Tiistai 19.4.2011 +25 astetta lämmintä
Hädin tuskin jaksan tätäkään postausta kirjoittaa, mutta pakko on vähän hehkuttaa: Lontoossa on helle! Aamulla heräsin aikaisin kuntosalille ja hämmästyin miten lämmin ulkona oli, ottaen huomioon että nyt on kuitenkin huhtikuu. Aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja päivä on koko kevään upein!
Tänään siis lounas, opiskelut ja juoruilut on suoritettu puistossa sunnuntaina ostetuissa shortseissa ja tuubitopissa. Koko puisto oli täynnä väkeä ja kaikilla näytti olevan yhtä hyvä fiilis ku meillä.
Tiistaissa on vielä se hyvä puoli, että Giraffe-ravintolassa on Burger Tuesday ja kaikki purilaiset on femman. Nälkäiset Erasmus-opiskelijat rynnii tänään sinne kasilta!
Nyt ei kykene enää kirjoittamaan. On niin kuuma. Huhhuh. Over and out.
tiistai 19. huhtikuuta 2011
maanantai 18. huhtikuuta 2011
Kike Elomaasta pääministeri?
Vaihtarikaveri Costa Ricasta kysyi eilen illalla, että keitä siellä Suomessa on oikeen äänestetty eduskuntaan? Kyllä, Suomen vaali-uutiset on ylittäny kansainvälisen uutiskynnyksen, sekä Englannissa että espanjankielisissä uutisissa, eikä edes minään pikku-uutisena. Koko Eurooppa kusi alleen kun eilen koko Suomen äänet oli lopullisesti laskettu.
Pitäisikö nyt käydä sitten ostaa Jussi-paita ja laulaa Maamme-laulua? Kaivaa vanhat markat esiin ja opetella joku hauska Suomi-murre, samalla kun vetää monot ja Järviset jalkaan?
Pitäisikö nyt käydä sitten ostaa Jussi-paita ja laulaa Maamme-laulua? Kaivaa vanhat markat esiin ja opetella joku hauska Suomi-murre, samalla kun vetää monot ja Järviset jalkaan?
torstai 14. huhtikuuta 2011
Kuppi on puoliksi täynnä
Hops, niin on menny kolme kuukautta (ja risat), mikä tarkoittaa että ollaan vaihdon puolivälissä!
Tuntuu kuin vasta eilen oli tammikuun kuudes, minä istun Karjaa-kotona lattialla ja viskon vaatteita raivolla matkalaukkuun. Kavereiden kanssa muistellaan mitä kaikkea on tullu tänä aikana jo tehtyä ja pelkässä kolmessa kuukaudessa on tullu nähtyä ja koettua kaikenlaista. Meidän pieni Erasmus-piiri on muuttunu vieläkin pienemmäksi, mutta samalla tiiviimmäksi, ja jo haikeana ajattelen kesäkuun viimeistä päivää, jolloin joudun hyvästelemään uudet ihanat ystävät. Ei kuitenkaan kannata märehtiä tulevaa, vaan pysyä hetkessä, mikä onkin sitten hieman tylsempi aihe: opiskelu. Vaikka kevätlukukauden luennot loppu jo kuukausi sitten, se ei tarkoita että voi lomailla koko huhtikuun. Deadlinet on vasta kesällä, mutta oon yrittäny saada kouluhommat sellaseen kuntoon, ettei niitä tarvitse murehtia kun kesälukukausi alkaa 26.4.
