Kepasa! Viikonloppuna olin vapaalla töistä ja nyt, keskiviikkona ja torstaina, oon taas vapaalla. Borgerskapet ei selkeestikään tiedä, että ne on mokannu pahasti niiden yrityksessä teljetä halpa Suomi-työvoima neljän seinän sisään! Ehkä oiski parempi linnouttautua töihin, ku Tukholmassa rahan menoa ei voi estää...
Perjantaina siis aloitin piiiiiitkän vapaan (2 päivää, 23,5 tuntia) Power napeilla sohvalla. (Woohoo, villiä menoa Tukholmassa?) Sieltä suuntasin Skärholmeniin syömään vohveleita ja puhumaan paskaa muiden Borgareiden kanssa, mikä on siis elintärkeä terapiahetki kaikille meille Sisu-voimille Borgerskapetissa.
Lauantaina mä koin elämäni tähtihetken ja tutustuin lapsuuden idolin, Pekka Töpöhännän, kotikaupunkiin Uppsalaan. Sanat "vilkas" tai "eloisa" ei oikein ole oikeita sanoja kuvaamaan Uppsalaa, mutta "söpö", "ihana" ja "vitsit, iha ku oltais Karjaalla/Orimattilassa/Paraisilla!" sen sijaan sopi paremmin tunnelmaan. Vedettiin Maxissa "Sveriges godaste hamburgare" ja valtava lyxshake ja kierrettiin Uppsalan pakkonähtävyydet: tuomiokirkko, Botaniska trädgården ja linna. Väsyneenä posotettiin takaisin kaatosateeseen Tukholmaan ja sieltä Täbyhyn (Jumalan selän taakse, edes tunnelbana ei ylety sinne!) hattukarnevaaleihin, missä oli nordjobbaria poikineen.
Sunnuntaina leikin sivistynyttä turistia ja kiersin Stockholms stadsmuseumin ja National museumin valokuvanäyttelyn. Samalla tuli kokeiltua Slussenin Nyströms Strömming-vaunun Special annos; silakkapihvejä, perunamuusia, näkkileipää ja paikallisia hölskykurkkuja. Illalla nauroin pissat housussa ruotsalaiselle stand-upille Big benissä. Illan suomalaisvitsi oli: "Ruotsalainen elokuva 'Män som hatar kvinnor' on Suomessa erittäin menestynyt, mutta siellä sen nimi on pelkkä 'Män'." Hohohohohooo!
Johanna tulee tänään käymään ja me toteutetaan mun ikiaikainen unelma, eli me juostaan Gröna Lundiin heti kunhan Johannan kone on laskeutunu Arlandalle!
Vi hörs!
Ö: Ina Svensson
keskiviikko 28. heinäkuuta 2010
maanantai 19. heinäkuuta 2010
Kulttuurishokki!
Ruotsi on kuitenkin loppujen lopuksi täysin erilainen maa kuin Suomi:
- Ylenpalttinen kohteliaisuus: Kaikki tehdään hymyillen ja med glädje vaikka väkisin! Töissä ei saa edes potilaan rekisteriin kirjoittaa "Tänään tuli jotain jännän väristä eritettä, uskoisin että ripulia, mutta HUHHUH ku se haiso!", vaan "Inga gjorde en liten/stor A (avföring)/ D (diarree)", sillä jälkimmäinen kuulostaa trevligare. Herre Gud, paska on paskaa ja ripuli ripulia, niinku meillä Suomitytöillä on tapana sanoa!
- Vähäinen broilerin määrä ruokakaupoissa: En tiedä pitäiskö ostaa vessaan pari elävää kanaa lihoamaan vaiko pyytää Atriaa lähettämään pari pakettia hunajamarinoituja rahtina meren yli, sillä kaupoissa ei yksinkertasesti myydä broiskua. Toivon että Niksipirkasta löytyy vastaus tähänkin ongelmaan.
