin kallista (kun shoppaa Oxford streetillä ja juoksee kahviloissa ahkerasti), joten jos käy niin, että tuhlaan kaikki säästöt, niin ei muuta ku iso hunajainen hintalappu kaikkeen mikä vähääkään haisee perunakellarille ja näyttää vanhalta ja kuluneelta. Johan alkaa puntia ropisee!
Täysin identtinen peltirasia irtoaa Lontoon Angelin alueen "vintageliikkeestä" käypään hintaan, £24 (eli 27€). Googlaamalla "kukallinen peltirasia" löytyi samainen rasia parin blogin kuvista, jotka kumpanenkin oli kuvatekstin mukaan hankittu kirpparilta: toisen omistaja oli maksanut 8€ ja toisen 5€.
Itsehän säilytän teepusseja täysin samanlaisessa purkissa. Omastani en kyllä maksanut penniäkään, vaan se on saatu markka-aikaan mummilta. Mummi oli heittämässä tavaraa pois, mutta kysyi kuitenkin multa eka. Ja näin se päätyi meikäläisen hyllylle pölyttymään.
Elämä täällä Lontoossa on kovin kallista (kun shoppaa Oxford streetillä ja juoksee kahviloissa ahkerasti), joten jos käy niin, että tuhlaan kaikki säästöt, niin ei muuta ku iso hunajainen hintalappu kaikkeen mikä vähääkään haisee perunakellarille ja näyttää vanhalta ja kuluneelta. Johan alkaa puntia ropisee!
perjantai 6. toukokuuta 2011
Todistusaineistoa Lontoosta
Huomasinkin, että oon ollu todella huono lisäämään mitään kuvia tänne. Pahoittelut.
Oma henkilökohtainen suosikkikohde Lontoossa on Borough market, joka on auki torstaista lauantaihin.
Myytävänä on ruokaa ja paljon! Laadukasta, suurimmalta osin täysin luomua lähiruokaa, ja vielä ihan lompakkoystävälliseen hintaan.
Lontoon läpi menee kanaali, jonka vartta pitkin kannattaa kävellä joku kaunis sunnuntai! Reitti voisi olla vaikka seuraavanlainen: Camden town ja hevostallimarkkinat, kanaalia pitkin Primrose Hillille ja sieltä Regents parkiin.
Paikallista insinööritaitoa; hana, hana ja kupin kokonen allas.
Tower Bridge
Lähtölaskenta Lontoon 2012 Olympialaisiin alkoi!
Notting hillin kuuluisa matkakirjakauppa, jossa myydään tätä nykyä kenkiä. Muutamassa vuodessa kaupan ulkomuoto on vaihtunu, nimittäin ekalla Lontoon reissulla ulkokuori oli musta.
Erasmus porukka on todella kulturellia (ei täällä pelkästään juhlita, hah!), joten käytiin katsastamassa Leijonakuningas-musikaali
Lisään pääsiäiskuvia heti kun jaksan siirtää ne kamerasta koneelle :)
Oma henkilökohtainen suosikkikohde Lontoossa on Borough market, joka on auki torstaista lauantaihin.
Myytävänä on ruokaa ja paljon! Laadukasta, suurimmalta osin täysin luomua lähiruokaa, ja vielä ihan lompakkoystävälliseen hintaan.
Lontoon läpi menee kanaali, jonka vartta pitkin kannattaa kävellä joku kaunis sunnuntai! Reitti voisi olla vaikka seuraavanlainen: Camden town ja hevostallimarkkinat, kanaalia pitkin Primrose Hillille ja sieltä Regents parkiin.
Paikallista insinööritaitoa; hana, hana ja kupin kokonen allas.
Tower Bridge
Lähtölaskenta Lontoon 2012 Olympialaisiin alkoi!
Notting hillin kuuluisa matkakirjakauppa, jossa myydään tätä nykyä kenkiä. Muutamassa vuodessa kaupan ulkomuoto on vaihtunu, nimittäin ekalla Lontoon reissulla ulkokuori oli musta.
Erasmus porukka on todella kulturellia (ei täällä pelkästään juhlita, hah!), joten käytiin katsastamassa Leijonakuningas-musikaali
Lisään pääsiäiskuvia heti kun jaksan siirtää ne kamerasta koneelle :)
Paluu arkeen
Helle loppui. Loma loppui. Häät juhlittiin. Mitä vielä. Blääh!
Kuukauden mittainen "loma" päättyi pääsiäisen jälkeen kun viimeinen moduulini, Multuicultural and multilingual London, alkoi. Vaikka olikin hauskaa riehua päivät pitkät ilman luentoja, oli kuitenkin kiva yllätys löytää itsensä luennolta, jonka aiheet oikeesti kiinnosti. Samalla sain kunnon AHAA!!!-elämyksen tulevaa gradun aihetta varten. Moduulin aiheita on mm. monikulttuurisuus, monimuotoisuus, kansalaisuus sekä maahanmuutto ja maastamuutto, kohteena Lontoo, joka on eittämättä yksi maailman monikulttuurisimpia kaupunkeja maan päällä. "Maailma yhdessä kaupungissa" pitää kyllä paikkaansa, kun tällä hetkellä täällä vilistää 179 eri kansalaisuutta, puhuen 300 eri kieltä.
Pääsiäisen jälkeen realiteetit puri kovaa, kun vaihtariporukalla sanottiin heipat norjalaiselle Fridelle, joka oli täällä tekemässä gradua ja jolle tuli mahdollisuus hakea väikkäripaikkaa kotiyliopistosta. Vaikka kuinka odotan kesää ja uutta kesätyöpaikkaa, niin kotiinpaluu on täällä sana, jota kukaan ei halua kuulla. Onneksi vielä on kaksi ihanaa kuukautta jäljellä, eikä maailma lopu vaikka joudutaan eroamaan kavereiden kanssa :)
Lämpimiä hellepäiviä odotellessa...
Kuukauden mittainen "loma" päättyi pääsiäisen jälkeen kun viimeinen moduulini, Multuicultural and multilingual London, alkoi. Vaikka olikin hauskaa riehua päivät pitkät ilman luentoja, oli kuitenkin kiva yllätys löytää itsensä luennolta, jonka aiheet oikeesti kiinnosti. Samalla sain kunnon AHAA!!!-elämyksen tulevaa gradun aihetta varten. Moduulin aiheita on mm. monikulttuurisuus, monimuotoisuus, kansalaisuus sekä maahanmuutto ja maastamuutto, kohteena Lontoo, joka on eittämättä yksi maailman monikulttuurisimpia kaupunkeja maan päällä. "Maailma yhdessä kaupungissa" pitää kyllä paikkaansa, kun tällä hetkellä täällä vilistää 179 eri kansalaisuutta, puhuen 300 eri kieltä.
Pääsiäisen jälkeen realiteetit puri kovaa, kun vaihtariporukalla sanottiin heipat norjalaiselle Fridelle, joka oli täällä tekemässä gradua ja jolle tuli mahdollisuus hakea väikkäripaikkaa kotiyliopistosta. Vaikka kuinka odotan kesää ja uutta kesätyöpaikkaa, niin kotiinpaluu on täällä sana, jota kukaan ei halua kuulla. Onneksi vielä on kaksi ihanaa kuukautta jäljellä, eikä maailma lopu vaikka joudutaan eroamaan kavereiden kanssa :)
Lämpimiä hellepäiviä odotellessa...
tiistai 19. huhtikuuta 2011
Kesä tuli Lontooseen!
Tiistai 19.4.2011 +25 astetta lämmintä
Hädin tuskin jaksan tätäkään postausta kirjoittaa, mutta pakko on vähän hehkuttaa: Lontoossa on helle! Aamulla heräsin aikaisin kuntosalille ja hämmästyin miten lämmin ulkona oli, ottaen huomioon että nyt on kuitenkin huhtikuu. Aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja päivä on koko kevään upein!
Tänään siis lounas, opiskelut ja juoruilut on suoritettu puistossa sunnuntaina ostetuissa shortseissa ja tuubitopissa. Koko puisto oli täynnä väkeä ja kaikilla näytti olevan yhtä hyvä fiilis ku meillä.
Tiistaissa on vielä se hyvä puoli, että Giraffe-ravintolassa on Burger Tuesday ja kaikki purilaiset on femman. Nälkäiset Erasmus-opiskelijat rynnii tänään sinne kasilta!
Nyt ei kykene enää kirjoittamaan. On niin kuuma. Huhhuh. Over and out.
Hädin tuskin jaksan tätäkään postausta kirjoittaa, mutta pakko on vähän hehkuttaa: Lontoossa on helle! Aamulla heräsin aikaisin kuntosalille ja hämmästyin miten lämmin ulkona oli, ottaen huomioon että nyt on kuitenkin huhtikuu. Aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja päivä on koko kevään upein!
Tänään siis lounas, opiskelut ja juoruilut on suoritettu puistossa sunnuntaina ostetuissa shortseissa ja tuubitopissa. Koko puisto oli täynnä väkeä ja kaikilla näytti olevan yhtä hyvä fiilis ku meillä.
Tiistaissa on vielä se hyvä puoli, että Giraffe-ravintolassa on Burger Tuesday ja kaikki purilaiset on femman. Nälkäiset Erasmus-opiskelijat rynnii tänään sinne kasilta!
Nyt ei kykene enää kirjoittamaan. On niin kuuma. Huhhuh. Over and out.
maanantai 18. huhtikuuta 2011
Kike Elomaasta pääministeri?
Vaihtarikaveri Costa Ricasta kysyi eilen illalla, että keitä siellä Suomessa on oikeen äänestetty eduskuntaan? Kyllä, Suomen vaali-uutiset on ylittäny kansainvälisen uutiskynnyksen, sekä Englannissa että espanjankielisissä uutisissa, eikä edes minään pikku-uutisena. Koko Eurooppa kusi alleen kun eilen koko Suomen äänet oli lopullisesti laskettu.
Pitäisikö nyt käydä sitten ostaa Jussi-paita ja laulaa Maamme-laulua? Kaivaa vanhat markat esiin ja opetella joku hauska Suomi-murre, samalla kun vetää monot ja Järviset jalkaan?
Pitäisikö nyt käydä sitten ostaa Jussi-paita ja laulaa Maamme-laulua? Kaivaa vanhat markat esiin ja opetella joku hauska Suomi-murre, samalla kun vetää monot ja Järviset jalkaan?
torstai 14. huhtikuuta 2011
Kuppi on puoliksi täynnä
Hops, niin on menny kolme kuukautta (ja risat), mikä tarkoittaa että ollaan vaihdon puolivälissä!
Tuntuu kuin vasta eilen oli tammikuun kuudes, minä istun Karjaa-kotona lattialla ja viskon vaatteita raivolla matkalaukkuun. Kavereiden kanssa muistellaan mitä kaikkea on tullu tänä aikana jo tehtyä ja pelkässä kolmessa kuukaudessa on tullu nähtyä ja koettua kaikenlaista. Meidän pieni Erasmus-piiri on muuttunu vieläkin pienemmäksi, mutta samalla tiiviimmäksi, ja jo haikeana ajattelen kesäkuun viimeistä päivää, jolloin joudun hyvästelemään uudet ihanat ystävät. Ei kuitenkaan kannata märehtiä tulevaa, vaan pysyä hetkessä, mikä onkin sitten hieman tylsempi aihe: opiskelu. Vaikka kevätlukukauden luennot loppu jo kuukausi sitten, se ei tarkoita että voi lomailla koko huhtikuun. Deadlinet on vasta kesällä, mutta oon yrittäny saada kouluhommat sellaseen kuntoon, ettei niitä tarvitse murehtia kun kesälukukausi alkaa 26.4.
