Hops, niin on menny kolme kuukautta (ja risat), mikä tarkoittaa että ollaan vaihdon puolivälissä!
Tuntuu kuin vasta eilen oli tammikuun kuudes, minä istun Karjaa-kotona lattialla ja viskon vaatteita raivolla matkalaukkuun. Kavereiden kanssa muistellaan mitä kaikkea on tullu tänä aikana jo tehtyä ja pelkässä kolmessa kuukaudessa on tullu nähtyä ja koettua kaikenlaista. Meidän pieni Erasmus-piiri on muuttunu vieläkin pienemmäksi, mutta samalla tiiviimmäksi, ja jo haikeana ajattelen kesäkuun viimeistä päivää, jolloin joudun hyvästelemään uudet ihanat ystävät. Ei kuitenkaan kannata märehtiä tulevaa, vaan pysyä hetkessä, mikä onkin sitten hieman tylsempi aihe: opiskelu. Vaikka kevätlukukauden luennot loppu jo kuukausi sitten, se ei tarkoita että voi lomailla koko huhtikuun. Deadlinet on vasta kesällä, mutta oon yrittäny saada kouluhommat sellaseen kuntoon, ettei niitä tarvitse murehtia kun kesälukukausi alkaa 26.4.
Nyt on varmistunu myös, että pääsen kesälukukautena osallistumaan siihen moduuliin, johon toivoinkin pääseväni! IOE:ssa suoritan siis seuraavat moduulit:
Kevätlukukausi 2011
Multilingual classroom: Opettaja on uskomattoman herttainen ja ihana Dr. Cathie Wallace, joka on hämmentävän usein ekstaasissa mun suomalaisuudesta. Moduulin aiheita oli mm. monikielisen oppilaan opetus, monikielisen oppilaan oppimisstrategiat ja englanninkielen oppiminen Englannissa. Pieni miinuspuoli tässä moduulissa oli se, että joka luennolla keskityttiin vain lapsiin ja nuoriin oppijoina, eikä kertaakaan aikuisopiskelijoihin. Luennoilla oli n. 20 oppilasta, joista vain 5 oli englantilaisia, muut oli kansainvälisiä opiskelijoita ympäri maailman. Suoraan sanoen viihdyin ryhmässä juuri siksi, että suurin osa opiskelijoista oli ulkomaalaisia. Luennoille piti valmistautua lukemalla 1-3 artikkelia, jotka liitty luennon aiheisiin. Ilman artikkeleiden lukemista luennon seuraaminen ja keskusteluihin osallistuminen oli suhteellisen vaikeeta. Kurssisuoritus koostuu luennoista ja lopputyönä tehdystä (5000 sanan eli n. 10 sivun) pienoistutkimusraportista. Itse keräsin aineiston kyseisen moduulin luennolta, havainnoimalla opetuksen vuorovaikutusta. Tällä hetkellä kirjoittelen teoriaa ja analysoin tuloksia, ja yritän saada koko homman pakettiin parissa viikossa. Lopputyön ensimmäisen version deadline on 15.5. ja lopullisen 15.6, joten aikaa on iha riittämiin.
Kevätlukukausi 2011
Teaching and learning in classrooms: Kurssi ei ihan vastannu omia odotuksia. Kyse ei ollut siis oppimisesta ja opettamisesta, vaan siitä mitkä asiat vaikuttaa oppimiseen ja opettamiseen ja vieläpä kivalla psykoanalyyttisella tvistillä. Opettaja oli hauska ja rempseä Dr. Tamara Bibby, joka herätti opiskelijoissa selkeesti ristiriitaisia tunteita. Ite pidin opettajasta, mut osa ei. Tämänkin moduulin luennoille piti lukea 1-3 artikkelia ja valmistautua keskustelemaan aiheesta. Luennoilla oli kuitenkin ehkä kourallinen kansainvälisiä opiskelijoita ja liian paljon snobbailevia englantilaisia, joten tunnelma oli aika kylmä. Liian usein keskustelut meni multa yli hilseen, kun opettaja ja muutama englantilaisista keskusteli nopeasti jostain aiheesta mitä en tajunnu. Kurssisuorituksena on luennot, kaksi tuhannen sanan, eli kahden sivun, critical review'tä artikkeleista jotka kuului kurssiluettaviin, sekä 3000 sanan (eli kuuden sivun) essee aiheesta, jonka pystyi muokkaamaan aikalailla itselleen sopivaksi. Pääasia on että käyttää kurssin luettavia ja aiheita. Omat critical review'ni kirjoitin opettajan kirjoittamista artikkeleista ja sain todella hyvää palautetta, ja jatkan samalla linjalla esseen kanssa. Lopputyölle ei saa palautetta, joten esseen lopullinen deadline on 2.heinäkuuta.