- Astiankuivauskaappia ei tunneta: Siis jokaisella on joko haiseva pyyhe tai outo metallikuivaushärdelli pöydällä viemässä kaiken ylimääräisen tilan, mutta ei astiankuivauskaappia. Yksinkertaisesti, typerää.
- Oven avaaminen on prosessi: Ota kotiavain, nosta ovenkahva YLÖS, väännä sisäavainta, kuuluuko KLIK?, kuuluu KLIK!, laske kahva, avaa ovi, mene ulos, laita ovi kiinni, ota kotiavain, laita avain lukkoon, nosta kahvaa YLÖS, väännä avainta, kuuluuko KLIK?, kuuluu KLIK!, laske kahva, väännä avain oikeaa asentoon, vedä avain ulos, tarkista onko ovi varmasti lukossa, laita avaimet laukkuun, tarkista VIELÄ kerran että onko ovi nyt ihan varmasti lukossa. Olihan se! Näin helppoa on oven avaaminen Ruotsissa.
- Kaupassa pankkikortin voi höylätä ja iskeä pin-koodin jo ennen kuin kassa antaa siihen erikseen luvan: Kaikki toiminta kassalla sujuu nopeammin, paitsi jos asian tajuamiseen menee puolitoista kuukautta.
- Kaikki pukeutuu tyylikkäästi: Jopa miehet! Eikä nyt puhuta "menin suihkuun ja pesin hampaat"-tyylikkyydestä, vaan oikeasta "tulin suoraan Milanon muotiviikon avausnäytöksestä"-tyylikkyydestä. Suomitytön täytyy tehdä valinta, eli joko vähät välittää ja pukeutua miten sattuu ja millon sattuu, tai sitten pistää parastaan, kaivaa kuvettaan ja suuntaa Ginaan/Bikbokkiin/Henkkamaukkaan. Henkilökohtainen valinta on tuo jälkimmäinen, sillä se on vain yksinkertaisesti hauskempaa!
- Rannalla alastomuus on suhteellista: Långholmenin biitsillä näkyy jos minkälaista lihavarrasta, mutta suurimman huomion vie ruotsalaiset ja vaatteiden (vähäinen) määrä. On siis ihan ok tepastella pelkissä stringeissä ja imettää vastasyntynyttä samaan aikaan. Myös vaatteiden vaihto seisaallaan kaikkien keskellä on sallittua. Ainoat järkyttyneet tulevat Suomesta, maasta jossa sekasauna ei ole vain käsite, vaan lähes uskonnollinen rituaali perjantai-iltaisin.
Nämähän ei nyt tarkoita että Ruotsi ois sivistyksen kehitysmaa. Maassa maan tavalla! Siis, hymyillään nonstoppina, syödään lihapullia IKEAssa, jätetään puhtaat astiat haisevan keittiöpyyhkeen päälle kuivumaan, varataan aikaa erityisesti oven avaamiseen, höylätään korttia jo ennen kuin on keretty kassalle, pistetään tili huutamaan miinusta ja pukeudutaan tyylikkäästi sekä vaihdetaan vaatteet vaikka t-banaa odotellessa.
Ö: Ina
- Ylenpalttinen kohteliaisuus: Kaikki tehdään hymyillen ja med glädje vaikka väkisin! Töissä ei saa edes potilaan rekisteriin kirjoittaa "Tänään tuli jotain jännän väristä eritettä, uskoisin että ripulia, mutta HUHHUH ku se haiso!", vaan "Inga gjorde en liten/stor A (avföring)/ D (diarree)", sillä jälkimmäinen kuulostaa trevligare. Herre Gud, paska on paskaa ja ripuli ripulia, niinku meillä Suomitytöillä on tapana sanoa!
- Vähäinen broilerin määrä ruokakaupoissa: En tiedä pitäiskö ostaa vessaan pari elävää kanaa lihoamaan vaiko pyytää Atriaa lähettämään pari pakettia hunajamarinoituja rahtina meren yli, sillä kaupoissa ei yksinkertasesti myydä broiskua. Toivon että Niksipirkasta löytyy vastaus tähänkin ongelmaan.
- Astiankuivauskaappia ei tunneta: Siis jokaisella on joko haiseva pyyhe tai outo metallikuivaushärdelli pöydällä viemässä kaiken ylimääräisen tilan, mutta ei astiankuivauskaappia. Yksinkertaisesti, typerää.
- Oven avaaminen on prosessi: Ota kotiavain, nosta ovenkahva YLÖS, väännä sisäavainta, kuuluuko KLIK?, kuuluu KLIK!, laske kahva, avaa ovi, mene ulos, laita ovi kiinni, ota kotiavain, laita avain lukkoon, nosta kahvaa YLÖS, väännä avainta, kuuluuko KLIK?, kuuluu KLIK!, laske kahva, väännä avain oikeaa asentoon, vedä avain ulos, tarkista onko ovi varmasti lukossa, laita avaimet laukkuun, tarkista VIELÄ kerran että onko ovi nyt ihan varmasti lukossa. Olihan se! Näin helppoa on oven avaaminen Ruotsissa.
- Kaupassa pankkikortin voi höylätä ja iskeä pin-koodin jo ennen kuin kassa antaa siihen erikseen luvan: Kaikki toiminta kassalla sujuu nopeammin, paitsi jos asian tajuamiseen menee puolitoista kuukautta.
- Kaikki pukeutuu tyylikkäästi: Jopa miehet! Eikä nyt puhuta "menin suihkuun ja pesin hampaat"-tyylikkyydestä, vaan oikeasta "tulin suoraan Milanon muotiviikon avausnäytöksestä"-tyylikkyydestä. Suomitytön täytyy tehdä valinta, eli joko vähät välittää ja pukeutua miten sattuu ja millon sattuu, tai sitten pistää parastaan, kaivaa kuvettaan ja suuntaa Ginaan/Bikbokkiin/Henkkamaukkaan. Henkilökohtainen valinta on tuo jälkimmäinen, sillä se on vain yksinkertaisesti hauskempaa!
- Rannalla alastomuus on suhteellista: Långholmenin biitsillä näkyy jos minkälaista lihavarrasta, mutta suurimman huomion vie ruotsalaiset ja vaatteiden (vähäinen) määrä. On siis ihan ok tepastella pelkissä stringeissä ja imettää vastasyntynyttä samaan aikaan. Myös vaatteiden vaihto seisaallaan kaikkien keskellä on sallittua. Ainoat järkyttyneet tulevat Suomesta, maasta jossa sekasauna ei ole vain käsite, vaan lähes uskonnollinen rituaali perjantai-iltaisin.
Nämähän ei nyt tarkoita että Ruotsi ois sivistyksen kehitysmaa. Maassa maan tavalla! Siis, hymyillään nonstoppina, syödään lihapullia IKEAssa, jätetään puhtaat astiat haisevan keittiöpyyhkeen päälle kuivumaan, varataan aikaa erityisesti oven avaamiseen, höylätään korttia jo ennen kuin on keretty kassalle, pistetään tili huutamaan miinusta ja pukeudutaan tyylikkäästi sekä vaihdetaan vaatteet vaikka t-banaa odotellessa.
Ö: Ina
torstai 15. heinäkuuta 2010
Kuulumisia kuulumisia!
Työn orja täällä huhuilee!
Töitä on ollut siis oikein kiitettävä määrä (mitä vähättelyä, 'naurettavan älytön määrä' kuvaa paremmin tätä työmäärää!) ja sen lomassa on yritetty kuitenkin ahkerasti leikkiä turistia Tukholmassa ja perusruotsalaista auringonpalvojaa Långholmenin rannalla!
Männä viikolla kylän vanhin käväsi muutaman päivän pikavisiitillä, ilmeisesti tarkistamassa miten nuor' flikka pärjää suuressa maailmassa. Tiedossa oli siis "Ruokaa & nähtävyyksiä" miniloma, jonka aikana mä esittelin "mun kulmia" ja välillä nautittiin Tukholman ihanien ravintoloiden/kahviloiden antimista. Huipuin kokemus äidille oli (tietenkin) meikäläisen tarjoama "lähes-mannermainen" aamiainen, johon kuului sämpylöitä, kananmunia ja Kalle's kaviaria sekä espressopannussa keitettyä tujua kahvia! Michelin, tuo tähtesi!
Lauantaina meikäläisellä oli lyhyempi päivä töissä ja seuraava päivä vapaana, joten otin kaiken irti (lähes) vapaasta viikonlopusta! Sushia tuli kokeiltua ensimmäistä kertaa (tykkäsin!) ja korkattua Ben & Jerry's bar (tyhmä kysymys, TIETENKIN tykkäsin!). Sunnuntaina palvoin muun Tukholman tavoin aurinkoa Långholmenin rannalla useita tunteja, välillä pulahdin ihanaan meriveteen ja sitten taas köllöttelemään piknik-viltille. Jalkapalloakin tuli katottua (koska mähän olen Suomen yksi kovimmista jalisfaneista, NOT!) ja muutama mansikkalaatikko tuhottua. Maanantaina kerkesin treffata kylän kolmanneksi vanhinta ja viisainta & co. ennen töitä, mikä oli tietenkin hauskaa!
Tiistai oli ehkä ruotsalaisin päivä ikinä; tiedossa oli Allsång på Skansen! Herregud, käsittämätön määrä onnellisia ruotsalaisia laulamassa ilosia ruotsalaisia lauluja auringonpaisteessa! Ehdottomasti kokemisen arvonen asia, kuuluu sarjaan "kokeilen syödä etanoita/juoda raakaa viinaa/juosta alasti talon ympäri", josko vaikka kolahtais omalla kohalla!
Natti natt!
Ö: Ina
Töitä on ollut siis oikein kiitettävä määrä (mitä vähättelyä, 'naurettavan älytön määrä' kuvaa paremmin tätä työmäärää!) ja sen lomassa on yritetty kuitenkin ahkerasti leikkiä turistia Tukholmassa ja perusruotsalaista auringonpalvojaa Långholmenin rannalla!
Männä viikolla kylän vanhin käväsi muutaman päivän pikavisiitillä, ilmeisesti tarkistamassa miten nuor' flikka pärjää suuressa maailmassa. Tiedossa oli siis "Ruokaa & nähtävyyksiä" miniloma, jonka aikana mä esittelin "mun kulmia" ja välillä nautittiin Tukholman ihanien ravintoloiden/kahviloiden antimista. Huipuin kokemus äidille oli (tietenkin) meikäläisen tarjoama "lähes-mannermainen" aamiainen, johon kuului sämpylöitä, kananmunia ja Kalle's kaviaria sekä espressopannussa keitettyä tujua kahvia! Michelin, tuo tähtesi!
Lauantaina meikäläisellä oli lyhyempi päivä töissä ja seuraava päivä vapaana, joten otin kaiken irti (lähes) vapaasta viikonlopusta! Sushia tuli kokeiltua ensimmäistä kertaa (tykkäsin!) ja korkattua Ben & Jerry's bar (tyhmä kysymys, TIETENKIN tykkäsin!). Sunnuntaina palvoin muun Tukholman tavoin aurinkoa Långholmenin rannalla useita tunteja, välillä pulahdin ihanaan meriveteen ja sitten taas köllöttelemään piknik-viltille. Jalkapalloakin tuli katottua (koska mähän olen Suomen yksi kovimmista jalisfaneista, NOT!) ja muutama mansikkalaatikko tuhottua. Maanantaina kerkesin treffata kylän kolmanneksi vanhinta ja viisainta & co. ennen töitä, mikä oli tietenkin hauskaa!
Tiistai oli ehkä ruotsalaisin päivä ikinä; tiedossa oli Allsång på Skansen! Herregud, käsittämätön määrä onnellisia ruotsalaisia laulamassa ilosia ruotsalaisia lauluja auringonpaisteessa! Ehdottomasti kokemisen arvonen asia, kuuluu sarjaan "kokeilen syödä etanoita/juoda raakaa viinaa/juosta alasti talon ympäri", josko vaikka kolahtais omalla kohalla!
Natti natt!
Ö: Ina
tiistai 13. heinäkuuta 2010
Hyvää kuukausipäivää MULLE!
Woah, viime viikon keskiviikkona tuli täyteen kuukausi siitä, kun saavuin Ruotsiin! Grattis till mig!
Kolmeenkymmeneen päivään on mahtunu vaikka ja mitä, ei sitä voi kaikkea jaksaa edes muistaa. On tullu nähtyä kuninkaallista hääkarkeloa, keskikesän juhlintaa Skansenilla ja työn puolesta useampikin fiinimpi porvariäässi. Suurin muutos näkyy tietenkin ruotsinkielessä (se sujuu jo hyvin!) sekä töissä (sekin sujuu, ei kuitenkaan hyvin!). Voiko töitä enää tehdäkään pelkällä äidinkielellä?
Ruotsin ilmasto/ilmapiiri sopii ilmeisesti mulle, nimittäin näihin kolmeenkymmeneen päivään ei oo mahtunu yhtään migreenipäiviä tai sellasia hetkiä, jollon tuntuu että pää ja aivot räjähtää, eikä mikään hevosenkaatopilleri auta. Kaikki stressi-/ahistus-/vi****späänsäryt on jääny Jyväskylään ja mä tuuletan aivojani "Tukholman lomallani". Toivottavasti ne ei palaa taas syksyllä mun riesaks tai mä ostan menolipun takasin tänne!
Musta on tullu myös uskomaton sika: siivoamiselle ei riitä aikaa, kun kaupunki on täynnä nähtävää! I blame the society!
Ö: Ina
Kolmeenkymmeneen päivään on mahtunu vaikka ja mitä, ei sitä voi kaikkea jaksaa edes muistaa. On tullu nähtyä kuninkaallista hääkarkeloa, keskikesän juhlintaa Skansenilla ja työn puolesta useampikin fiinimpi porvariäässi. Suurin muutos näkyy tietenkin ruotsinkielessä (se sujuu jo hyvin!) sekä töissä (sekin sujuu, ei kuitenkaan hyvin!). Voiko töitä enää tehdäkään pelkällä äidinkielellä?
Ruotsin ilmasto/ilmapiiri sopii ilmeisesti mulle, nimittäin näihin kolmeenkymmeneen päivään ei oo mahtunu yhtään migreenipäiviä tai sellasia hetkiä, jollon tuntuu että pää ja aivot räjähtää, eikä mikään hevosenkaatopilleri auta. Kaikki stressi-/ahistus-/vi****späänsäryt on jääny Jyväskylään ja mä tuuletan aivojani "Tukholman lomallani". Toivottavasti ne ei palaa taas syksyllä mun riesaks tai mä ostan menolipun takasin tänne!
Musta on tullu myös uskomaton sika: siivoamiselle ei riitä aikaa, kun kaupunki on täynnä nähtävää! I blame the society!
Ö: Ina
sunnuntai 11. heinäkuuta 2010
Sellainen päivä, et ei viitsi edes viheltää.
Koko maailma on nyt siis yhtä suurta sademetsää, kosteus on huipussaan ja lämpöä saman verran ku keitetyn kalan kiduksissa. Jääkaappi on täynnä vissyä, kokista ja siideriä, joita ei pysty juomaan, koska lasin ottaminen kaapista on turhan suuri vaiva tällä helteellä. Kämppä on ryhtyny pikkuhiljaa kypsentämään mua ja kohta oon jo medium plus. Ainoat vaatteet, joita pystyy käyttää tällä kelillä, on bikinit, eikä niissäkään kehtaa mennä kauppaan. Töissä kaikki mummot ja papat on iha veteliä ja väsyneitä (mikä on kesän suoma pieni bonus, kukaan ei jaksa valittaa, saatika nousta ylös sängystä).