Nyt on varmistunu myös, että pääsen kesälukukautena osallistumaan siihen moduuliin, johon toivoinkin pääseväni! IOE:ssa suoritan siis seuraavat moduulit:
Kevätlukukausi 2011
Multilingual classroom: Opettaja on uskomattoman herttainen ja ihana Dr. Cathie Wallace, joka on hämmentävän usein ekstaasissa mun suomalaisuudesta. Moduulin aiheita oli mm. monikielisen oppilaan opetus, monikielisen oppilaan oppimisstrategiat ja englanninkielen oppiminen Englannissa. Pieni miinuspuoli tässä moduulissa oli se, että joka luennolla keskityttiin vain lapsiin ja nuoriin oppijoina, eikä kertaakaan aikuisopiskelijoihin. Luennoilla oli n. 20 oppilasta, joista vain 5 oli englantilaisia, muut oli kansainvälisiä opiskelijoita ympäri maailman. Suoraan sanoen viihdyin ryhmässä juuri siksi, että suurin osa opiskelijoista oli ulkomaalaisia. Luennoille piti valmistautua lukemalla 1-3 artikkelia, jotka liitty luennon aiheisiin. Ilman artikkeleiden lukemista luennon seuraaminen ja keskusteluihin osallistuminen oli suhteellisen vaikeeta. Kurssisuoritus koostuu luennoista ja lopputyönä tehdystä (5000 sanan eli n. 10 sivun) pienoistutkimusraportista. Itse keräsin aineiston kyseisen moduulin luennolta, havainnoimalla opetuksen vuorovaikutusta. Tällä hetkellä kirjoittelen teoriaa ja analysoin tuloksia, ja yritän saada koko homman pakettiin parissa viikossa. Lopputyön ensimmäisen version deadline on 15.5. ja lopullisen 15.6, joten aikaa on iha riittämiin.
Kevätlukukausi 2011
Teaching and learning in classrooms: Kurssi ei ihan vastannu omia odotuksia. Kyse ei ollut siis oppimisesta ja opettamisesta, vaan siitä mitkä asiat vaikuttaa oppimiseen ja opettamiseen ja vieläpä kivalla psykoanalyyttisella tvistillä. Opettaja oli hauska ja rempseä Dr. Tamara Bibby, joka herätti opiskelijoissa selkeesti ristiriitaisia tunteita. Ite pidin opettajasta, mut osa ei. Tämänkin moduulin luennoille piti lukea 1-3 artikkelia ja valmistautua keskustelemaan aiheesta. Luennoilla oli kuitenkin ehkä kourallinen kansainvälisiä opiskelijoita ja liian paljon snobbailevia englantilaisia, joten tunnelma oli aika kylmä. Liian usein keskustelut meni multa yli hilseen, kun opettaja ja muutama englantilaisista keskusteli nopeasti jostain aiheesta mitä en tajunnu. Kurssisuorituksena on luennot, kaksi tuhannen sanan, eli kahden sivun, critical review'tä artikkeleista jotka kuului kurssiluettaviin, sekä 3000 sanan (eli kuuden sivun) essee aiheesta, jonka pystyi muokkaamaan aikalailla itselleen sopivaksi. Pääasia on että käyttää kurssin luettavia ja aiheita. Omat critical review'ni kirjoitin opettajan kirjoittamista artikkeleista ja sain todella hyvää palautetta, ja jatkan samalla linjalla esseen kanssa. Lopputyölle ei saa palautetta, joten esseen lopullinen deadline on 2.heinäkuuta.
Kesälukukausi 2011
Multilingual and multicultural London: Vaikea sanoa mitä moduuli pitää sisällään, mutta ainakin etukäteistehtävän perusteella tiedossa on paljon lukemista! Opettaja Dr. David Block halusi tavata mut ennen kuin hyväksyi mut kurssille, mutta sekin aika meni jutellessa Suomesta ja Jyväksylästä.
Kaikissa moduuleissa on 80% läsnäolopakko, iso nivaska artikkeleita luettavana ja pieni paine osallistua keskusteluun. Learning agreementin avulla hain moduuleihin jo syksyllä, mutta kun saavuin tänne, sain kuulla että jokaiseen moduuliin pitää hakea vielä erikseen. Täytyi siis etsiä kurssien administratorit, jotka tarkisti oonko sopiva opiskelija moduuliin ja kysyivät opettajilta luvan lisätä mut luennoille. Luennot alkoi jo samana viikkona kuin ilmottautuminen, joten sen suhteen jokaisella oli hirveä kiire juosta pitkin yliopistoa.
Opiskelu on pisteisiin nähden yllättävän leppoisaa; joka moduulista saa 30 creditiä eli 15 ECTS pistettä, eikä niiden eteen tarvitse tehdä yhtään niin paljon töitä kuin Jyväskylän yliopistossa. On myös aika kiva olla suomalaisena kasvatustieteen instituutissa, kun kaikki hehkuttaa Suomea ja Suomen koulujärjestelmää! Meikäläistä kohdellaan kuin olisin itse keksiny koko konseptin :) Ja jos vertaa Englantiin, niin onhan Suomi ylivoimaisesti parempi koulutuksessa, sillä se on maksuton, laadukkaampi ja tehokkaampi. Täällä opettajan ei tarvitse käydä opettajakoulutusta, riittää kun on kandin paperit jostain aiheesta.
Täkäläisillä luennoilla keskustellaan, kommentoidaan ja kysytään vapaammin kuin Suomessa ja opettajaa kritisoidaan myös suoraan päin näköä. Suomalaisena oon tottunu odottamaan sopivaa taukoa keskustelussa, johon voi oman mielipiteensä tökkästä, mutta täällä sellaisia hetkiä ei tunneta. Kerran näin kun joku viittasi pyytäessään puheenvuoroa. Luennot on siis huomattavasti vuorovaikutuksellisempia kuin Suomessa, sillä täällä opettaja ja oppilaat oikeasti keskustelevat!
Muita suomalaisia täällä on todella vähän, ja luennoilla oon ollut ainoa pohjoismaalainen. Varsinkin aluksi oli uskomattoman uuvuttavaa yrittää selittää asioita englanniksi, mutta loppujen lopuksi on vain hyvä asia ettei täällä ole seuranani suomalaisia, sillä silloin englanninkielen käyttö olisi vähentynyt nykyisestä huomattavasti.
Mitä IOE:n (ja JAH:n) tulee, niin täällä kaikki pitää tehdä itse. Parhaiten paperisodasta selviää, jos jaksaa tarpeeksi paljon häiritä eri tahoja sähköpostitse ja puhelimitse. Erasmuslaiset ja oikeastaan kaikki muutkin vaihtarit on todella yksin täällä, sillä IOE ei järjestä minkäänlaista ohjelmaa vaihtareille. Itse tutustuin nykyisiin ystäviini menemällä ensimmäisen viikon erasmustapaamiseen, vaihtamalla puhelinnumerot kaikkien kanssa ja sopimalla tapaamisia. Omaksi onnekseni asun yliopiston asuntolassa, jossa myös suurin osa erasmusvaihtareista asuu, joten sitäkin kautta saa paljon ystäviä. Hyvällä asenteella ja omalla aktiivisuudella voi vaikuttaa siihen millainen vaihtoajasta tulee!
Tuntuu kuin vasta eilen oli tammikuun kuudes, minä istun Karjaa-kotona lattialla ja viskon vaatteita raivolla matkalaukkuun. Kavereiden kanssa muistellaan mitä kaikkea on tullu tänä aikana jo tehtyä ja pelkässä kolmessa kuukaudessa on tullu nähtyä ja koettua kaikenlaista. Meidän pieni Erasmus-piiri on muuttunu vieläkin pienemmäksi, mutta samalla tiiviimmäksi, ja jo haikeana ajattelen kesäkuun viimeistä päivää, jolloin joudun hyvästelemään uudet ihanat ystävät. Ei kuitenkaan kannata märehtiä tulevaa, vaan pysyä hetkessä, mikä onkin sitten hieman tylsempi aihe: opiskelu. Vaikka kevätlukukauden luennot loppu jo kuukausi sitten, se ei tarkoita että voi lomailla koko huhtikuun. Deadlinet on vasta kesällä, mutta oon yrittäny saada kouluhommat sellaseen kuntoon, ettei niitä tarvitse murehtia kun kesälukukausi alkaa 26.4.
Nyt on varmistunu myös, että pääsen kesälukukautena osallistumaan siihen moduuliin, johon toivoinkin pääseväni! IOE:ssa suoritan siis seuraavat moduulit:
Kevätlukukausi 2011
Multilingual classroom: Opettaja on uskomattoman herttainen ja ihana Dr. Cathie Wallace, joka on hämmentävän usein ekstaasissa mun suomalaisuudesta. Moduulin aiheita oli mm. monikielisen oppilaan opetus, monikielisen oppilaan oppimisstrategiat ja englanninkielen oppiminen Englannissa. Pieni miinuspuoli tässä moduulissa oli se, että joka luennolla keskityttiin vain lapsiin ja nuoriin oppijoina, eikä kertaakaan aikuisopiskelijoihin. Luennoilla oli n. 20 oppilasta, joista vain 5 oli englantilaisia, muut oli kansainvälisiä opiskelijoita ympäri maailman. Suoraan sanoen viihdyin ryhmässä juuri siksi, että suurin osa opiskelijoista oli ulkomaalaisia. Luennoille piti valmistautua lukemalla 1-3 artikkelia, jotka liitty luennon aiheisiin. Ilman artikkeleiden lukemista luennon seuraaminen ja keskusteluihin osallistuminen oli suhteellisen vaikeeta. Kurssisuoritus koostuu luennoista ja lopputyönä tehdystä (5000 sanan eli n. 10 sivun) pienoistutkimusraportista. Itse keräsin aineiston kyseisen moduulin luennolta, havainnoimalla opetuksen vuorovaikutusta. Tällä hetkellä kirjoittelen teoriaa ja analysoin tuloksia, ja yritän saada koko homman pakettiin parissa viikossa. Lopputyön ensimmäisen version deadline on 15.5. ja lopullisen 15.6, joten aikaa on iha riittämiin.
Kevätlukukausi 2011
Teaching and learning in classrooms: Kurssi ei ihan vastannu omia odotuksia. Kyse ei ollut siis oppimisesta ja opettamisesta, vaan siitä mitkä asiat vaikuttaa oppimiseen ja opettamiseen ja vieläpä kivalla psykoanalyyttisella tvistillä. Opettaja oli hauska ja rempseä Dr. Tamara Bibby, joka herätti opiskelijoissa selkeesti ristiriitaisia tunteita. Ite pidin opettajasta, mut osa ei. Tämänkin moduulin luennoille piti lukea 1-3 artikkelia ja valmistautua keskustelemaan aiheesta. Luennoilla oli kuitenkin ehkä kourallinen kansainvälisiä opiskelijoita ja liian paljon snobbailevia englantilaisia, joten tunnelma oli aika kylmä. Liian usein keskustelut meni multa yli hilseen, kun opettaja ja muutama englantilaisista keskusteli nopeasti jostain aiheesta mitä en tajunnu. Kurssisuorituksena on luennot, kaksi tuhannen sanan, eli kahden sivun, critical review'tä artikkeleista jotka kuului kurssiluettaviin, sekä 3000 sanan (eli kuuden sivun) essee aiheesta, jonka pystyi muokkaamaan aikalailla itselleen sopivaksi. Pääasia on että käyttää kurssin luettavia ja aiheita. Omat critical review'ni kirjoitin opettajan kirjoittamista artikkeleista ja sain todella hyvää palautetta, ja jatkan samalla linjalla esseen kanssa. Lopputyölle ei saa palautetta, joten esseen lopullinen deadline on 2.heinäkuuta.
Kesälukukausi 2011
Multilingual and multicultural London: Vaikea sanoa mitä moduuli pitää sisällään, mutta ainakin etukäteistehtävän perusteella tiedossa on paljon lukemista! Opettaja Dr. David Block halusi tavata mut ennen kuin hyväksyi mut kurssille, mutta sekin aika meni jutellessa Suomesta ja Jyväksylästä.
Kaikissa moduuleissa on 80% läsnäolopakko, iso nivaska artikkeleita luettavana ja pieni paine osallistua keskusteluun. Learning agreementin avulla hain moduuleihin jo syksyllä, mutta kun saavuin tänne, sain kuulla että jokaiseen moduuliin pitää hakea vielä erikseen. Täytyi siis etsiä kurssien administratorit, jotka tarkisti oonko sopiva opiskelija moduuliin ja kysyivät opettajilta luvan lisätä mut luennoille. Luennot alkoi jo samana viikkona kuin ilmottautuminen, joten sen suhteen jokaisella oli hirveä kiire juosta pitkin yliopistoa.