Kesälukukausi 2011
Multilingual and multicultural London: Vaikea sanoa mitä moduuli pitää sisällään, mutta ainakin etukäteistehtävän perusteella tiedossa on paljon lukemista! Opettaja Dr. David Block halusi tavata mut ennen kuin hyväksyi mut kurssille, mutta sekin aika meni jutellessa Suomesta ja Jyväksylästä.
Kaikissa moduuleissa on 80% läsnäolopakko, iso nivaska artikkeleita luettavana ja pieni paine osallistua keskusteluun. Learning agreementin avulla hain moduuleihin jo syksyllä, mutta kun saavuin tänne, sain kuulla että jokaiseen moduuliin pitää hakea vielä erikseen. Täytyi siis etsiä kurssien administratorit, jotka tarkisti oonko sopiva opiskelija moduuliin ja kysyivät opettajilta luvan lisätä mut luennoille. Luennot alkoi jo samana viikkona kuin ilmottautuminen, joten sen suhteen jokaisella oli hirveä kiire juosta pitkin yliopistoa.
Opiskelu on pisteisiin nähden yllättävän leppoisaa; joka moduulista saa 30 creditiä eli 15 ECTS pistettä, eikä niiden eteen tarvitse tehdä yhtään niin paljon töitä kuin Jyväskylän yliopistossa. On myös aika kiva olla suomalaisena kasvatustieteen instituutissa, kun kaikki hehkuttaa Suomea ja Suomen koulujärjestelmää! Meikäläistä kohdellaan kuin olisin itse keksiny koko konseptin :) Ja jos vertaa Englantiin, niin onhan Suomi ylivoimaisesti parempi koulutuksessa, sillä se on maksuton, laadukkaampi ja tehokkaampi. Täällä opettajan ei tarvitse käydä opettajakoulutusta, riittää kun on kandin paperit jostain aiheesta.
Täkäläisillä luennoilla keskustellaan, kommentoidaan ja kysytään vapaammin kuin Suomessa ja opettajaa kritisoidaan myös suoraan päin näköä. Suomalaisena oon tottunu odottamaan sopivaa taukoa keskustelussa, johon voi oman mielipiteensä tökkästä, mutta täällä sellaisia hetkiä ei tunneta. Kerran näin kun joku viittasi pyytäessään puheenvuoroa. Luennot on siis huomattavasti vuorovaikutuksellisempia kuin Suomessa, sillä täällä opettaja ja oppilaat oikeasti keskustelevat!
Muita suomalaisia täällä on todella vähän, ja luennoilla oon ollut ainoa pohjoismaalainen. Varsinkin aluksi oli uskomattoman uuvuttavaa yrittää selittää asioita englanniksi, mutta loppujen lopuksi on vain hyvä asia ettei täällä ole seuranani suomalaisia, sillä silloin englanninkielen käyttö olisi vähentynyt nykyisestä huomattavasti.
Mitä IOE:n (ja JAH:n) tulee, niin täällä kaikki pitää tehdä itse. Parhaiten paperisodasta selviää, jos jaksaa tarpeeksi paljon häiritä eri tahoja sähköpostitse ja puhelimitse. Erasmuslaiset ja oikeastaan kaikki muutkin vaihtarit on todella yksin täällä, sillä IOE ei järjestä minkäänlaista ohjelmaa vaihtareille. Itse tutustuin nykyisiin ystäviini menemällä ensimmäisen viikon erasmustapaamiseen, vaihtamalla puhelinnumerot kaikkien kanssa ja sopimalla tapaamisia. Omaksi onnekseni asun yliopiston asuntolassa, jossa myös suurin osa erasmusvaihtareista asuu, joten sitäkin kautta saa paljon ystäviä. Hyvällä asenteella ja omalla aktiivisuudella voi vaikuttaa siihen millainen vaihtoajasta tulee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti