Pakko mennä kauas, jotta näkee lähelle

Lontoo kasvatti meikäläisestä aikuisen. Ennen vaihtoa meitä lähtijöitä informoitiin että muutosta voi tapahtua jokaisessa, enemmän tai vähemmän. Itse ajattelin, että noooh, varmaan englanti muuttuu sujuvammaksi kuudessa kuukaudessa ja silleen, mutta tuskin mitään suurempaa muutosta tapahtuu.

Väärässä olin:

Opettelin ensin syömään kaurapuuroa, kun se kerta on niin terveellistä ja superhalpaa. Näin jälkikäteen voin myöntää, että makukin on oikein hyvä. Nykyään puuro menee aamulenkillä keräämien tuoreiden mustikoiden kanssa. Sysyllä voisi keittää omenoista hilloa.

Ostin vapaaehtoisesti kaksi mekkoa ja muutamia hameita (en siis päättäjäisiä, lakkiaisia tai sellaisia varten, vaan täysin vapaaehtoisesti ilman ulkoista pakotetta). Minussa on naista myöntämään, että mekossa tai hameessa on oikein kiva kävellä.

Ostin mustat korkkarit, jokaisen naisen must. Niillä käveleminen on oikeasti hauskaa! Koska kesä menee lähes yksinomaan työkengissä, niin odottelenkin jo syksyä ja kopsuttelua Jyväskylän kylänraittiilla.

Hankin kuntosalikortin. Step. Aloin kuntosaliharjoittelun. Big step. Aloin juosta. Another big step. Hankin kuntosaliohjelman. BIG step! Nautin juoksemisesta. Even bigger step! Kuukauden juoksemisen jälkeen päätin, ettei vanhat lenkkarit saa enää syödä jalkapohjiani, joten menin ostamaan Adidakselta uudet, vaaleanpunaiset kiitäjät, joissa on kukkakuvioita. Ja kaiken kukkuraksi olen jatkanut juoksemista Suomeen palattuani, ja vaikka välillä juokseminen on kuin söisi sahanpurua tervalla, niin seuraavana päivänä lenkkarit vedetään jalkaan.

Opettelin juomaan Lontoolaista hanavettä. Suomalainen hanavesi maistui ensimmäisen viikon ajan liian makealta ja jopa äitelältä. Keho selkeästi vaati veden kemikaleilla, eikä puhtaana pohjavedestä nostettuna.

Opettelin jakamaan kylpyhuoneen ja keittiön (käytännössä puolet mun elämästä) seittemän muun hengen kanssa ja kestämään heidän huonoja ja hyviä puolia. Jälkikäteen voin sanoa että kiitän onneani ettei kylpyhuonetta tarvitse enää jakaa porsaiden kanssa, kuusi kuukautta oli ihan tarpeeksi, kiitos.

Leikkautin hiukseni ja paljastin niskavillani 23:n vuoden pitkätukkaisuuden jälkeen. Oli pakko lähteä Lontooseen asti kampaajalle, koska oma kampaajani ei ole suostunut leikkaamaan lyhyitä hiuskia, vaikka olen monesti todennut että sellaiset olisi kivat. Väitti että näytän paremmalta pitkähiuksisena ja lyhyet hiukset voin leikata sitten kun alan kaljuuntumaan. Viittaus Elovenaankin on kuultu. (PAH, ostin paketin Elovenan kaurahiutaleita kun palasin Suomeen ja KAPPAS, Elovena-neidolla on sama lyhyt leikkaus ku meikäläisellä!)

Opin arvostamaan Suomea ja suomalaisille arkipäiväisiä asioita, kuten astiankuivauskaappia, pistokkeita, veden sekoittajaa hanassa, ilmaista koulutusta, asioiden sujuvaa etenemistä, kaksinkertaisia ikkunoita, pakkoruotsia, pakkoenglantia, vaaleapaahtoista suodatinkahvia tavallisissa kahviloissa, kunnon leipää, turhan liibalaaban puuttumista hallinnon henkilökunnalta, puhdasta luontoa, josta löytyy aamiaiseksi mustikoita ja metsämansikoita sekä lounaaksi kanttarelleja, kirjastoa ja neljää vuodenaikaa.

Finland, the small country in Russia?