Opiskelu on pisteisiin nähden yllättävän leppoisaa; joka moduulista saa 30 creditiä eli 15 ECTS pistettä, eikä niiden eteen tarvitse tehdä yhtään niin paljon töitä kuin Jyväskylän yliopistossa. On myös aika kiva olla suomalaisena kasvatustieteen instituutissa, kun kaikki hehkuttaa Suomea ja Suomen koulujärjestelmää! Meikäläistä kohdellaan kuin olisin itse keksiny koko konseptin :) Ja jos vertaa Englantiin, niin onhan Suomi ylivoimaisesti parempi koulutuksessa, sillä se on maksuton, laadukkaampi ja tehokkaampi. Täällä opettajan ei tarvitse käydä opettajakoulutusta, riittää kun on kandin paperit jostain aiheesta.
Täkäläisillä luennoilla keskustellaan, kommentoidaan ja kysytään vapaammin kuin Suomessa ja opettajaa kritisoidaan myös suoraan päin näköä. Suomalaisena oon tottunu odottamaan sopivaa taukoa keskustelussa, johon voi oman mielipiteensä tökkästä, mutta täällä sellaisia hetkiä ei tunneta. Kerran näin kun joku viittasi pyytäessään puheenvuoroa. Luennot on siis huomattavasti vuorovaikutuksellisempia kuin Suomessa, sillä täällä opettaja ja oppilaat oikeasti keskustelevat!
Muita suomalaisia täällä on todella vähän, ja luennoilla oon ollut ainoa pohjoismaalainen. Varsinkin aluksi oli uskomattoman uuvuttavaa yrittää selittää asioita englanniksi, mutta loppujen lopuksi on vain hyvä asia ettei täällä ole seuranani suomalaisia, sillä silloin englanninkielen käyttö olisi vähentynyt nykyisestä huomattavasti.
Mitä IOE:n (ja JAH:n) tulee, niin täällä kaikki pitää tehdä itse. Parhaiten paperisodasta selviää, jos jaksaa tarpeeksi paljon häiritä eri tahoja sähköpostitse ja puhelimitse. Erasmuslaiset ja oikeastaan kaikki muutkin vaihtarit on todella yksin täällä, sillä IOE ei järjestä minkäänlaista ohjelmaa vaihtareille. Itse tutustuin nykyisiin ystäviini menemällä ensimmäisen viikon erasmustapaamiseen, vaihtamalla puhelinnumerot kaikkien kanssa ja sopimalla tapaamisia. Omaksi onnekseni asun yliopiston asuntolassa, jossa myös suurin osa erasmusvaihtareista asuu, joten sitäkin kautta saa paljon ystäviä. Hyvällä asenteella ja omalla aktiivisuudella voi vaikuttaa siihen millainen vaihtoajasta tulee!
tiistai 12. huhtikuuta 2011
sunnuntai 10. huhtikuuta 2011
Huippuuden viikonloppu Lontoossa
Jäiks ja apua, ei näin hyviä hetkiä kestä hehkuttamatta!
Viikonloppu alkoi ehkä parhaimmalla uutisella tähän tilanteeseen: Sain kesätöitä heinä-elokuuksi! Oon lähetelly kevään mittaan joku 30 työhakemusta, ja kiitos Jennin suosittelujen, sain perjantai-aamuna viestin että mut palkataan yhteen asuntolaan ohjaajaksi. Kyseinen duuni on lähempänä "oman alan työtä" kuin edellisten kesien hoitsu-/tarjoiluduuni, joten sekin on plussaa. Vieläkin hymyilyttää että onnistuin (Jennin avulla) hankkimaan kesätyön Lontoosta käsin ja vielä juuri siihen ajankohtaan joka itselle parhaiten passaa. Suhteellisen epätoivonen tilanne siis muuttui äärimmäisen loistavaksi!
Hyvien uutisten, auringon ja hyvän fiiliksen voimalla lähdettiin isolla lössillä Westfieldiin ostoksille ja lopputulos on: Adidakselta juoksucaprit, ihana kesähuivi henkkamaukasta ja t-paitoja ja toppeja New lookista ja Primarkista. Lounas syötiin luonnollisesti ulkona auringonpaisteessa, ja shoppailun jälkeen suunnattiin kämpille, viskattiin ostoskassit huoneeseen ja lähdettiin yliopiston terassille istuskelemaan ja nauttimaan ihanasta kevätsäästä.
Lauantai lähti käyntiin juoksumatolla ja uusien caprien testauksella. Suomen hintoihin verrattuna caprit oli laatuunsa nähden sikahalvat (vertaa: H&M juoksucaprit 25 puntaa, Adidaksen caprit 28 puntaa) ja käytössä erittäin hyvät. Salin jälkeen hieman opiskelua, joka päätyi kuitenkin kavereiden kanssa lätisemiseen. Ruokakaupassa kysyttiin henkkareita, enkä voinut ostaa viiniä koska meikäläisen ajokortti ei ole englanniksi. Toisessa kaupassa ei ollut kuitenkaan mitään ongelmaa tämän suhteen. Illalla lähdettiin puistoon piknikille, mutta koska ilma alkoi olemaan jo sen verran viileä, niin päädyttiin JAH:n tiloihin jatkamaan. Korkkarit jaloissa sipsutettiin meidän vakkaripaikkaan, Rocketiin. Illan aikana yllättävän moni kysyi oonko mä skandinaavi tai ruotsalainen. Mistä nää ihmiset näkee että oon pohjosmaalainen, käsittämätöntä! Tuskin vaaleat hiukset ja pisamat sitä paljastaa...
Tämän päivän teema oli ehdottomasti 'kepeä päivä'. Käveltiin Sohoon, napattiin kahvit mukaan ja lähdettiin kiertää pikkuputiikkeja. Tehtävänä oli oikeastaan löytää tuliaisia Trudelle, joten mentiin jokaisen lapsen unelmakauppaan, Hamleys'n lelukauppaan. Kierrettiin jokainen kerros rauhassa ja löydettiin mahtavia tuliaisia. Kaverit tekstaili matkalla, että he istuu puistossa auringonpaisteessa, joten ruokakaupan kautta päädyttiin Russel Squaren nurmikolle makoilemaan, syömään keksejä ja juoruamaan. Fiilis oli kymmenen plus!
Ihanan kevätsään takia naama on jo hieman päivettyny ja D-vitamiinivarastot huipussaan. Jokaisena päivänä ollaan syöty lounasta puistossa ja vietetty laatuaikaa kavereiden kanssa. Tän päivän rento chillailu kruunasi kaiken, joten ei huonompi tapa päättää viikonloppu!
Viikonloppu alkoi ehkä parhaimmalla uutisella tähän tilanteeseen: Sain kesätöitä heinä-elokuuksi! Oon lähetelly kevään mittaan joku 30 työhakemusta, ja kiitos Jennin suosittelujen, sain perjantai-aamuna viestin että mut palkataan yhteen asuntolaan ohjaajaksi. Kyseinen duuni on lähempänä "oman alan työtä" kuin edellisten kesien hoitsu-/tarjoiluduuni, joten sekin on plussaa. Vieläkin hymyilyttää että onnistuin (Jennin avulla) hankkimaan kesätyön Lontoosta käsin ja vielä juuri siihen ajankohtaan joka itselle parhaiten passaa. Suhteellisen epätoivonen tilanne siis muuttui äärimmäisen loistavaksi!
Hyvien uutisten, auringon ja hyvän fiiliksen voimalla lähdettiin isolla lössillä Westfieldiin ostoksille ja lopputulos on: Adidakselta juoksucaprit, ihana kesähuivi henkkamaukasta ja t-paitoja ja toppeja New lookista ja Primarkista. Lounas syötiin luonnollisesti ulkona auringonpaisteessa, ja shoppailun jälkeen suunnattiin kämpille, viskattiin ostoskassit huoneeseen ja lähdettiin yliopiston terassille istuskelemaan ja nauttimaan ihanasta kevätsäästä.
Lauantai lähti käyntiin juoksumatolla ja uusien caprien testauksella. Suomen hintoihin verrattuna caprit oli laatuunsa nähden sikahalvat (vertaa: H&M juoksucaprit 25 puntaa, Adidaksen caprit 28 puntaa) ja käytössä erittäin hyvät. Salin jälkeen hieman opiskelua, joka päätyi kuitenkin kavereiden kanssa lätisemiseen. Ruokakaupassa kysyttiin henkkareita, enkä voinut ostaa viiniä koska meikäläisen ajokortti ei ole englanniksi. Toisessa kaupassa ei ollut kuitenkaan mitään ongelmaa tämän suhteen. Illalla lähdettiin puistoon piknikille, mutta koska ilma alkoi olemaan jo sen verran viileä, niin päädyttiin JAH:n tiloihin jatkamaan. Korkkarit jaloissa sipsutettiin meidän vakkaripaikkaan, Rocketiin. Illan aikana yllättävän moni kysyi oonko mä skandinaavi tai ruotsalainen. Mistä nää ihmiset näkee että oon pohjosmaalainen, käsittämätöntä! Tuskin vaaleat hiukset ja pisamat sitä paljastaa...
Tämän päivän teema oli ehdottomasti 'kepeä päivä'. Käveltiin Sohoon, napattiin kahvit mukaan ja lähdettiin kiertää pikkuputiikkeja. Tehtävänä oli oikeastaan löytää tuliaisia Trudelle, joten mentiin jokaisen lapsen unelmakauppaan, Hamleys'n lelukauppaan. Kierrettiin jokainen kerros rauhassa ja löydettiin mahtavia tuliaisia. Kaverit tekstaili matkalla, että he istuu puistossa auringonpaisteessa, joten ruokakaupan kautta päädyttiin Russel Squaren nurmikolle makoilemaan, syömään keksejä ja juoruamaan. Fiilis oli kymmenen plus!
Ihanan kevätsään takia naama on jo hieman päivettyny ja D-vitamiinivarastot huipussaan. Jokaisena päivänä ollaan syöty lounasta puistossa ja vietetty laatuaikaa kavereiden kanssa. Tän päivän rento chillailu kruunasi kaiken, joten ei huonompi tapa päättää viikonloppu!
tiistai 5. huhtikuuta 2011
Tehtävä Lontoossa: Kun vaatteet eivät riitä
Huomasin jo viime kesänä Tukholmassa, että vaikka mukaan pakkaa omasta mielestään tarpeeksi vaatetta, ei se kuitenkaan riitä. Ei sillä, että kaipaisin jotain tiettyä vaatekappaletta Suomesta (paitsi ehkä farkkutakkia), mutta tällä hetkellä tarve koskee UUSIA vaatteita. Tilanne lähenee "tyhjä vaatekaappi"-syndroomaa, kääk! Hirveä päähänpinttymä pakottaa mut koko ajan ajattelemaan shoppailua ja tuhlausta.
En ole vieläkään tajunnut, että millä periaatteella täällä täytyy pukeutua. Suomessa se on helppoa: -20c astetta tarkoittaa useita kerroksia lämpimiä vaatteita ja +20c puolestaan tarkoittaa shortseja ja t-paitaa. Täällä jo tammikuussa ihmiset kulki t-paidoissa, mutta eilen tuli nainen vastaan untuvatakissa, ja lämpöä oli kuitenkin se 13-15 astetta ja aurinko paistoi. Näin ollen mun täytyy hankkia ääretön vaatekaappi, jotta voin sopeutua Lontooseen vieläkin paremmin.
Tarkoitus olisi nyt siis lihottaa vaatekaappia, joten perjantaina lauma likkoja suuntaa taas kohti Westfield mallia ja sieltä palataan vasta kun koko opintotuki on kulutettu. Meikäläisen on helppo hymyillä, kun Suomi-tyttö saa eniten valtiolta opintotukea!
PS: Näemmä jämähdin nyt koneelle kirjoittamaan tätä, vaikka alunperin piti istahtaa kirjoittamaan esseitä. Hmph. Opiskelu rajoittaa mun (sosiaalinen media) elämää!
En ole vieläkään tajunnut, että millä periaatteella täällä täytyy pukeutua. Suomessa se on helppoa: -20c astetta tarkoittaa useita kerroksia lämpimiä vaatteita ja +20c puolestaan tarkoittaa shortseja ja t-paitaa. Täällä jo tammikuussa ihmiset kulki t-paidoissa, mutta eilen tuli nainen vastaan untuvatakissa, ja lämpöä oli kuitenkin se 13-15 astetta ja aurinko paistoi. Näin ollen mun täytyy hankkia ääretön vaatekaappi, jotta voin sopeutua Lontooseen vieläkin paremmin.
Tarkoitus olisi nyt siis lihottaa vaatekaappia, joten perjantaina lauma likkoja suuntaa taas kohti Westfield mallia ja sieltä palataan vasta kun koko opintotuki on kulutettu. Meikäläisen on helppo hymyillä, kun Suomi-tyttö saa eniten valtiolta opintotukea!
PS: Näemmä jämähdin nyt koneelle kirjoittamaan tätä, vaikka alunperin piti istahtaa kirjoittamaan esseitä. Hmph. Opiskelu rajoittaa mun (sosiaalinen media) elämää!
keskiviikko 30. maaliskuuta 2011
Päivää rotankolosta!
Hehkutin joku aika sitten asuntola-asumista uutuuden viehätyksen lumoissa. No niin, nyt on sitten palattu arkeen:
- Keittiössä on sotkuista, aina. Siivooja käy kerran päivässä, mutta silti se ei riitä ja keittiö on illalla läävä. Jos ruoka valuu keittäessä yli liesille, niin sitä ei vahingossakaan siistitä pois, vaan jätetään siihen kuivumaan, jotta meikäläinen voi aamulla kahvia keittäessä haistella palaneen käryä ja raivolla yrittää tuulettaa ikkunatonta keittiötä, jotta palohälyttimet ei mene koko talossa päälle. Yllättävää kyllä, asukasryhmä lämpimistä maista kitisee vessan sotkuisuudesta, mutta keittiön likaisuus ei haittaa. Tiskirätti on useammille uusi tuttavuus.
- Asuntolassa asuu meidän vakituisten asukkien lisäksi vierailijoita vaihtelevia ajanjaksoja; jotkut viettää pari viikkoa, toiset on vain viikonlopun. Vielä kertaakaan en ole vetäny herneitä ja papuja nenään sen takia, että joku keittiökamuistani olisi käyttänyt luvatta tavaroitani ja jättänyt tiskaamatta, mutta vierailijoille tämä on ihan arkipäivää. Koska asumaan tullaan vain hetkeksi, niin sehän tarkoittaa sitä että "mikä on teidän, on myös minun, enkä edes viitsi esitellä itseäni, koska olen ylpeä aikuinen". Eilen kävin valittamassa tästä, ja jos vielä kerran näen jonkun kantamassa tuttua kuppia, niin leikkaan käden irti siltä varkaalta. HUOM. Oma huoneenihan on keittiötä vastapäätä ja ovessa on ovisilmä, joten voin tarkkailla vaikka yötä myöden kuka siellä keittössä on tihutöissä!
- Vierailijat hyssyttelee öisin, jos meikäläiset juttelee keittiössä. Kuka on niin tyhmä, että tulee viikonlopuksi asustelemaan opiskelija-asuntolaan ja odottaa, että siellä voi nukkua kuin viiden tähden hotellissa?
- Kylpyhuoneesta en jaksa enää edes valittaa; Miksi miehet ei osaa vetää vessaa tai laskea istuinrengasta alas? Miksi vierailijoiden pitää jättää shampoot ja saippuat suihkukoppiin lojumaan? Miksi vessapaperia tulee vain yksi kerrallaan, mitä tarkoittaa SmartOne? Mikä hitto noita hanoja vaivaa, eikö kukaan tällä saarella ole kuullut sekoittajasta? Miksi kylpyhuoneesta pitää tehdä vesipuisto Serena joka kerta kun suihkukopista astelee ulos?
- Kaikesta pitää olla lappu ilmoittamassa mitä saa tehdä, mitä ehdottomasti pitää tehdä ja mitä ei missään nimessä saa tehdä. Kun vessa oli sikolätti, oveen piti laittaa ihan lappu, jossa pyydettiin asukkaita pitämään vessa siistinä. Maalaisjärkeä ei tunneta, vaan kaikesta pitää erikseen kirjoittaa oma tiedotteensa, koska ilmeisesti ihmiset on just tasan niin tyhmiä. Keittössä lappuja on enemmän kuin paperitehtaassa: liesituulettimien käytöstä, vanhasta ruoasta jääkaapissa, toisten ruokien syömisestä, sähkölaitteiden käytöstä, ruokatähteiden noukkimisesta altaista jne.
- Ja kirsikkana kakun päällä: Putket paukkuu. Jo pari kuukautta sitten valitin asiasta ja hommaa kuulemma lähdettiin selvittämään, mutta mitään ei ole tapahtunut. Insinööritaito täällä on tuntematon käsite.
Ja kaikki tämä ottaa armottomasti päähän, kunnes oma tylsä ja yksinäinen lounashetki keittiössä muuttuukin viiden eri kansalaisuuden ja kulttuurin ilotulitukseksi, kun jokainen yrittää opettaa tärkeimmät tervehdyssanat (tai kirosanat) omalla äidinkielellään, kertoa parhaista lomakohteista kotimaassaan tai kertoa omasta koulujärjestelmästään (huomaa, että jokainen on kasvatustieteilijä). Myöhemmin päivällä kaikki vaihtarikaverit kokoontuu keittiöön kahvin ja teen äärelle, kun jollakulla on pyykit koneessa ja kaikkien pitää tukea tätä tylsää hetkeä. Sitten käy niin, ettei mikään epäsiisteys enää häiritsekään, vaan voi vain olla kiitollinen, että jakaa arkipäivänsä juuri näiden ihmisten kanssa!
- Keittiössä on sotkuista, aina. Siivooja käy kerran päivässä, mutta silti se ei riitä ja keittiö on illalla läävä. Jos ruoka valuu keittäessä yli liesille, niin sitä ei vahingossakaan siistitä pois, vaan jätetään siihen kuivumaan, jotta meikäläinen voi aamulla kahvia keittäessä haistella palaneen käryä ja raivolla yrittää tuulettaa ikkunatonta keittiötä, jotta palohälyttimet ei mene koko talossa päälle. Yllättävää kyllä, asukasryhmä lämpimistä maista kitisee vessan sotkuisuudesta, mutta keittiön likaisuus ei haittaa. Tiskirätti on useammille uusi tuttavuus.
- Asuntolassa asuu meidän vakituisten asukkien lisäksi vierailijoita vaihtelevia ajanjaksoja; jotkut viettää pari viikkoa, toiset on vain viikonlopun. Vielä kertaakaan en ole vetäny herneitä ja papuja nenään sen takia, että joku keittiökamuistani olisi käyttänyt luvatta tavaroitani ja jättänyt tiskaamatta, mutta vierailijoille tämä on ihan arkipäivää. Koska asumaan tullaan vain hetkeksi, niin sehän tarkoittaa sitä että "mikä on teidän, on myös minun, enkä edes viitsi esitellä itseäni, koska olen ylpeä aikuinen". Eilen kävin valittamassa tästä, ja jos vielä kerran näen jonkun kantamassa tuttua kuppia, niin leikkaan käden irti siltä varkaalta. HUOM. Oma huoneenihan on keittiötä vastapäätä ja ovessa on ovisilmä, joten voin tarkkailla vaikka yötä myöden kuka siellä keittössä on tihutöissä!
- Vierailijat hyssyttelee öisin, jos meikäläiset juttelee keittiössä. Kuka on niin tyhmä, että tulee viikonlopuksi asustelemaan opiskelija-asuntolaan ja odottaa, että siellä voi nukkua kuin viiden tähden hotellissa?
- Kylpyhuoneesta en jaksa enää edes valittaa; Miksi miehet ei osaa vetää vessaa tai laskea istuinrengasta alas? Miksi vierailijoiden pitää jättää shampoot ja saippuat suihkukoppiin lojumaan? Miksi vessapaperia tulee vain yksi kerrallaan, mitä tarkoittaa SmartOne? Mikä hitto noita hanoja vaivaa, eikö kukaan tällä saarella ole kuullut sekoittajasta? Miksi kylpyhuoneesta pitää tehdä vesipuisto Serena joka kerta kun suihkukopista astelee ulos?
- Kaikesta pitää olla lappu ilmoittamassa mitä saa tehdä, mitä ehdottomasti pitää tehdä ja mitä ei missään nimessä saa tehdä. Kun vessa oli sikolätti, oveen piti laittaa ihan lappu, jossa pyydettiin asukkaita pitämään vessa siistinä. Maalaisjärkeä ei tunneta, vaan kaikesta pitää erikseen kirjoittaa oma tiedotteensa, koska ilmeisesti ihmiset on just tasan niin tyhmiä. Keittössä lappuja on enemmän kuin paperitehtaassa: liesituulettimien käytöstä, vanhasta ruoasta jääkaapissa, toisten ruokien syömisestä, sähkölaitteiden käytöstä, ruokatähteiden noukkimisesta altaista jne.
- Ja kirsikkana kakun päällä: Putket paukkuu. Jo pari kuukautta sitten valitin asiasta ja hommaa kuulemma lähdettiin selvittämään, mutta mitään ei ole tapahtunut. Insinööritaito täällä on tuntematon käsite.
Ja kaikki tämä ottaa armottomasti päähän, kunnes oma tylsä ja yksinäinen lounashetki keittiössä muuttuukin viiden eri kansalaisuuden ja kulttuurin ilotulitukseksi, kun jokainen yrittää opettaa tärkeimmät tervehdyssanat (tai kirosanat) omalla äidinkielellään, kertoa parhaista lomakohteista kotimaassaan tai kertoa omasta koulujärjestelmästään (huomaa, että jokainen on kasvatustieteilijä). Myöhemmin päivällä kaikki vaihtarikaverit kokoontuu keittiöön kahvin ja teen äärelle, kun jollakulla on pyykit koneessa ja kaikkien pitää tukea tätä tylsää hetkeä. Sitten käy niin, ettei mikään epäsiisteys enää häiritsekään, vaan voi vain olla kiitollinen, että jakaa arkipäivänsä juuri näiden ihmisten kanssa!
torstai 24. maaliskuuta 2011
Viikkosuunnitelma
Ystävä Suomesta kävi viikon lomalla Lontoossa "lataamassa akkuja" tulevaa työhön astumista varten. Koska Jennillä oli jo aiempia Lontoon vierailuja kasassa pari, mitään turistinähtävyyksiä ei tarvinnut kiertää. Tarkoitus oli rennolla meiningillä pitää hauskaa viikon verran. Tässäpä meidän viikon ohjelma:
Torstai: St. Patricks day, eli pubiin! Eksyttiin vielä Sohossa homoimpaan baariin ikinä, jossa oli meneillään karaoke-ilta. Ilta oli takuuvarma menestys sen jälkeen! Kaikki suomalaisen karaokebaarin huonot puolet puuttu: laulut oli hyviä ja laulajat vielä parempia, vessa oli siisti ja hyvin varustettu saippualla, vessapaperilla ja käsirasvalla (?!?), ja juomalistalta löyty muutakin ku keskiolutta.
Perjantai: Vettä satoi koko päivän, joten kierreltiin vähän Covent Gardenissa, Trafalgar Squarella ja Leicester Squarella, jonka jälkeen vedettiin (HALPAA!!!) dim sumia lounaaksi China Townissa. Lontoo on suhteellisen tiivis kokonaisuus, joten ne tärkeimmät ja turisteimmat paikat näkee helposti ihan kävellenkin, ei ole mitään järkeä mennä metroon hukkaamaan aikaa. Matkalla takaisin ostettiin vielä cupcaket Cake Shopista ja siitä kämpälle valmistautumaan iltaan. Tiedossa oli nimittäin pöytäfutiksen mestaruus IOE:n pöytäfutis joukkueen kesken (jossa ilmeisesti minäkin olen osallisena) ja niinhän se meni, että sieltä lähti mukaan viimeinen sija ja uskomaton ketutus.
Lauantai: Notting Hill päivä! Metrolla Notting Hill Gatelle, jossa käveltiin koko Portobello Road läpi ihanassa auringon paisteessa. Jos haluaa kokea Portobello roadin markkinat, niin sinne kannattaa suunnata lauantaisin, jolloin se on tupasen täynnä myyjiä (ja turisteja). Varsinaista nähtävää ei ole (jollei lasketa sinistä ovea, joka ei ole enää sininen vaan valkonen, ja matkakirjakauppaa, joka puolestaan on nykyään sininen), mutta tunnelma on tosi hauska ja lepposa. Ja jos tykkää antiikista, niin sieltä sitä löytyy, samoin paljon tuoreita vihanneksia! Bussilla tultiin takaisin ruuhkaisen Oxford streetin läpi ja nautittiin kiireettömästä päivästä. Illalla Camden Towniin the Worlds End- pubiin, josta jatkettiin sen alakertaan, the Underworld nimiseen baariin. Jälkimmäisessä löytyi hämmentävän paljon suomalaisia.
Sunnuntai: Lontoon ehdoton sunnuntaitekeminen on Camden Market, joka on Lontoon hauskin market, ainakin omasta mielestä. Siellä kannattaa etsiä Cyberbot-niminen kreisi kauppa, jossa soi teknomusa niin kovaa että korvat halkee. Kokemisen arvonen paikka! Illan päätteeks käveltiin kanaalia pitkin Primrose Hillille (joka on enemmänkin töyssy ku kukkula) ja vielä Regents parkin kautta kämpälle. Päivän päätteeksi vielä jo perinteeksi muodostunut leffailta!
Maanantai: Yksi päivä piti omistaa shoppailulle, joten suunnattiin Oxford streetille, jossa oli yllättävän vähän porukkaa liikkeellä (Luojan kiitos!). Jos Lontoossa haluaa shoppailla oikein urakalla, niin Shepherds Bushista löytyy tosi hyvä kauppakeskus, Westfield-mall. Kaikki samat liikkeet (ja enemmän) ku Oxford streetillä, mutta saman katon alla, eikä yhtään niin paljon väkeä. Illalla käytiin vielä istumassa "vakipubissa", jossa oli tietenkin suomalainen tarjoilija Oulusta. (Järjetöntä, kolmeen kuukauteen en oo tavannu ku ehkä pari suomalaista ja puhunu suomea muutaman kerran, mut heti ku Jenni saapu ja aloin puhua suomea taas, ni johan löytyy, kääk!)
Tiistai: Aamulla iski mukava migreeni (ensimmäistä kertaa kuuteen kuukauteen unohdin vetää Propralit), joten muutaman tunnin lepäämisen jälkeen päästiin vasta liikkeelle. Päädyttiin Harrodsiin, jossa kierreltiin hyvä tovi, mentiin ylös-alas "Egyptiläisillä rullaportailla" ja kuolattiin suklaa-osastolla. Ostin ensimmäisen tuliaisen ittelleni; Harrodsin kahvia, jota en kyllä voi keittää mun mokauspannulla. Kahvilan kautta mentiin Green parkiin piknikille, koska ilma oli niin mahtava (ei, täällä ei ole loskaa, räntää tai mitään muutakaan Suomikevään iloja). Jenni halus mennä vielä shoppailemaan, mutta tällä kertaa apteekkiin, joten otettiin metro Tottenham Court Roadille, etsittiin lähin BOOTS (?!?). Käveltiin vielä British museumiin kiertämään muumiot ja Antiikin aarteet, jonka jälkeen ravattiin kämpälle laittamaan itteämme valmiiks iltaa varten ja lähdettiin London School of Economicsin tiloihin katsomaan stand upia.
Keskiviikko: Kevään eka, oikeasti lämmin päivä! Metro Liverpool streetille, Spitalfieldin marketille (joka on loistossaan kylläkin sunnuntaisin) ja sieltä Brick Lanelle (joka on auki myös vain sunnuntaisin). Näistä ensimmäinen on huomattavasti hienompaa aluetta, kun taas tuo jälkimmäinen on enemmän boheemimpaa seutua; paljon pikkukahviloita ja second hand-liikkeitä. Istuskeltiin auringossa salaatin äärellä Spitafieldin puolella, josta jatkettiin Cityn kautta Towerille. Siellä syötiin kevään ekat jäätelöt auringonpaisteessa (vaniljapehmis ei maistu hyvälle Englannissa, trust me, värikin on jännän keltainen). Illalla Dirty Dancing- musikaali (liput £27,50 Piccadilly Circukselta) ja universumin huonoin klubi, Sound, joka oli täynnä pieniä intialaisia miehiä. Alkuperäinen ajatus oli mennä Mahikiin (jossa käy myös hyvä ystäväni prinssi William), mutta koska jo edeltä menneet kaverit ei vastannu puhelimeen, niin meikäläiset ei päässy sisälle. Buu.
Kaiken kaikkiaan lomaviikko oli äärimmäisen onnistunu (miinus tiistain migreeni ja se keskiviikon Tikka Masala-ilta), paljon kerettiin tehdä, mutta ilman turhaa stressaamista! Koko viikon aikana vettä satoi tasan kerran, perjantaina. Muina päivinä aurinko paistoi ihanasti ja maanantain jälkeen asteet nousi iha kunnolla!
PS: Vinkki kaikille, jotka miettii hoitoalan ihmisille ohjelmaa Lontoon matkaa varten: Bootsissa voi ilmeisesti viettää useammankin hetken ja shoppailla urakalla halpoja lääkkeitä.
Torstai: St. Patricks day, eli pubiin! Eksyttiin vielä Sohossa homoimpaan baariin ikinä, jossa oli meneillään karaoke-ilta. Ilta oli takuuvarma menestys sen jälkeen! Kaikki suomalaisen karaokebaarin huonot puolet puuttu: laulut oli hyviä ja laulajat vielä parempia, vessa oli siisti ja hyvin varustettu saippualla, vessapaperilla ja käsirasvalla (?!?), ja juomalistalta löyty muutakin ku keskiolutta.
Perjantai: Vettä satoi koko päivän, joten kierreltiin vähän Covent Gardenissa, Trafalgar Squarella ja Leicester Squarella, jonka jälkeen vedettiin (HALPAA!!!) dim sumia lounaaksi China Townissa. Lontoo on suhteellisen tiivis kokonaisuus, joten ne tärkeimmät ja turisteimmat paikat näkee helposti ihan kävellenkin, ei ole mitään järkeä mennä metroon hukkaamaan aikaa. Matkalla takaisin ostettiin vielä cupcaket Cake Shopista ja siitä kämpälle valmistautumaan iltaan. Tiedossa oli nimittäin pöytäfutiksen mestaruus IOE:n pöytäfutis joukkueen kesken (jossa ilmeisesti minäkin olen osallisena) ja niinhän se meni, että sieltä lähti mukaan viimeinen sija ja uskomaton ketutus.
Lauantai: Notting Hill päivä! Metrolla Notting Hill Gatelle, jossa käveltiin koko Portobello Road läpi ihanassa auringon paisteessa. Jos haluaa kokea Portobello roadin markkinat, niin sinne kannattaa suunnata lauantaisin, jolloin se on tupasen täynnä myyjiä (ja turisteja). Varsinaista nähtävää ei ole (jollei lasketa sinistä ovea, joka ei ole enää sininen vaan valkonen, ja matkakirjakauppaa, joka puolestaan on nykyään sininen), mutta tunnelma on tosi hauska ja lepposa. Ja jos tykkää antiikista, niin sieltä sitä löytyy, samoin paljon tuoreita vihanneksia! Bussilla tultiin takaisin ruuhkaisen Oxford streetin läpi ja nautittiin kiireettömästä päivästä. Illalla Camden Towniin the Worlds End- pubiin, josta jatkettiin sen alakertaan, the Underworld nimiseen baariin. Jälkimmäisessä löytyi hämmentävän paljon suomalaisia.
Sunnuntai: Lontoon ehdoton sunnuntaitekeminen on Camden Market, joka on Lontoon hauskin market, ainakin omasta mielestä. Siellä kannattaa etsiä Cyberbot-niminen kreisi kauppa, jossa soi teknomusa niin kovaa että korvat halkee. Kokemisen arvonen paikka! Illan päätteeks käveltiin kanaalia pitkin Primrose Hillille (joka on enemmänkin töyssy ku kukkula) ja vielä Regents parkin kautta kämpälle. Päivän päätteeksi vielä jo perinteeksi muodostunut leffailta!
Maanantai: Yksi päivä piti omistaa shoppailulle, joten suunnattiin Oxford streetille, jossa oli yllättävän vähän porukkaa liikkeellä (Luojan kiitos!). Jos Lontoossa haluaa shoppailla oikein urakalla, niin Shepherds Bushista löytyy tosi hyvä kauppakeskus, Westfield-mall. Kaikki samat liikkeet (ja enemmän) ku Oxford streetillä, mutta saman katon alla, eikä yhtään niin paljon väkeä. Illalla käytiin vielä istumassa "vakipubissa", jossa oli tietenkin suomalainen tarjoilija Oulusta. (Järjetöntä, kolmeen kuukauteen en oo tavannu ku ehkä pari suomalaista ja puhunu suomea muutaman kerran, mut heti ku Jenni saapu ja aloin puhua suomea taas, ni johan löytyy, kääk!)
Tiistai: Aamulla iski mukava migreeni (ensimmäistä kertaa kuuteen kuukauteen unohdin vetää Propralit), joten muutaman tunnin lepäämisen jälkeen päästiin vasta liikkeelle. Päädyttiin Harrodsiin, jossa kierreltiin hyvä tovi, mentiin ylös-alas "Egyptiläisillä rullaportailla" ja kuolattiin suklaa-osastolla. Ostin ensimmäisen tuliaisen ittelleni; Harrodsin kahvia, jota en kyllä voi keittää mun mokauspannulla. Kahvilan kautta mentiin Green parkiin piknikille, koska ilma oli niin mahtava (ei, täällä ei ole loskaa, räntää tai mitään muutakaan Suomikevään iloja). Jenni halus mennä vielä shoppailemaan, mutta tällä kertaa apteekkiin, joten otettiin metro Tottenham Court Roadille, etsittiin lähin BOOTS (?!?). Käveltiin vielä British museumiin kiertämään muumiot ja Antiikin aarteet, jonka jälkeen ravattiin kämpälle laittamaan itteämme valmiiks iltaa varten ja lähdettiin London School of Economicsin tiloihin katsomaan stand upia.
Keskiviikko: Kevään eka, oikeasti lämmin päivä! Metro Liverpool streetille, Spitalfieldin marketille (joka on loistossaan kylläkin sunnuntaisin) ja sieltä Brick Lanelle (joka on auki myös vain sunnuntaisin). Näistä ensimmäinen on huomattavasti hienompaa aluetta, kun taas tuo jälkimmäinen on enemmän boheemimpaa seutua; paljon pikkukahviloita ja second hand-liikkeitä. Istuskeltiin auringossa salaatin äärellä Spitafieldin puolella, josta jatkettiin Cityn kautta Towerille. Siellä syötiin kevään ekat jäätelöt auringonpaisteessa (vaniljapehmis ei maistu hyvälle Englannissa, trust me, värikin on jännän keltainen). Illalla Dirty Dancing- musikaali (liput £27,50 Piccadilly Circukselta) ja universumin huonoin klubi, Sound, joka oli täynnä pieniä intialaisia miehiä. Alkuperäinen ajatus oli mennä Mahikiin (jossa käy myös hyvä ystäväni prinssi William), mutta koska jo edeltä menneet kaverit ei vastannu puhelimeen, niin meikäläiset ei päässy sisälle. Buu.
Kaiken kaikkiaan lomaviikko oli äärimmäisen onnistunu (miinus tiistain migreeni ja se keskiviikon Tikka Masala-ilta), paljon kerettiin tehdä, mutta ilman turhaa stressaamista! Koko viikon aikana vettä satoi tasan kerran, perjantaina. Muina päivinä aurinko paistoi ihanasti ja maanantain jälkeen asteet nousi iha kunnolla!
PS: Vinkki kaikille, jotka miettii hoitoalan ihmisille ohjelmaa Lontoon matkaa varten: Bootsissa voi ilmeisesti viettää useammankin hetken ja shoppailla urakalla halpoja lääkkeitä.
sunnuntai 13. maaliskuuta 2011
Hellurei!
Taas on vierähtäny viikko!