Ja jollain sairaalla tavalla mä vielä nautin kaikesta tästä! Kesä on ihana, lämpö on ihanaa ja Tukholma on ihana! Nyt mä pakkaan melonia, mansikoita ja omenoita, otan kokispullon ja pyyhkeen ja lähden Långholmeniin kaikkien muiden tukholmalaisten seuraan!
Nauttikaa ihmiset kesästä!
Ö: Kohta Ruotsi-ruskettunut Ina
Ja jollain sairaalla tavalla mä vielä nautin kaikesta tästä! Kesä on ihana, lämpö on ihanaa ja Tukholma on ihana! Nyt mä pakkaan melonia, mansikoita ja omenoita, otan kokispullon ja pyyhkeen ja lähden Långholmeniin kaikkien muiden tukholmalaisten seuraan!
Nauttikaa ihmiset kesästä!
Ö: Kohta Ruotsi-ruskettunut Ina
lauantai 3. heinäkuuta 2010
Do it like Stockholmare!
Koska julkinen liikenne ja erityisesti paikallinen metro, eli T-bana, kuuluu nykyään omaan arkipäivään ja siksi myös päivittäisiin rutiineihin, niin on aika myös opetella matkustamaan T-banassa kuin true stockholmare!
Seuraat vain näitä ohjeita, niin det går bra!
1) Liikkuminen. Tämä on ehkä kaiken T-bana-matkustamisen kulmakivi! Tukholmassa (kuten takuulla kaikissa maailman merkittävissä metropoleissa) käveleminen T-banalle ja sieltä pois on nopeaa, juoksuntapaista liikehdintää, jonka tarkoitus on viestiä "här kommer jag, och när jag springer, ni alla tänker att jag är en viktig person". Pakollinen viimeinen spurtti tapahtuu tietenkin kun huomaat miten oma metro tulee pysäkille. Kiirehtiä täytyy juuri siihen metroon, vaikka toinen tulisi kahden minuutin kuluttua. Aika on nääs rahaa ja pitkä aika paljon rahaa. Joten hop hop, tassua toisen eteen siellä tunnelissa!
2) Suunnistaminen. Maanalaisessa täytyy suunnistaa oikein. Kartan kanssa törttöilevä tai oikeaa metroa etsivä pään pyörittelijä leimataan julmasti turistiksi (näin minäkin teen, tietenkin, olenhan täysin rivitukholmalainen), joka pitää ohittaa nopeasti. Eli siis ennen kuin poistut sisätiloista, tarkista mihin pääteasemalle olet matkalla ja millä asemalla jäät pois. Itse asemalla pysy skarppina ja seuraa kylttejä tehokkaasti, mutta erittäin huomaamattomasti.
3) Katse. Sitä ei kohdisteta mihinkään ja samalla se kohdistetaan "ei mihinkään". Katseen tarkoitus on mahdollistaa nopea ja tehokas kulkeminen sekä viestittää muille kanssamatkustajille, että T-banalla kulkeminen on äärimmäisen pitkästyttävää ja täysin ajanhukkaa. Älä anna katseen harhailla, sillä kardinaalivirhe on katsoa ihmistä kohti ja varsinkin silmiin (vaikka hän katsoisi sinua). Joten pitkät päälle ja pää kenoon!
4) Tavara. Vaikka tukholmalaisen jättilaukkuun näyttäisi mahtuvan tavaraa enemmän kuin kukaan voi omistaa, niin silti suurin osa pitää kantaa käsissä. Se antaa taas sellaisen kivan kiireen tunnun, "jag sprang hemifrån, och kunde inte packa dom här, ser ni hur busy busy busy jag är?". Kotoa kannattaa kaapata perinteisen kännykän ja mp3:en lisäksi vesipullo, aurinkolasit, turha kaulahuivi, kahvi/tee/kaakao/tyhjä muki, turha villatakki ja ylimääräinen kassi sekä napata vielä ilmaisjakelulehti Metro kainaloon. Mitään näistä EI tungeta laukkuun (vaikka sinne tietenkin mahtuisi), vaan kaikkia pidellään käsissä!