Nyt on varmistunu myös, että pääsen kesälukukautena osallistumaan siihen moduuliin, johon toivoinkin pääseväni! IOE:ssa suoritan siis seuraavat moduulit:
Kevätlukukausi 2011
Multilingual classroom: Opettaja on uskomattoman herttainen ja ihana Dr. Cathie Wallace, joka on hämmentävän usein ekstaasissa mun suomalaisuudesta. Moduulin aiheita oli mm. monikielisen oppilaan opetus, monikielisen oppilaan oppimisstrategiat ja englanninkielen oppiminen Englannissa. Pieni miinuspuoli tässä moduulissa oli se, että joka luennolla keskityttiin vain lapsiin ja nuoriin oppijoina, eikä kertaakaan aikuisopiskelijoihin. Luennoilla oli n. 20 oppilasta, joista vain 5 oli englantilaisia, muut oli kansainvälisiä opiskelijoita ympäri maailman. Suoraan sanoen viihdyin ryhmässä juuri siksi, että suurin osa opiskelijoista oli ulkomaalaisia. Luennoille piti valmistautua lukemalla 1-3 artikkelia, jotka liitty luennon aiheisiin. Ilman artikkeleiden lukemista luennon seuraaminen ja keskusteluihin osallistuminen oli suhteellisen vaikeeta. Kurssisuoritus koostuu luennoista ja lopputyönä tehdystä (5000 sanan eli n. 10 sivun) pienoistutkimusraportista. Itse keräsin aineiston kyseisen moduulin luennolta, havainnoimalla opetuksen vuorovaikutusta. Tällä hetkellä kirjoittelen teoriaa ja analysoin tuloksia, ja yritän saada koko homman pakettiin parissa viikossa. Lopputyön ensimmäisen version deadline on 15.5. ja lopullisen 15.6, joten aikaa on iha riittämiin.
Kevätlukukausi 2011
Teaching and learning in classrooms: Kurssi ei ihan vastannu omia odotuksia. Kyse ei ollut siis oppimisesta ja opettamisesta, vaan siitä mitkä asiat vaikuttaa oppimiseen ja opettamiseen ja vieläpä kivalla psykoanalyyttisella tvistillä. Opettaja oli hauska ja rempseä Dr. Tamara Bibby, joka herätti opiskelijoissa selkeesti ristiriitaisia tunteita. Ite pidin opettajasta, mut osa ei. Tämänkin moduulin luennoille piti lukea 1-3 artikkelia ja valmistautua keskustelemaan aiheesta. Luennoilla oli kuitenkin ehkä kourallinen kansainvälisiä opiskelijoita ja liian paljon snobbailevia englantilaisia, joten tunnelma oli aika kylmä. Liian usein keskustelut meni multa yli hilseen, kun opettaja ja muutama englantilaisista keskusteli nopeasti jostain aiheesta mitä en tajunnu. Kurssisuorituksena on luennot, kaksi tuhannen sanan, eli kahden sivun, critical review'tä artikkeleista jotka kuului kurssiluettaviin, sekä 3000 sanan (eli kuuden sivun) essee aiheesta, jonka pystyi muokkaamaan aikalailla itselleen sopivaksi. Pääasia on että käyttää kurssin luettavia ja aiheita. Omat critical review'ni kirjoitin opettajan kirjoittamista artikkeleista ja sain todella hyvää palautetta, ja jatkan samalla linjalla esseen kanssa. Lopputyölle ei saa palautetta, joten esseen lopullinen deadline on 2.heinäkuuta.
Kesälukukausi 2011
Multilingual and multicultural London: Vaikea sanoa mitä moduuli pitää sisällään, mutta ainakin etukäteistehtävän perusteella tiedossa on paljon lukemista! Opettaja Dr. David Block halusi tavata mut ennen kuin hyväksyi mut kurssille, mutta sekin aika meni jutellessa Suomesta ja Jyväksylästä.
Kaikissa moduuleissa on 80% läsnäolopakko, iso nivaska artikkeleita luettavana ja pieni paine osallistua keskusteluun. Learning agreementin avulla hain moduuleihin jo syksyllä, mutta kun saavuin tänne, sain kuulla että jokaiseen moduuliin pitää hakea vielä erikseen. Täytyi siis etsiä kurssien administratorit, jotka tarkisti oonko sopiva opiskelija moduuliin ja kysyivät opettajilta luvan lisätä mut luennoille. Luennot alkoi jo samana viikkona kuin ilmottautuminen, joten sen suhteen jokaisella oli hirveä kiire juosta pitkin yliopistoa.
Opiskelu on pisteisiin nähden yllättävän leppoisaa; joka moduulista saa 30 creditiä eli 15 ECTS pistettä, eikä niiden eteen tarvitse tehdä yhtään niin paljon töitä kuin Jyväskylän yliopistossa. On myös aika kiva olla suomalaisena kasvatustieteen instituutissa, kun kaikki hehkuttaa Suomea ja Suomen koulujärjestelmää! Meikäläistä kohdellaan kuin olisin itse keksiny koko konseptin :) Ja jos vertaa Englantiin, niin onhan Suomi ylivoimaisesti parempi koulutuksessa, sillä se on maksuton, laadukkaampi ja tehokkaampi. Täällä opettajan ei tarvitse käydä opettajakoulutusta, riittää kun on kandin paperit jostain aiheesta.