Viikon huikein juttu oli ehdottomasti torstai-illan Leijonakuningas musikaali. Koko sali oli tupaten täynnä ja esitys mahtava, jeij! Liput oli vain 11 puntaa, koska rakas rotankolomme JAH sponsoroi jokaisen lippua kymmenellä punnalla. Tämän lisäksi on tullut juhlittua kaverin synttäreitä, shoppailtua (hame Zarasta, Conversen all-starit Camdenista, paitoja Primarkista), syötyä viiniä ja juotua juustoja ja kierreltyä Lontoota. Käytiin myös tekno-clubilla, joka oli niin huono, että nauratti. Yksikään meistä ei ehdottomastikaan halua koskaan enää palata sinne.
Muuten arki menee aika tavalliseen tapaan. Ei voi sanoa, että on sama asuuko Suomessa vai Englannissa (koska Jyväskylä tai Karjaa ei todellakaan ole Lontoo), mutta samat rutiinit ja velvollisuudet seuraa mua maasta maahan. Tällä hetkellä pitäisi havainnoida kolmen tunnin luento yhtä kouluprojektia varten, vääntää 5000 sanan ja 3000 sanan esseet, mutta koska palautuspäivä on vasta kesä-heinäkuussa, ei motivaatiota mahda oikein löytyä. Oon aika vakuuttunut että opiskelu häiritsee mun opiskelija-elämää. Työnetsintä on vieläkin käynnissä, tosin kahden kesän takainen kesätyöpaikka näytti pientä vihreää tuikkuvaloa toteamalla, että he harkitsee mun palkkaamista.
Torstaina Lontooseen saapuu vieras Suomesta ja sitten voin leikkiä turistia ihan luvan kanssa!
Viikon huikein juttu oli ehdottomasti torstai-illan Leijonakuningas musikaali. Koko sali oli tupaten täynnä ja esitys mahtava, jeij! Liput oli vain 11 puntaa, koska rakas rotankolomme JAH sponsoroi jokaisen lippua kymmenellä punnalla. Tämän lisäksi on tullut juhlittua kaverin synttäreitä, shoppailtua (hame Zarasta, Conversen all-starit Camdenista, paitoja Primarkista), syötyä viiniä ja juotua juustoja ja kierreltyä Lontoota. Käytiin myös tekno-clubilla, joka oli niin huono, että nauratti. Yksikään meistä ei ehdottomastikaan halua koskaan enää palata sinne.
Muuten arki menee aika tavalliseen tapaan. Ei voi sanoa, että on sama asuuko Suomessa vai Englannissa (koska Jyväskylä tai Karjaa ei todellakaan ole Lontoo), mutta samat rutiinit ja velvollisuudet seuraa mua maasta maahan. Tällä hetkellä pitäisi havainnoida kolmen tunnin luento yhtä kouluprojektia varten, vääntää 5000 sanan ja 3000 sanan esseet, mutta koska palautuspäivä on vasta kesä-heinäkuussa, ei motivaatiota mahda oikein löytyä. Oon aika vakuuttunut että opiskelu häiritsee mun opiskelija-elämää. Työnetsintä on vieläkin käynnissä, tosin kahden kesän takainen kesätyöpaikka näytti pientä vihreää tuikkuvaloa toteamalla, että he harkitsee mun palkkaamista.
Torstaina Lontooseen saapuu vieras Suomesta ja sitten voin leikkiä turistia ihan luvan kanssa!
sunnuntai 6. maaliskuuta 2011
Välineurheilija
Onko Englanti välineurheilun kehitysmaa, vai onko mulla vaan erityisen paljon tavaraa mukana kun käyn kuntosalilla?
Täällä on vähän eri periaate, kun katsoo ihmisiä juoksumatoilla. Porukka juoksee ja treenaa vanhoissa Converse All-star:ssa, mutta mp3-soitin on huippukamaa, mieluiten iPod, tietenkin se uusin ja kiiltävin versio. Oudointa on kuitenkin, että tähän asti en ole törmänny keneenkään muuhun, joka kantaisi mukanaan sykemittaria. Jyväskylässä yliopistoliikunnan tunneilla vähintäänkin joka toisella on sykemittari, jopa niillä jotka ei harrasta mitään liikuntaa (kuin vain kuntoilun must-kausina, eli tammi- ja syyskuussa). Luulisi, että valveutunut Lontoo-kansa ratsastaisi kehityksen huipulla, mutta ei! Juoksumatossa, kuntopyörissä ja crosstrainereissa on sykettä mittaavat anturit, mutta ne näyttää välillä niin päin honkia, ettei niihin kannata uskoa.
Oon ruvenny epäilemään omaa tarvettani kantaa sykemittaria, kun muutkin näyttää pärjäävän ihan ilman. Toisaalta, tällä hetkellä oma mittari mätsää nätisti uusiin juoksukenkiin.
Täällä on vähän eri periaate, kun katsoo ihmisiä juoksumatoilla. Porukka juoksee ja treenaa vanhoissa Converse All-star:ssa, mutta mp3-soitin on huippukamaa, mieluiten iPod, tietenkin se uusin ja kiiltävin versio. Oudointa on kuitenkin, että tähän asti en ole törmänny keneenkään muuhun, joka kantaisi mukanaan sykemittaria. Jyväskylässä yliopistoliikunnan tunneilla vähintäänkin joka toisella on sykemittari, jopa niillä jotka ei harrasta mitään liikuntaa (kuin vain kuntoilun must-kausina, eli tammi- ja syyskuussa). Luulisi, että valveutunut Lontoo-kansa ratsastaisi kehityksen huipulla, mutta ei! Juoksumatossa, kuntopyörissä ja crosstrainereissa on sykettä mittaavat anturit, mutta ne näyttää välillä niin päin honkia, ettei niihin kannata uskoa.
Oon ruvenny epäilemään omaa tarvettani kantaa sykemittaria, kun muutkin näyttää pärjäävän ihan ilman. Toisaalta, tällä hetkellä oma mittari mätsää nätisti uusiin juoksukenkiin.
maanantai 28. helmikuuta 2011
Mitä blondi tekee Cambridgen yliopistossa?
- Käy vessassa.
Viikko sitten lauantaina iso joukko pirteitä vaihtareita lähti klo 6.55 bussilla kohti Cambridgea. Se tarkoitti siis heräämistä ennen aamuviittä. Iso kulho puuroa ja pannu kahvia, kamera ja sateenvarjo, check!
Lene, Jet, Renee, minä, Marie, Trude ja Fride klo 6 aamulla Eustonin metroasemalla. Kameran takaa löytyy Tena ja joukon ainut miesvahvistus Peter liittyi seuraan Victorian asemalla.
Cambridge on täynnä kirkkoja ja kappeleita, joista osaan pääsi ilmaiseksi, osaan piti maksaa muutama punta sisään ja osa oli täysin suljettu ulkopuolisilta.
...huoh... Suuria ajattelijoita: Minä, valkoinen patsas ja Tena
Upeita sisäpihoja!
Ehdottomasti upein rakennus oli King's College ja sen kirkko, joka oli muiden collegejen kappeleita suurempi ja upeampi. Kirkossa on ilmainen urkukonsertti joka lauantai klo 18.30, ja se olikin mainio paikka levähtää ja rauhoittua. Sisään jonottaessa eräs pariskunta totesi käyvänsä siellä joka viikko kuuntelemassa upeaa musiikkia ja ihastelemassa upeaa rakennusta.
Cambridgeen saavuttiin kymmenen maissa ja lähdettiin heti kiertämään kaupunkia. Cambridge on tunnettu lähinnä yliopistosta ja sen 31:stä collegesta, jotka on suosittuja turistikohteita. Koko päivä satoi raivostuttavaa englantilaista tihkusadetta. Kenkien kastuessa alkoi paleltamaan, mutta onneksi meikäläisellä oli mukana lämmin University of London collegepaita. Sitä kannoin ylpeänä, siitäkin huolimatta, että jokaisen turistipuodin ikkunat olivat täynnä University of Cambridge-huppareita. Kaupunkiin olisi voinut tutustua myös jokiveneillä, mutta koska koko päivän satoi kuin Esterin 'sieltä', jätettiin se kokematta. Luvassa oli siis collegeissa vierailua, Fitzwilliams museum, ilmainen urkukonsertti mahtavassa King's Collegen kappelissa, sekä tietenkin kahvittelua ja ruokailua ihanissa kuppiloissa.
Täällä meni hetki: Ihana, kaksikerroksinen karkkikauppa, jossa myytiin suomalaista salmiakkia.
Idyllistä, eikö?
University of London lämmitti
Takaisin Lontooseen lähdettiin klo 20.20, ja koko porukka näytti olevan jo ihan kypsä kävelyyn. Viimeiset tunnit mentiin kahvin ja digestive-keksien voimin. Takaisin Lontoossa ja omassa, lämpimässä huoneessa olin noin kello yksitoista yöllä. Cambridge on must see-elämys jokaiselle, joka vähääkään arvostaa upeita maisemia ja tunnelmallisia, vanhoja rakennuksia.
Viikko sitten lauantaina iso joukko pirteitä vaihtareita lähti klo 6.55 bussilla kohti Cambridgea. Se tarkoitti siis heräämistä ennen aamuviittä. Iso kulho puuroa ja pannu kahvia, kamera ja sateenvarjo, check!
Lene, Jet, Renee, minä, Marie, Trude ja Fride klo 6 aamulla Eustonin metroasemalla. Kameran takaa löytyy Tena ja joukon ainut miesvahvistus Peter liittyi seuraan Victorian asemalla.
Cambridge on täynnä kirkkoja ja kappeleita, joista osaan pääsi ilmaiseksi, osaan piti maksaa muutama punta sisään ja osa oli täysin suljettu ulkopuolisilta.
...huoh... Suuria ajattelijoita: Minä, valkoinen patsas ja Tena
Upeita sisäpihoja!
Ehdottomasti upein rakennus oli King's College ja sen kirkko, joka oli muiden collegejen kappeleita suurempi ja upeampi. Kirkossa on ilmainen urkukonsertti joka lauantai klo 18.30, ja se olikin mainio paikka levähtää ja rauhoittua. Sisään jonottaessa eräs pariskunta totesi käyvänsä siellä joka viikko kuuntelemassa upeaa musiikkia ja ihastelemassa upeaa rakennusta.
Cambridgeen saavuttiin kymmenen maissa ja lähdettiin heti kiertämään kaupunkia. Cambridge on tunnettu lähinnä yliopistosta ja sen 31:stä collegesta, jotka on suosittuja turistikohteita. Koko päivä satoi raivostuttavaa englantilaista tihkusadetta. Kenkien kastuessa alkoi paleltamaan, mutta onneksi meikäläisellä oli mukana lämmin University of London collegepaita. Sitä kannoin ylpeänä, siitäkin huolimatta, että jokaisen turistipuodin ikkunat olivat täynnä University of Cambridge-huppareita. Kaupunkiin olisi voinut tutustua myös jokiveneillä, mutta koska koko päivän satoi kuin Esterin 'sieltä', jätettiin se kokematta. Luvassa oli siis collegeissa vierailua, Fitzwilliams museum, ilmainen urkukonsertti mahtavassa King's Collegen kappelissa, sekä tietenkin kahvittelua ja ruokailua ihanissa kuppiloissa.
Täällä meni hetki: Ihana, kaksikerroksinen karkkikauppa, jossa myytiin suomalaista salmiakkia.
Idyllistä, eikö?
University of London lämmitti
Takaisin Lontooseen lähdettiin klo 20.20, ja koko porukka näytti olevan jo ihan kypsä kävelyyn. Viimeiset tunnit mentiin kahvin ja digestive-keksien voimin. Takaisin Lontoossa ja omassa, lämpimässä huoneessa olin noin kello yksitoista yöllä. Cambridge on must see-elämys jokaiselle, joka vähääkään arvostaa upeita maisemia ja tunnelmallisia, vanhoja rakennuksia.