5) Ulkonäkö. Tukholmalaiset on todella tyylikästä kansaa. Vaatteet, kengät ja laukut on vimpan päälle, joten älä jää kakkoseksi! T-bana on catwalk, jossa täytyy esitellä oman vaatekaapin parhaita löytöjä, ihan sama onko menossa töihin tai juhlimaan, kauppaan tai ostamaan postimerkkiä. Tim Gunnin sanoin "Work it!"
Näin helppoa se on!
Ö: Ina Kesäsvensson
Seuraat vain näitä ohjeita, niin det går bra!
1) Liikkuminen. Tämä on ehkä kaiken T-bana-matkustamisen kulmakivi! Tukholmassa (kuten takuulla kaikissa maailman merkittävissä metropoleissa) käveleminen T-banalle ja sieltä pois on nopeaa, juoksuntapaista liikehdintää, jonka tarkoitus on viestiä "här kommer jag, och när jag springer, ni alla tänker att jag är en viktig person". Pakollinen viimeinen spurtti tapahtuu tietenkin kun huomaat miten oma metro tulee pysäkille. Kiirehtiä täytyy juuri siihen metroon, vaikka toinen tulisi kahden minuutin kuluttua. Aika on nääs rahaa ja pitkä aika paljon rahaa. Joten hop hop, tassua toisen eteen siellä tunnelissa!
2) Suunnistaminen. Maanalaisessa täytyy suunnistaa oikein. Kartan kanssa törttöilevä tai oikeaa metroa etsivä pään pyörittelijä leimataan julmasti turistiksi (näin minäkin teen, tietenkin, olenhan täysin rivitukholmalainen), joka pitää ohittaa nopeasti. Eli siis ennen kuin poistut sisätiloista, tarkista mihin pääteasemalle olet matkalla ja millä asemalla jäät pois. Itse asemalla pysy skarppina ja seuraa kylttejä tehokkaasti, mutta erittäin huomaamattomasti.
3) Katse. Sitä ei kohdisteta mihinkään ja samalla se kohdistetaan "ei mihinkään". Katseen tarkoitus on mahdollistaa nopea ja tehokas kulkeminen sekä viestittää muille kanssamatkustajille, että T-banalla kulkeminen on äärimmäisen pitkästyttävää ja täysin ajanhukkaa. Älä anna katseen harhailla, sillä kardinaalivirhe on katsoa ihmistä kohti ja varsinkin silmiin (vaikka hän katsoisi sinua). Joten pitkät päälle ja pää kenoon!
4) Tavara. Vaikka tukholmalaisen jättilaukkuun näyttäisi mahtuvan tavaraa enemmän kuin kukaan voi omistaa, niin silti suurin osa pitää kantaa käsissä. Se antaa taas sellaisen kivan kiireen tunnun, "jag sprang hemifrån, och kunde inte packa dom här, ser ni hur busy busy busy jag är?". Kotoa kannattaa kaapata perinteisen kännykän ja mp3:en lisäksi vesipullo, aurinkolasit, turha kaulahuivi, kahvi/tee/kaakao/tyhjä muki, turha villatakki ja ylimääräinen kassi sekä napata vielä ilmaisjakelulehti Metro kainaloon. Mitään näistä EI tungeta laukkuun (vaikka sinne tietenkin mahtuisi), vaan kaikkia pidellään käsissä!
5) Ulkonäkö. Tukholmalaiset on todella tyylikästä kansaa. Vaatteet, kengät ja laukut on vimpan päälle, joten älä jää kakkoseksi! T-bana on catwalk, jossa täytyy esitellä oman vaatekaapin parhaita löytöjä, ihan sama onko menossa töihin tai juhlimaan, kauppaan tai ostamaan postimerkkiä. Tim Gunnin sanoin "Work it!"
Näin helppoa se on!
Ö: Ina Kesäsvensson
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)