Täkäläisillä luennoilla keskustellaan, kommentoidaan ja kysytään vapaammin kuin Suomessa ja opettajaa kritisoidaan myös suoraan päin näköä. Suomalaisena oon tottunu odottamaan sopivaa taukoa keskustelussa, johon voi oman mielipiteensä tökkästä, mutta täällä sellaisia hetkiä ei tunneta. Kerran näin kun joku viittasi pyytäessään puheenvuoroa. Luennot on siis huomattavasti vuorovaikutuksellisempia kuin Suomessa, sillä täällä opettaja ja oppilaat oikeasti keskustelevat!
Muita suomalaisia täällä on todella vähän, ja luennoilla oon ollut ainoa pohjoismaalainen. Varsinkin aluksi oli uskomattoman uuvuttavaa yrittää selittää asioita englanniksi, mutta loppujen lopuksi on vain hyvä asia ettei täällä ole seuranani suomalaisia, sillä silloin englanninkielen käyttö olisi vähentynyt nykyisestä huomattavasti.
Mitä IOE:n (ja JAH:n) tulee, niin täällä kaikki pitää tehdä itse. Parhaiten paperisodasta selviää, jos jaksaa tarpeeksi paljon häiritä eri tahoja sähköpostitse ja puhelimitse. Erasmuslaiset ja oikeastaan kaikki muutkin vaihtarit on todella yksin täällä, sillä IOE ei järjestä minkäänlaista ohjelmaa vaihtareille. Itse tutustuin nykyisiin ystäviini menemällä ensimmäisen viikon erasmustapaamiseen, vaihtamalla puhelinnumerot kaikkien kanssa ja sopimalla tapaamisia. Omaksi onnekseni asun yliopiston asuntolassa, jossa myös suurin osa erasmusvaihtareista asuu, joten sitäkin kautta saa paljon ystäviä. Hyvällä asenteella ja omalla aktiivisuudella voi vaikuttaa siihen millainen vaihtoajasta tulee!
Tuntuu kuin vasta eilen oli tammikuun kuudes, minä istun Karjaa-kotona lattialla ja viskon vaatteita raivolla matkalaukkuun. Kavereiden kanssa muistellaan mitä kaikkea on tullu tänä aikana jo tehtyä ja pelkässä kolmessa kuukaudessa on tullu nähtyä ja koettua kaikenlaista. Meidän pieni Erasmus-piiri on muuttunu vieläkin pienemmäksi, mutta samalla tiiviimmäksi, ja jo haikeana ajattelen kesäkuun viimeistä päivää, jolloin joudun hyvästelemään uudet ihanat ystävät. Ei kuitenkaan kannata märehtiä tulevaa, vaan pysyä hetkessä, mikä onkin sitten hieman tylsempi aihe: opiskelu. Vaikka kevätlukukauden luennot loppu jo kuukausi sitten, se ei tarkoita että voi lomailla koko huhtikuun. Deadlinet on vasta kesällä, mutta oon yrittäny saada kouluhommat sellaseen kuntoon, ettei niitä tarvitse murehtia kun kesälukukausi alkaa 26.4.
Nyt on varmistunu myös, että pääsen kesälukukautena osallistumaan siihen moduuliin, johon toivoinkin pääseväni! IOE:ssa suoritan siis seuraavat moduulit:
Kevätlukukausi 2011
Multilingual classroom: Opettaja on uskomattoman herttainen ja ihana Dr. Cathie Wallace, joka on hämmentävän usein ekstaasissa mun suomalaisuudesta. Moduulin aiheita oli mm. monikielisen oppilaan opetus, monikielisen oppilaan oppimisstrategiat ja englanninkielen oppiminen Englannissa. Pieni miinuspuoli tässä moduulissa oli se, että joka luennolla keskityttiin vain lapsiin ja nuoriin oppijoina, eikä kertaakaan aikuisopiskelijoihin. Luennoilla oli n. 20 oppilasta, joista vain 5 oli englantilaisia, muut oli kansainvälisiä opiskelijoita ympäri maailman. Suoraan sanoen viihdyin ryhmässä juuri siksi, että suurin osa opiskelijoista oli ulkomaalaisia. Luennoille piti valmistautua lukemalla 1-3 artikkelia, jotka liitty luennon aiheisiin. Ilman artikkeleiden lukemista luennon seuraaminen ja keskusteluihin osallistuminen oli suhteellisen vaikeeta. Kurssisuoritus koostuu luennoista ja lopputyönä tehdystä (5000 sanan eli n. 10 sivun) pienoistutkimusraportista. Itse keräsin aineiston kyseisen moduulin luennolta, havainnoimalla opetuksen vuorovaikutusta. Tällä hetkellä kirjoittelen teoriaa ja analysoin tuloksia, ja yritän saada koko homman pakettiin parissa viikossa. Lopputyön ensimmäisen version deadline on 15.5. ja lopullisen 15.6, joten aikaa on iha riittämiin.
Kevätlukukausi 2011
Teaching and learning in classrooms: Kurssi ei ihan vastannu omia odotuksia. Kyse ei ollut siis oppimisesta ja opettamisesta, vaan siitä mitkä asiat vaikuttaa oppimiseen ja opettamiseen ja vieläpä kivalla psykoanalyyttisella tvistillä. Opettaja oli hauska ja rempseä Dr. Tamara Bibby, joka herätti opiskelijoissa selkeesti ristiriitaisia tunteita. Ite pidin opettajasta, mut osa ei. Tämänkin moduulin luennoille piti lukea 1-3 artikkelia ja valmistautua keskustelemaan aiheesta. Luennoilla oli kuitenkin ehkä kourallinen kansainvälisiä opiskelijoita ja liian paljon snobbailevia englantilaisia, joten tunnelma oli aika kylmä. Liian usein keskustelut meni multa yli hilseen, kun opettaja ja muutama englantilaisista keskusteli nopeasti jostain aiheesta mitä en tajunnu. Kurssisuorituksena on luennot, kaksi tuhannen sanan, eli kahden sivun, critical review'tä artikkeleista jotka kuului kurssiluettaviin, sekä 3000 sanan (eli kuuden sivun) essee aiheesta, jonka pystyi muokkaamaan aikalailla itselleen sopivaksi. Pääasia on että käyttää kurssin luettavia ja aiheita. Omat critical review'ni kirjoitin opettajan kirjoittamista artikkeleista ja sain todella hyvää palautetta, ja jatkan samalla linjalla esseen kanssa. Lopputyölle ei saa palautetta, joten esseen lopullinen deadline on 2.heinäkuuta.
Kesälukukausi 2011
Multilingual and multicultural London: Vaikea sanoa mitä moduuli pitää sisällään, mutta ainakin etukäteistehtävän perusteella tiedossa on paljon lukemista! Opettaja Dr. David Block halusi tavata mut ennen kuin hyväksyi mut kurssille, mutta sekin aika meni jutellessa Suomesta ja Jyväksylästä.
Kaikissa moduuleissa on 80% läsnäolopakko, iso nivaska artikkeleita luettavana ja pieni paine osallistua keskusteluun. Learning agreementin avulla hain moduuleihin jo syksyllä, mutta kun saavuin tänne, sain kuulla että jokaiseen moduuliin pitää hakea vielä erikseen. Täytyi siis etsiä kurssien administratorit, jotka tarkisti oonko sopiva opiskelija moduuliin ja kysyivät opettajilta luvan lisätä mut luennoille. Luennot alkoi jo samana viikkona kuin ilmottautuminen, joten sen suhteen jokaisella oli hirveä kiire juosta pitkin yliopistoa.
Opiskelu on pisteisiin nähden yllättävän leppoisaa; joka moduulista saa 30 creditiä eli 15 ECTS pistettä, eikä niiden eteen tarvitse tehdä yhtään niin paljon töitä kuin Jyväskylän yliopistossa. On myös aika kiva olla suomalaisena kasvatustieteen instituutissa, kun kaikki hehkuttaa Suomea ja Suomen koulujärjestelmää! Meikäläistä kohdellaan kuin olisin itse keksiny koko konseptin :) Ja jos vertaa Englantiin, niin onhan Suomi ylivoimaisesti parempi koulutuksessa, sillä se on maksuton, laadukkaampi ja tehokkaampi. Täällä opettajan ei tarvitse käydä opettajakoulutusta, riittää kun on kandin paperit jostain aiheesta.
Täkäläisillä luennoilla keskustellaan, kommentoidaan ja kysytään vapaammin kuin Suomessa ja opettajaa kritisoidaan myös suoraan päin näköä. Suomalaisena oon tottunu odottamaan sopivaa taukoa keskustelussa, johon voi oman mielipiteensä tökkästä, mutta täällä sellaisia hetkiä ei tunneta. Kerran näin kun joku viittasi pyytäessään puheenvuoroa. Luennot on siis huomattavasti vuorovaikutuksellisempia kuin Suomessa, sillä täällä opettaja ja oppilaat oikeasti keskustelevat!
Muita suomalaisia täällä on todella vähän, ja luennoilla oon ollut ainoa pohjoismaalainen. Varsinkin aluksi oli uskomattoman uuvuttavaa yrittää selittää asioita englanniksi, mutta loppujen lopuksi on vain hyvä asia ettei täällä ole seuranani suomalaisia, sillä silloin englanninkielen käyttö olisi vähentynyt nykyisestä huomattavasti.
Mitä IOE:n (ja JAH:n) tulee, niin täällä kaikki pitää tehdä itse. Parhaiten paperisodasta selviää, jos jaksaa tarpeeksi paljon häiritä eri tahoja sähköpostitse ja puhelimitse. Erasmuslaiset ja oikeastaan kaikki muutkin vaihtarit on todella yksin täällä, sillä IOE ei järjestä minkäänlaista ohjelmaa vaihtareille. Itse tutustuin nykyisiin ystäviini menemällä ensimmäisen viikon erasmustapaamiseen, vaihtamalla puhelinnumerot kaikkien kanssa ja sopimalla tapaamisia. Omaksi onnekseni asun yliopiston asuntolassa, jossa myös suurin osa erasmusvaihtareista asuu, joten sitäkin kautta saa paljon ystäviä. Hyvällä asenteella ja omalla aktiivisuudella voi vaikuttaa siihen millainen vaihtoajasta tulee!
tiistai 12. huhtikuuta 2011
sunnuntai 10. huhtikuuta 2011
Huippuuden viikonloppu Lontoossa
Jäiks ja apua, ei näin hyviä hetkiä kestä hehkuttamatta!
Viikonloppu alkoi ehkä parhaimmalla uutisella tähän tilanteeseen: Sain kesätöitä heinä-elokuuksi! Oon lähetelly kevään mittaan joku 30 työhakemusta, ja kiitos Jennin suosittelujen, sain perjantai-aamuna viestin että mut palkataan yhteen asuntolaan ohjaajaksi. Kyseinen duuni on lähempänä "oman alan työtä" kuin edellisten kesien hoitsu-/tarjoiluduuni, joten sekin on plussaa. Vieläkin hymyilyttää että onnistuin (Jennin avulla) hankkimaan kesätyön Lontoosta käsin ja vielä juuri siihen ajankohtaan joka itselle parhaiten passaa. Suhteellisen epätoivonen tilanne siis muuttui äärimmäisen loistavaksi!
Hyvien uutisten, auringon ja hyvän fiiliksen voimalla lähdettiin isolla lössillä Westfieldiin ostoksille ja lopputulos on: Adidakselta juoksucaprit, ihana kesähuivi henkkamaukasta ja t-paitoja ja toppeja New lookista ja Primarkista. Lounas syötiin luonnollisesti ulkona auringonpaisteessa, ja shoppailun jälkeen suunnattiin kämpille, viskattiin ostoskassit huoneeseen ja lähdettiin yliopiston terassille istuskelemaan ja nauttimaan ihanasta kevätsäästä.