Mukavia hetkiä Lontoossa
Laitoin torstaina joku 13 kesätyöhakemusta menemään ja jo tunnin päästä sain ensimmäisen kieltävän vastauksen. Nice. Sukulaisille ja tuttaville tiedoksi; jos en saa töitä kesäksi, niin lupaudun pesemään koko kylän ikkunat ja jääkaapit, kunhan hinnasta sovitaan. Koneen ääressä istuessani kuulin ulkoa hirveää meteliä ja huutoa, ja mietin, että johan on menny meno villiksi rauhallisessa Bloomsburyssa. Tunnin päästä marssittiin Truden kanssa Starbucksiin kahville ja kappas, pienimuotoinen mielenosoitus oli ollut juuri hetkeä aiemmin. Paikalla oli enää lauma poliiseja hassuissa hatuissa sekä kasa mellakka-aitoja. Jonkun mukaan paikalla oli n. 100 opiskelijaa osoittamassa mieltä nousevien lukukausimaksujen takia. Itsehän opiskelen sekä Suomessa että täällä Lontoossa ilmaiseksi (lällällää!), joten useiden tuhansien eurojen lukukausimaksut tuntuu naurettavilta!
Netti oli poikki koko viikonlopun, tällä kertaa for real. Niin monta kertaa uhkailtiin ja nyt se sitten vihdoinkin oli katki. Jouduttiin keksimään siis ohjelmaa, jotta ei tulisi tylsää! Perjantaina tutustuttiin Westfieldin kauppakeskukseen, jonne pääsee muuten kätevästi metrolla (pysäkki Sheperds bush). Westfield on Euroopan kolmanneks suurin ostari ja mun missio oli löytää kunnon juoksukengät, mitkä löyty sitten Adidaksen liikkeestä kahden Adidas-konsultin avulla. Itseasiassa, vain se toinen konsultti auttoi mua, se toinen keskittyi viihdyttämään Trudea ja Reneetä. Mä vinkkasin, että näistä tietenkin annetaan alennusta, johon myyjä totes että leikitään että oot täällä töissä ja heti lähti 10% pois hinnasta! Muah! Illalla vietettiin 80-luvun pippaloita isolla vaihtariporukalla. Juhlan kunniaksi mä tapoin vanhat sukkikset ja tein jalkaosasta bandanan, jota kaikki ihasteli (kun luulivat että olin oikeasti ostanut mustan rusettipannan). ”We have this thing called Niksipirkka!”
Seuraavana päivänä satoi kaatamalla, joten raahauduttiin Harroksille ihmettelemään herkkuosastoa; suklaita, leivonnaisia, kahvia, teetä, juustoja, hedelmiä, you name it, they got it! Parin tunnin kuluttua alkoi kuitenkin paistaa aurinko, joten lähdettiin kävelemään Kensington Gardeniin ja Hyde Parkiin. Illalla päätettiin lähteä Goodge Streetille syömään pieneen italialaiseen ravinteliin, josta jatkettiin sujuvasti vähän matkan päässä olevaan Nordic Bar'iin. Kyseinen "pohjoismaalainen" baari oli täynnä muovisia joulukuusia, joissa välkky siniset jouluvalot. Paikan ainoat pohjomaalaiset koostui meistä vaihtareista ja yhdestä ruotsalaisesta tarjoilijasta. Loput oli espanjalaisia, mikä oli vähän outoa, mutta ehkä heillä on Mr. Mallorcan tavoin sukujuuret Espanjassa isän ystävän puolelta. Sunnuntaina lähdettiin Brick Lanen markkinoille ihmettelemään kirppareita ja ruokakojuja.
Tänään testailin ensimmäistä kertaa uusia lenkkareita tositoimissa; aamulla juoksumattoa 40 minsaa. Ja voin sanoa että hyvät oli ja ihan joka pencen arvoiset!
Netti oli poikki koko viikonlopun, tällä kertaa for real. Niin monta kertaa uhkailtiin ja nyt se sitten vihdoinkin oli katki. Jouduttiin keksimään siis ohjelmaa, jotta ei tulisi tylsää! Perjantaina tutustuttiin Westfieldin kauppakeskukseen, jonne pääsee muuten kätevästi metrolla (pysäkki Sheperds bush). Westfield on Euroopan kolmanneks suurin ostari ja mun missio oli löytää kunnon juoksukengät, mitkä löyty sitten Adidaksen liikkeestä kahden Adidas-konsultin avulla. Itseasiassa, vain se toinen konsultti auttoi mua, se toinen keskittyi viihdyttämään Trudea ja Reneetä. Mä vinkkasin, että näistä tietenkin annetaan alennusta, johon myyjä totes että leikitään että oot täällä töissä ja heti lähti 10% pois hinnasta! Muah! Illalla vietettiin 80-luvun pippaloita isolla vaihtariporukalla. Juhlan kunniaksi mä tapoin vanhat sukkikset ja tein jalkaosasta bandanan, jota kaikki ihasteli (kun luulivat että olin oikeasti ostanut mustan rusettipannan). ”We have this thing called Niksipirkka!”
Seuraavana päivänä satoi kaatamalla, joten raahauduttiin Harroksille ihmettelemään herkkuosastoa; suklaita, leivonnaisia, kahvia, teetä, juustoja, hedelmiä, you name it, they got it! Parin tunnin kuluttua alkoi kuitenkin paistaa aurinko, joten lähdettiin kävelemään Kensington Gardeniin ja Hyde Parkiin. Illalla päätettiin lähteä Goodge Streetille syömään pieneen italialaiseen ravinteliin, josta jatkettiin sujuvasti vähän matkan päässä olevaan Nordic Bar'iin. Kyseinen "pohjoismaalainen" baari oli täynnä muovisia joulukuusia, joissa välkky siniset jouluvalot. Paikan ainoat pohjomaalaiset koostui meistä vaihtareista ja yhdestä ruotsalaisesta tarjoilijasta. Loput oli espanjalaisia, mikä oli vähän outoa, mutta ehkä heillä on Mr. Mallorcan tavoin sukujuuret Espanjassa isän ystävän puolelta. Sunnuntaina lähdettiin Brick Lanen markkinoille ihmettelemään kirppareita ja ruokakojuja.
Tänään testailin ensimmäistä kertaa uusia lenkkareita tositoimissa; aamulla juoksumattoa 40 minsaa. Ja voin sanoa että hyvät oli ja ihan joka pencen arvoiset!
tiistai 22. helmikuuta 2011
Kånken
Tänään luennon jälkeen eräs äärimmäisen hiljainen korealainen opiskelija uskaltautui puhuttelemaan mua hississä. Meinasin tukehtua, ollaanhan nyt jo yli kuukauden käyty samoilla luennoilla, eikä se koskaan puhua pukahda mitään ja epäilin jo sen puhekykyjä.
Mutta mitä sanoi tämä hiljainen aasialainen? Se halusi kehua mun harmaata Fjällrävenin Kånken reppua! Samalla se kertoi miten suosittuja Kånkenit on Koreassa (kuka olisi uskonut?!?) ja halusi vielä tietää mistä oon omani ostanut. Meikäläisen silmäterähän (kukkuu, materialisti minussa) on tietenkin Suomesta Partioliikkeestä, joten neuvoin sitä googlaamaan Lontoon ulkoilu- ja partioliikeet, sekä tsekkaamaan nettikaupat. Koin että mun velvollisuuksiin kuuluu neuvoa tätä reputonta ihmislasta löytämään oman kettumerkkisen onnensa.
Seuraavan kerran kun menen Koreaan, pitää varoa ettei reput mene sekaisin.
Mutta mitä sanoi tämä hiljainen aasialainen? Se halusi kehua mun harmaata Fjällrävenin Kånken reppua! Samalla se kertoi miten suosittuja Kånkenit on Koreassa (kuka olisi uskonut?!?) ja halusi vielä tietää mistä oon omani ostanut. Meikäläisen silmäterähän (kukkuu, materialisti minussa) on tietenkin Suomesta Partioliikkeestä, joten neuvoin sitä googlaamaan Lontoon ulkoilu- ja partioliikeet, sekä tsekkaamaan nettikaupat. Koin että mun velvollisuuksiin kuuluu neuvoa tätä reputonta ihmislasta löytämään oman kettumerkkisen onnensa.
Seuraavan kerran kun menen Koreaan, pitää varoa ettei reput mene sekaisin.
keskiviikko 16. helmikuuta 2011
Kaiken maailman aktiviteetteja
Kun luentoja on vain kaksi joka viikko ja pelkästään iltaisin, niin vapaa-aikaa on riittämiin. Tämä aika täyttyy yleensä seuraavista aktiviteeteista:
Kahvi. Kahvilla käyminen on ehkä kaiken opiskelun ydin. Jopa kaverit, jotka ei juo kahvia, ostaa kahvin vain kahvin juomisen takia, sillä mikään ei paranna oppimistuloksia enemmän ku kunnon kuppi kaameeta kuravelliä yliopiston kahvilassa. (It is truly hard to be a coffee drinker in a tea country.)
Kuntosali. Arkisin käydään aamusalilla, jonka jälkeen hyvällä omatunnolla jatketaan päivää. Huvittavinta kuntosalilla on ehdottomasti ne neljä isoa telkkaria, joista voi juostessa kattoa urheilua, musateeveetä, uutisia ja saippuasarjoja. Viikonloput pyhitetään levolle ja syömiselle, jotta seuraavalla viikolla on jotain mistä päästä eroon. Huomenna klo 9 meikä juoksee ja kattoo Everwoodia.
Telkkari. Joka torstai kokoonnutaan isolla lössillä viettämään TV-puolimaratonia kello kahdeksan; pari jaksoa Frendejä, the Big Bang Theory ja How I met your mother. Kaikki tietää jo tän rutiinin, eikä kellekään tarvitse enää erikseen ilmoitella.
Pub. Perienglantilaisittain iltaa voi clubien sijaan viettää pubissa! Suurin osa pubeista menee kuitenkin jo ennen puolta yötä kiinni. Uskon vakaasti, että tämä johtuu siitä, ettei kukaan pysty pidättelemään pissaa aamu kolmeen asti. Pubien vessat on nimittäin yleensä käyttökelvottomia.
Reissaaminen Lontoossa ja sen ulkopuolella. Lontoosta pääsee halvalla minne vain, paitsi Pohjoisnavalle. Kunhan jaksan, laitan lauantain Cambridgen reissun kuvia tänne!
Leffat. Sunnuntai-ilta on hyvä päättää kunnon leffailtaan ja koska JAH:n kellarissa on sekä TV-huone että iso sali jossa jättitelkkari piuhoineen, voi tietokoneen kytkeä vähän isompaan screeniin (koska läppärin näyttö on vaan liian pieni, sorry). Tänään vuorossa Hangover.
Syöminen. Vaihtarit rakastaa ruokaa. Määrä ei korvaa laatua, mutta mitä enemmän ruokaa on, sen parempi!
Paloharjoitus. Torstain vakituisen palohälyttimien testailun lisäksi joka kolmas kuukausi JAH järjestää yllätyspaloharjoituksen, jippii. Tiistaina klo 8.30 heräsin kovaan meteliin. Minuutin päästä tajusin että se on palohälytin, eli kaikkien pitää mennä ulos. Meikä kun ei lähde ulos yöpuvussa, niin nopeesti vaihdoin vaatteet, otin puhelimen ja lukitsin huoneen oven. Tositilanteessa kuolen ennemmin liekkeihin ja savuun kuin menen ihmisten ilmoille pyjamassa. Piste.
Kielet. Kun samaa keittiötä käyttää 8 eri maan ja kulttuurin kansalaisia, niin nopeesti tulee opeteltua heipat ja hyvät yöt eri kielillä. Ja aina voi opetella koreaa Stelioksen iPhonella aamiaista syödessä.
Kalinihta!
Kahvi. Kahvilla käyminen on ehkä kaiken opiskelun ydin. Jopa kaverit, jotka ei juo kahvia, ostaa kahvin vain kahvin juomisen takia, sillä mikään ei paranna oppimistuloksia enemmän ku kunnon kuppi kaameeta kuravelliä yliopiston kahvilassa. (It is truly hard to be a coffee drinker in a tea country.)
Kuntosali. Arkisin käydään aamusalilla, jonka jälkeen hyvällä omatunnolla jatketaan päivää. Huvittavinta kuntosalilla on ehdottomasti ne neljä isoa telkkaria, joista voi juostessa kattoa urheilua, musateeveetä, uutisia ja saippuasarjoja. Viikonloput pyhitetään levolle ja syömiselle, jotta seuraavalla viikolla on jotain mistä päästä eroon. Huomenna klo 9 meikä juoksee ja kattoo Everwoodia.