Suomesta tiedetään faktatietoa vaihtelevasti, joillakin on kaikki tieto hallussa, ja jotkut elää vielä siinä luulossa että Suomi on osa Neuvostoliittoa. Täällä moni kokee Suomen todella eksoottisena maana ja osa on vieraillut Helsingissä, ja juuri nämä ihmiset haluaa loistaa Suomi-tiedoillaan. Tässä muutama esimerkki:

Suomenkieli: Kaikki tietää suomenkielen ja sen yhteyden unkariin, mutta suurin harhaluulo on, että suomea puhuva ymmärtää ja puhuu sujuvasti unkaria (google translate: 'Mitä kuuluu?' on unkariksi 'Hogy vagy?', eli siis lähes identtinen!). Jotkut on myös brassaillu suomenkielen taidoillaan, vaikka vaan yhdellä opitulla sanalla, kuten "ranskanleipä" ja "ripulipaska". Jotkut taas sanoo "There's only one sentence I know in Finnish" ja sitten ne sönkkää siansaksaa. Näissä tilanteissa yleensä kannattaa leikkiä kohteliasta ja nyökyttellä hyväksyvästi.

Ruotsinkieli: Joidenkin on vain niin vaikea ymmärtää, että Suomessa on ihmisiä jotka puhuu sujuvaa ruotsia, että koulussa opiskellaan ruotsia, tai että joku voi tulla kaupungista, jossa suurin osa on ruotsinkielisiä.

Suomen historia: Venäjä tiedetään, mutta mitä mitä, onko Suomi ollut osa Ruotsia joskus?

Maantieteellinen sijainti: Tuskin kukaan tietää sitä, paitsi suomalaiset. Suurin osa yllättyy kun kerron että Suomella on yhteistä rajaa Venäjän kanssa.

Koulutusjärjestelmä: Kun opiskelee kasvatustieteellisessä instituutissa, ei voi välttyä suomalaisen koulutusjärjestelmän ylistämiseltä. Joillakin luennoilla suomalainen opiskelija pääsee valokeilaan, ikään kuin tämä olisi itse keksinyt koko järjestelmän. En valita.

Järjettömät pakkaset: Myönnetään, joskus oon pistäny celciukset yläkanttiin kun joku on kauhistellu suomalaista talvea. Ikään kuin me elettäisiin vieläkin keräilijä-metsästäjä-kulttuurissa, jossa ei ole supermarketteja tai goretexiä.

Jääkarhut, porot, pingviinit ja muut metsän eläimet: Niin, kaikki iloiset pakkasen ystävät kulkee rinnakkain pitkin Helsingin katuja.

Sukunimi: Turha luulla, että kukaan osaa lausua suomalaisen sukunimen oikein.

Sauna: Monikaan ei voi ymmärtää miksi ihmeessä kukaan haluaa mennä vapaaehtoisesti tulikuumaan huoneeseen istumaan (vain ne joiden luulot pakkasesta on pikkasen jääkauden puolella tietää, että sauna on ainut keino selviytyä). Näitä ihmisiä on kiva järkyttää kertomalla vastoista/vihdoista tai avanto-uimisesta, mikä tietenkin on osa jokaisen perheen lauantai-iltaa, eikö?

Kesä: Kun suurin osa uskoo, että Suomessa on ikiroutaa Hangosta Utsjoelle, niin niiden on hyvin vaikea uskoa, että Suomessa voi olla oikea kesä. Toisaalta, ne jotka on ollut Suomessa kesällä, ei voi vieläkään uskoa miten valoisaa yöllä voi olla. Ne jotka on ollu Suomessa talvella, ei voi uskoa että kukaan kestää sitä selväjärkisenä hengissä.

Nokia: Ne puhelimet, ei kumisaappaat, on kyllä jokaisen tiedossa, joten ei hätää suomalaiset; vaikka Elop myisi Nokian Microsoftille pilkkahintaan, brändi pysyy aina suomalaisena.

Opiskelusta

Palautin tällä viikolla kummatkin kevätlukukauden esseet. Toisen virallinen palautuspäivä on vasta heinäkuussa, joten sen tulokset tulevat syyskuussa, mikä on ihan käsittämätöntä. Muutenkin IOE:n periaatteet esseiden suhteen on naurettavat: essee saa 5000 sanaa +/-10%, jos menee näiden rajojen yli, niin essee on automaattisesti hylätty (opettaja oli ihan fine niiden ylimääräisten 40 sanan kanssa); palauttaessa tulee täyttää lomake, joka todistaa että opiskelija on palauttanu työn (jotta opiskelijalla on muisto palautushetkestä?); ohjeita esseen palautukseen ei saa, kuin vasta sitten kun työt on tulostettu ja viety palautettavaksi.