Lauantai lähti käyntiin juoksumatolla ja uusien caprien testauksella. Suomen hintoihin verrattuna caprit oli laatuunsa nähden sikahalvat (vertaa: H&M juoksucaprit 25 puntaa, Adidaksen caprit 28 puntaa) ja käytössä erittäin hyvät. Salin jälkeen hieman opiskelua, joka päätyi kuitenkin kavereiden kanssa lätisemiseen. Ruokakaupassa kysyttiin henkkareita, enkä voinut ostaa viiniä koska meikäläisen ajokortti ei ole englanniksi. Toisessa kaupassa ei ollut kuitenkaan mitään ongelmaa tämän suhteen. Illalla lähdettiin puistoon piknikille, mutta koska ilma alkoi olemaan jo sen verran viileä, niin päädyttiin JAH:n tiloihin jatkamaan. Korkkarit jaloissa sipsutettiin meidän vakkaripaikkaan, Rocketiin. Illan aikana yllättävän moni kysyi oonko mä skandinaavi tai ruotsalainen. Mistä nää ihmiset näkee että oon pohjosmaalainen, käsittämätöntä! Tuskin vaaleat hiukset ja pisamat sitä paljastaa...
Tämän päivän teema oli ehdottomasti 'kepeä päivä'. Käveltiin Sohoon, napattiin kahvit mukaan ja lähdettiin kiertää pikkuputiikkeja. Tehtävänä oli oikeastaan löytää tuliaisia Trudelle, joten mentiin jokaisen lapsen unelmakauppaan, Hamleys'n lelukauppaan. Kierrettiin jokainen kerros rauhassa ja löydettiin mahtavia tuliaisia. Kaverit tekstaili matkalla, että he istuu puistossa auringonpaisteessa, joten ruokakaupan kautta päädyttiin Russel Squaren nurmikolle makoilemaan, syömään keksejä ja juoruamaan. Fiilis oli kymmenen plus!
Ihanan kevätsään takia naama on jo hieman päivettyny ja D-vitamiinivarastot huipussaan. Jokaisena päivänä ollaan syöty lounasta puistossa ja vietetty laatuaikaa kavereiden kanssa. Tän päivän rento chillailu kruunasi kaiken, joten ei huonompi tapa päättää viikonloppu!
Viikonloppu alkoi ehkä parhaimmalla uutisella tähän tilanteeseen: Sain kesätöitä heinä-elokuuksi! Oon lähetelly kevään mittaan joku 30 työhakemusta, ja kiitos Jennin suosittelujen, sain perjantai-aamuna viestin että mut palkataan yhteen asuntolaan ohjaajaksi. Kyseinen duuni on lähempänä "oman alan työtä" kuin edellisten kesien hoitsu-/tarjoiluduuni, joten sekin on plussaa. Vieläkin hymyilyttää että onnistuin (Jennin avulla) hankkimaan kesätyön Lontoosta käsin ja vielä juuri siihen ajankohtaan joka itselle parhaiten passaa. Suhteellisen epätoivonen tilanne siis muuttui äärimmäisen loistavaksi!
Hyvien uutisten, auringon ja hyvän fiiliksen voimalla lähdettiin isolla lössillä Westfieldiin ostoksille ja lopputulos on: Adidakselta juoksucaprit, ihana kesähuivi henkkamaukasta ja t-paitoja ja toppeja New lookista ja Primarkista. Lounas syötiin luonnollisesti ulkona auringonpaisteessa, ja shoppailun jälkeen suunnattiin kämpille, viskattiin ostoskassit huoneeseen ja lähdettiin yliopiston terassille istuskelemaan ja nauttimaan ihanasta kevätsäästä.
Lauantai lähti käyntiin juoksumatolla ja uusien caprien testauksella. Suomen hintoihin verrattuna caprit oli laatuunsa nähden sikahalvat (vertaa: H&M juoksucaprit 25 puntaa, Adidaksen caprit 28 puntaa) ja käytössä erittäin hyvät. Salin jälkeen hieman opiskelua, joka päätyi kuitenkin kavereiden kanssa lätisemiseen. Ruokakaupassa kysyttiin henkkareita, enkä voinut ostaa viiniä koska meikäläisen ajokortti ei ole englanniksi. Toisessa kaupassa ei ollut kuitenkaan mitään ongelmaa tämän suhteen. Illalla lähdettiin puistoon piknikille, mutta koska ilma alkoi olemaan jo sen verran viileä, niin päädyttiin JAH:n tiloihin jatkamaan. Korkkarit jaloissa sipsutettiin meidän vakkaripaikkaan, Rocketiin. Illan aikana yllättävän moni kysyi oonko mä skandinaavi tai ruotsalainen. Mistä nää ihmiset näkee että oon pohjosmaalainen, käsittämätöntä! Tuskin vaaleat hiukset ja pisamat sitä paljastaa...