Telkkari. Joka torstai kokoonnutaan isolla lössillä viettämään TV-puolimaratonia kello kahdeksan; pari jaksoa Frendejä, the Big Bang Theory ja How I met your mother. Kaikki tietää jo tän rutiinin, eikä kellekään tarvitse enää erikseen ilmoitella.
Pub. Perienglantilaisittain iltaa voi clubien sijaan viettää pubissa! Suurin osa pubeista menee kuitenkin jo ennen puolta yötä kiinni. Uskon vakaasti, että tämä johtuu siitä, ettei kukaan pysty pidättelemään pissaa aamu kolmeen asti. Pubien vessat on nimittäin yleensä käyttökelvottomia.
Reissaaminen Lontoossa ja sen ulkopuolella. Lontoosta pääsee halvalla minne vain, paitsi Pohjoisnavalle. Kunhan jaksan, laitan lauantain Cambridgen reissun kuvia tänne!
Leffat. Sunnuntai-ilta on hyvä päättää kunnon leffailtaan ja koska JAH:n kellarissa on sekä TV-huone että iso sali jossa jättitelkkari piuhoineen, voi tietokoneen kytkeä vähän isompaan screeniin (koska läppärin näyttö on vaan liian pieni, sorry). Tänään vuorossa Hangover.
Syöminen. Vaihtarit rakastaa ruokaa. Määrä ei korvaa laatua, mutta mitä enemmän ruokaa on, sen parempi!
Paloharjoitus. Torstain vakituisen palohälyttimien testailun lisäksi joka kolmas kuukausi JAH järjestää yllätyspaloharjoituksen, jippii. Tiistaina klo 8.30 heräsin kovaan meteliin. Minuutin päästä tajusin että se on palohälytin, eli kaikkien pitää mennä ulos. Meikä kun ei lähde ulos yöpuvussa, niin nopeesti vaihdoin vaatteet, otin puhelimen ja lukitsin huoneen oven. Tositilanteessa kuolen ennemmin liekkeihin ja savuun kuin menen ihmisten ilmoille pyjamassa. Piste.
Kielet. Kun samaa keittiötä käyttää 8 eri maan ja kulttuurin kansalaisia, niin nopeesti tulee opeteltua heipat ja hyvät yöt eri kielillä. Ja aina voi opetella koreaa Stelioksen iPhonella aamiaista syödessä.
Kalinihta!
maanantai 14. helmikuuta 2011
Uskolliset ystävät
Viikko sitten hiuksia kuivatessa vanha föönini sanoutui irti ja lopetti toimintansa. Tänään (palattuani kuntosalilta klo 10, hahahaa!) kokeilin fööniä uudestaan ja se toimi jälleen! Tajusin, että kyseinen fööni on ikäloppu (vanhempi kuin mun telkkari Suomessa) eikä edes mun vaan alunperin äidin vanha ja se silti toimii yhä vaihtelevalla menestyksellä. Samalla tajusin, että se on ollut matkassani aina kun olen lähtenyt jonnekin ulkomaille; USA 2000, Turkki 2003, Malta 2004, Pariisi 2008, Lontoo 2009, Tukholma 2010 jne. Samoilla matkoilla on ollut mukana myös toinen uskollinen ystävä, eli mun kukallinen toalet-laukku, joka on jo niin vanha että siitä irtoaa kohta palasia. Ei sillä, etteikö mulla ois uudempaa fööniä tai varaa ostaa uutta toaletti-laukkua, mut kun noi nyt kerta on aina ollut matkaseurana, niin miksi luopua. Veikkaan, että vaikka saisinkin oikean matkaföönin ja uuden, hienon vessalaukun, niin käyttäisin kuitenkin noita vanhoja, ihan vain tottumuksesta!
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin:
IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE!
PS: Äidin uskollinen ystävä löytyi Lontoon Camdenista!
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin:
IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE!
PS: Äidin uskollinen ystävä löytyi Lontoon Camdenista!
perjantai 11. helmikuuta 2011
Gym class hero
Täkäläinen hanavesi ja ilmasto on saanu aikaan outoja tapahtumia. Ensin ostan nätin mekon ja alotan kaurapuuron syömisen. Sitten hankin salikortin. Ja nyt tämä: Tänään kello 10.00 meikäläinen oli jo hikoilemassa juoksumatolla. Siis mitä tapahtui?!?
On paljon mahdollista, että kesäkuussa Suomeen palaa seuraavaa kuvaa erehdyttävästi muistuttava naishenkilö:
Mukavaa viikonloppua!
On paljon mahdollista, että kesäkuussa Suomeen palaa seuraavaa kuvaa erehdyttävästi muistuttava naishenkilö:
Mukavaa viikonloppua!
torstai 10. helmikuuta 2011
Happy days are here again!
Luvassa pienimuotoista hehkutusta:
Teaching and learning in classrooms- moduliin piti väsätä pari viikkoa sitten 1000 sanan (n. 2 sivua) critical review valitsemastaan tieteellisestä artikkelista. Eilen opettaja jakoi meidän tekeleet kirjallisen palautteen kera, jotta voidaan muokata tekstiä ja palauttaa lopullinen versio muiden kurssitehtävien kanssa heinäkuussa. Häpesin omaa tekstiäni jo palauttaessa sitä, mutta ajattelin että palautteen jälkeen muokkaan siitä salonkikelposen. Critical review oli täysin uusi konsepti meikäläiselle ja kirjotinkin sen täysin Caplits-kirjoituskurssien ohjeiden mukaan, en lähtenyt sooloilemaan! Suurin ongelma kirjoittaessa oli ehdottomasti akateemisen englannin tuottaminen, johon ei siis kuulu "I think" tai "Wazzup?".
Mutta hah, turhaan olin murehtinu omaa raapustustani, nimittäin se tuli takaisin oikein hyvän palautteen kanssa! Opettaja oli tykännyt tekstistä ja sen struktuurista ja ainut mitä pitää tehdä on viilata englantilaista pilkkua, minkä opettaja oli itseasiassa tehnyt valmiiksi tekstiin! Osa kurssilaisista oli saanut aika huonoa palautetta, jota ne kovaan ääneen ihmetteli tunnilla opettajalle ja muille opiskelijoille. Veikkaan, että Suomessa yliopisto-opettajalle ei voisi, saatika uskalla, sanoa mitään niin suoraan. Hyi miten huonoa käytöstä!
Toinen hehkutuksen arvoinen asia; salikorttia on tullu vinguteltua aika kivasti! Tiistaina oli kunnon voittajafiilis, kun superpitkän jälkeen jaksoin raahautua juoksumatolle, enkä mennyt suoraan kämpälle. Juostessa näin pari vanhaa jaksoa Frendejä ja jalkapalloa salin telkkareista :) Liikkumisesta ehkä kannattaakin pitää pientä taukoa, koska urheilu on paljon hauskempaa, kun sen pääsee taas aloittamaan!
tiistai 8. helmikuuta 2011
Terveisiä Lontoosta!
Big Ben - Se on kello!
London Eye - Jos multa kysytään, niin se ei sovi Thamesin varrelle.
British Museum - Ihan naapurissa, ja kuten suurin osa Lontoon museoista, tämäkin on ilmainen! Näe muumiot, "Say hello to mummies!", eli sano hei mutsille :)
KoKo - Supercool clubi Camden Townissa
KoKo on vanha teatteri, jossa voi kreisijorata parvilla tai permannolla. Sisäänpääsymaksu oli aika hunajainen, mutta ihan kokemuksen takia suosittelen!
Ruma joutsen Buckinham Palacen lätäköstä.
torstai 3. helmikuuta 2011
"Porridge? You eat PORRIDGE for lunch?" "Yes."
Amerikkalainen Kim ei oikein ymmärrä mun ruokavaliota, sillä ilmeisesti puuro ei ole hänen ykkösvaihtoehto, kun lounasta suunnitellaan.
Itse olen vihannut kaurapuuroa siitä lähtien, kun koulussa piti vetää sitä litkumaista oksennuksentapaista lounaaksi. Kyytipojaksi oli aina "marjakeittoa" (marjoja 0%, esansseja 110%) sekä luonnollisesti porkkana- ja lanttusuikaleita. Joo tiedän, mun lapsuus on ollu tosi rankka ja traumaattinen, ja on suoranainen ihme, että oon vielä täysissä ruumiin ja sielun voimissa.
Mutta nyt on uusi ääni kellossa, DING DONG! Päätin olla aikuinen, ostaa kaurahiutaleita (40 penceä/0,5kg) ja kokeilla onko kaurapuuro yhtä hirveää kuin silloin ennen muinoin. Ja kappas, ei ollutkaan! Viimeiset pari viikkoa oon syöny kaurapuuroa kuin vanha tekijä! Todistusaineistona seuraava kuva:
(Huomaa herkullinen banaani oikeassa kulmassa, yammy. Photoshoppaisin sen meheväksi mangoksi, jos osaisin.)
Tällä hetkellä koen että oon kasvanut henkisesti todella paljon; oon päässyt yli mun turhasta ja liioitellusta kaurapuurovihasta ja astunut terveiden elämäntapojen taloon. Fyysisesti aion pienentyä ensi viikolla, kun hankin itselleni kuntosalikortin yliopiston salille!
PS: Hyvää kiinalaista uutta vuotta! JAH:n aasialaiset asukkaat on aloittanu juhlimisen ja eilen meidätkin kutsuttiin syömään kanakeittoa ja dumplinkseja. Tänään torstaina ne kävi temppelissä (Oxford streetiltä löytyy Buddha-temppeli!), pukeutui uusiin vaatteisiin ja söi pelkkää kasvisruokaa. Perjantain traditioon kuuluu vierailla äidin kotona (hankalaa noille täältä käsin), mutta me juhlitaan IOE:n omassa kiinalaisen uuden vuoden juhlassa. Sunnuntaina on isot stembalot ja perinteinen kulkue Chinatownissa! Mikä parasta: Nyt alkoi jäniksen vuosi, ja kukas onkaan Luna-kalenterin mukaan pupu? Allekirjoittanut tietenkin!
Itse olen vihannut kaurapuuroa siitä lähtien, kun koulussa piti vetää sitä litkumaista oksennuksentapaista lounaaksi. Kyytipojaksi oli aina "marjakeittoa" (marjoja 0%, esansseja 110%) sekä luonnollisesti porkkana- ja lanttusuikaleita. Joo tiedän, mun lapsuus on ollu tosi rankka ja traumaattinen, ja on suoranainen ihme, että oon vielä täysissä ruumiin ja sielun voimissa.
Mutta nyt on uusi ääni kellossa, DING DONG! Päätin olla aikuinen, ostaa kaurahiutaleita (40 penceä/0,5kg) ja kokeilla onko kaurapuuro yhtä hirveää kuin silloin ennen muinoin. Ja kappas, ei ollutkaan! Viimeiset pari viikkoa oon syöny kaurapuuroa kuin vanha tekijä! Todistusaineistona seuraava kuva:
(Huomaa herkullinen banaani oikeassa kulmassa, yammy. Photoshoppaisin sen meheväksi mangoksi, jos osaisin.)
Tällä hetkellä koen että oon kasvanut henkisesti todella paljon; oon päässyt yli mun turhasta ja liioitellusta kaurapuurovihasta ja astunut terveiden elämäntapojen taloon. Fyysisesti aion pienentyä ensi viikolla, kun hankin itselleni kuntosalikortin yliopiston salille!
PS: Hyvää kiinalaista uutta vuotta! JAH:n aasialaiset asukkaat on aloittanu juhlimisen ja eilen meidätkin kutsuttiin syömään kanakeittoa ja dumplinkseja. Tänään torstaina ne kävi temppelissä (Oxford streetiltä löytyy Buddha-temppeli!), pukeutui uusiin vaatteisiin ja söi pelkkää kasvisruokaa. Perjantain traditioon kuuluu vierailla äidin kotona (hankalaa noille täältä käsin), mutta me juhlitaan IOE:n omassa kiinalaisen uuden vuoden juhlassa. Sunnuntaina on isot stembalot ja perinteinen kulkue Chinatownissa! Mikä parasta: Nyt alkoi jäniksen vuosi, ja kukas onkaan Luna-kalenterin mukaan pupu? Allekirjoittanut tietenkin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)