Esseiden tarkistaminen on sitten iha oma prosessinsa; ensin moduulin opettaja tarkistaa työn ja tämän jälkeen työn lukee toinen, anonyymi proffa. Kaikkeen tuohon menee pauttiarallaa kuukausi, pari. Opintopisteet tulee rekisteriin marraskuussa, mikä on tietenkin kauheen kiva. Jos en oo muuta oppinu täällä viimesinä kuukausina, ni ainakin sen, että täällä paperiasota on opiskelua tärkeämpää.

Tällä hetkellä yritän keksiä mistä aiheesta kirjoitan kolmannen, ja viimeisen moduulini esseen. Koska aiemmissa käsittelin opettajan ja oppilaiden vuorovaikutusta sekä näkymätöntä oppilasta koululuokassa, voisin tälläkin kertaa valita jotain luokkahuoneeseen liittyvää. Koska mustahan tulee ope, eikö?

Kuvakuulumisia

Hampstead heathissa sijaitseva Kenwood house on monien elokuvien lavaste. Jos ei mikään kello ei kilkata, niin vinkkinä: Notting Hill ja Henry James-elokuvan kuvaukset.


Löydettiin kaverien kanssa uusi suosikkikotikatu läheltä Angelia. Jokaisen kotiovi söpösti erivärinen.


The Royal Observatory Greenwichissä


Minä ja nollameridiaani


The Royal Observatory


Greenwichin puistoa. Ehdottomasti päiväretken arvoinen paikka, pikinik kamat mukaan ja bussi 188:lla Greenwichiin!


Wimbledonista löytyi buddhalainen temppeli keskeltä lähiöitä. Kuka olisi uskonut!


Richmond park, joka ei ole puisto, vaan metsä. Kuningattaren kuninkaalliset peurat samoilee kyseisessä metikössä. Ei nähty muuten yhtäkään!


Aloitettiin päiväreissu joen toiselle puolelle Wimbledonista, jossa käveltiin Wimbledon Common-puistoon, josta (eka eksyttiin ja sitten) jatkettiin Richmondiin. Eksymisvaara on suuri kun matkan varrella ei ole yhtäkään karttaa. Vuosien takaiset Karjaan Ura-kokemukset suunnistuksessa ei auttanu. Eksyttiin kumminkin. Ja sitten oltiin taas kartalla. Ja sitten taas eksyttiin.


Richmond

How R U?

Vaihtoaikani alkaa vedellä viimeisiään, enää kuukausi jäljellä. Ostin jopa lipun paluulennolle. Mitkä on fiilikset? Jaa-a, paras sana kuvaamaan tätä tilannetta on "ambivalenssi"; yhtä aikaa odotan kovasti päästä takaisin Suomeen, tavata kaikki tutut ja päästä tekemään kaikkia niitä tuttuja päivittäisiä asioita, joita täällä kaipaa, toisaalta taas en millään tahtoisi lähteä ja jättää uusia ystäviä ja ihanaa Lontoota. Tosin, suurin osa kavereista palaa myös kotiin, joten ei täällä olisi sen jälkeen enää muuta ku se Lontoo. Onneksi kovalevy on täynnä valokuvia, joita voi tuijotella kun alkaa ikävöidä vaihtoaikaa.

Opiskelu vie nyt enemmän aikaa kuin alkukuukausina, sillä nyt pitäisi enää palauttaa lopputyöt ja aloitella kesämoduulin lopputyötä, mutta eipä se ole tarkoittanut että täällä oltaisiin istuttu pelkästään neljän seinän sisällä! Kylän vanhimmat kävivät kääntymässä ja tarkistamassa Lontoon, ja kavereiden kanssa on rymytty pitkin Lontoota. Koska tämä metropoli on käsittämättömän valtava, jokaiselle päivälle löytyy jotain uutta, hauskaa tekemistä. Niinku vaikka nyt esimerkiksi nämä:

- Thamesin ylittäminen mahdollisimman monen sillan kautta
- Bussi Greenwichiin ja nollameridiaanilla seisomista (se on ihan oikeasti VIIVA maassa!)
- Eksyminen Wimbledoniin, Buddha-temppelin löytäminen ja eksyminen heti perään Richmondin metsään
- Piknikiä Kensington Gardenissa
- Korkokenkätapaturma naurettavan fiinillä clubilla South-Kensingtonissa, jonka seurauksena oikea jalka vaihtoi väriä viisi päivää
- McDonaldsin pehmis ja ranskalaiset = taivaallinen makunautinto!
- Secret Cinema, jossa yhdistyi teatteri ja elokuva, ja nosti elokuvan katsomisen täysiin uusiin ulottuvuuksiin. 3D ei ole mitään verrattuna tähän!
- Turistin leikkiminen ympäri keski-Lontoota: "Oho, Big Ben! Katsos, Buckinham Palace! Tower Bridge! Harrods!"

Tällä hetkellä IOE:ssa on International Education-week, joten tiistaina tuli kuunneltua afrikkalaista rummutusta ja tänään olisi vuorossa ilmaista grillausta ja karaokea. Huomenna meidän kööri lähtee Brightoniin, aloha!

Punnan kuvat silmissä!

Voi todeta vain, että maailma on yllättävän pieni, tai sitten tavaraa on vaan helkkarin paljon. Käveltiin muutama viikko sitten kaverin kanssa kahvittelemaan Angeliin Itä-Lontooseen, ja samalla kierreltiin second hand liikkeitä (koska nykyään se on kovin muodikasta!). Meinasin tukehtua, kun erään liikkeen hyllyllä oli kuvassa näkyvä vanha peltirasia:


Täysin identtinen peltirasia irtoaa Lontoon Angelin alueen "vintageliikkeestä" käypään hintaan, £24 (eli 27€). Googlaamalla "kukallinen peltirasia" löytyi samainen rasia parin blogin kuvista, jotka kumpanenkin oli kuvatekstin mukaan hankittu kirpparilta: toisen omistaja oli maksanut 8€ ja toisen 5€.

Itsehän säilytän teepusseja täysin samanlaisessa purkissa. Omastani en kyllä maksanut penniäkään, vaan se on saatu markka-aikaan mummilta. Mummi oli heittämässä tavaraa pois, mutta kysyi kuitenkin multa eka. Ja näin se päätyi meikäläisen hyllylle pölyttymään.

Elämä täällä Lontoossa on kovin kallista (kun shoppaa Oxford streetillä ja juoksee kahviloissa ahkerasti), joten jos käy niin, että tuhlaan kaikki säästöt, niin ei muuta ku iso hunajainen hintalappu kaikkeen mikä vähääkään haisee perunakellarille ja näyttää vanhalta ja kuluneelta. Johan alkaa puntia ropisee!

Todistusaineistoa Lontoosta

Huomasinkin, että oon ollu todella huono lisäämään mitään kuvia tänne. Pahoittelut.


Oma henkilökohtainen suosikkikohde Lontoossa on Borough market, joka on auki torstaista lauantaihin.


Myytävänä on ruokaa ja paljon! Laadukasta, suurimmalta osin täysin luomua lähiruokaa, ja vielä ihan lompakkoystävälliseen hintaan.


Lontoon läpi menee kanaali, jonka vartta pitkin kannattaa kävellä joku kaunis sunnuntai! Reitti voisi olla vaikka seuraavanlainen: Camden town ja hevostallimarkkinat, kanaalia pitkin Primrose Hillille ja sieltä Regents parkiin.


Paikallista insinööritaitoa; hana, hana ja kupin kokonen allas.


Tower Bridge


Lähtölaskenta Lontoon 2012 Olympialaisiin alkoi!


Notting hillin kuuluisa matkakirjakauppa, jossa myydään tätä nykyä kenkiä. Muutamassa vuodessa kaupan ulkomuoto on vaihtunu, nimittäin ekalla Lontoon reissulla ulkokuori oli musta.


Erasmus porukka on todella kulturellia (ei täällä pelkästään juhlita, hah!), joten käytiin katsastamassa Leijonakuningas-musikaali

Lisään pääsiäiskuvia heti kun jaksan siirtää ne kamerasta koneelle :)