Tämän päivän teema oli ehdottomasti 'kepeä päivä'. Käveltiin Sohoon, napattiin kahvit mukaan ja lähdettiin kiertää pikkuputiikkeja. Tehtävänä oli oikeastaan löytää tuliaisia Trudelle, joten mentiin jokaisen lapsen unelmakauppaan, Hamleys'n lelukauppaan. Kierrettiin jokainen kerros rauhassa ja löydettiin mahtavia tuliaisia. Kaverit tekstaili matkalla, että he istuu puistossa auringonpaisteessa, joten ruokakaupan kautta päädyttiin Russel Squaren nurmikolle makoilemaan, syömään keksejä ja juoruamaan. Fiilis oli kymmenen plus!
Ihanan kevätsään takia naama on jo hieman päivettyny ja D-vitamiinivarastot huipussaan. Jokaisena päivänä ollaan syöty lounasta puistossa ja vietetty laatuaikaa kavereiden kanssa. Tän päivän rento chillailu kruunasi kaiken, joten ei huonompi tapa päättää viikonloppu!
tiistai 5. huhtikuuta 2011
Tehtävä Lontoossa: Kun vaatteet eivät riitä
Huomasin jo viime kesänä Tukholmassa, että vaikka mukaan pakkaa omasta mielestään tarpeeksi vaatetta, ei se kuitenkaan riitä. Ei sillä, että kaipaisin jotain tiettyä vaatekappaletta Suomesta (paitsi ehkä farkkutakkia), mutta tällä hetkellä tarve koskee UUSIA vaatteita. Tilanne lähenee "tyhjä vaatekaappi"-syndroomaa, kääk! Hirveä päähänpinttymä pakottaa mut koko ajan ajattelemaan shoppailua ja tuhlausta.
En ole vieläkään tajunnut, että millä periaatteella täällä täytyy pukeutua. Suomessa se on helppoa: -20c astetta tarkoittaa useita kerroksia lämpimiä vaatteita ja +20c puolestaan tarkoittaa shortseja ja t-paitaa. Täällä jo tammikuussa ihmiset kulki t-paidoissa, mutta eilen tuli nainen vastaan untuvatakissa, ja lämpöä oli kuitenkin se 13-15 astetta ja aurinko paistoi. Näin ollen mun täytyy hankkia ääretön vaatekaappi, jotta voin sopeutua Lontooseen vieläkin paremmin.
Tarkoitus olisi nyt siis lihottaa vaatekaappia, joten perjantaina lauma likkoja suuntaa taas kohti Westfield mallia ja sieltä palataan vasta kun koko opintotuki on kulutettu. Meikäläisen on helppo hymyillä, kun Suomi-tyttö saa eniten valtiolta opintotukea!
PS: Näemmä jämähdin nyt koneelle kirjoittamaan tätä, vaikka alunperin piti istahtaa kirjoittamaan esseitä. Hmph. Opiskelu rajoittaa mun (sosiaalinen media) elämää!
En ole vieläkään tajunnut, että millä periaatteella täällä täytyy pukeutua. Suomessa se on helppoa: -20c astetta tarkoittaa useita kerroksia lämpimiä vaatteita ja +20c puolestaan tarkoittaa shortseja ja t-paitaa. Täällä jo tammikuussa ihmiset kulki t-paidoissa, mutta eilen tuli nainen vastaan untuvatakissa, ja lämpöä oli kuitenkin se 13-15 astetta ja aurinko paistoi. Näin ollen mun täytyy hankkia ääretön vaatekaappi, jotta voin sopeutua Lontooseen vieläkin paremmin.
Tarkoitus olisi nyt siis lihottaa vaatekaappia, joten perjantaina lauma likkoja suuntaa taas kohti Westfield mallia ja sieltä palataan vasta kun koko opintotuki on kulutettu. Meikäläisen on helppo hymyillä, kun Suomi-tyttö saa eniten valtiolta opintotukea!
PS: Näemmä jämähdin nyt koneelle kirjoittamaan tätä, vaikka alunperin piti istahtaa kirjoittamaan esseitä. Hmph. Opiskelu rajoittaa mun (sosiaalinen media) elämää!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)