sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Välineurheilija

Onko Englanti välineurheilun kehitysmaa, vai onko mulla vaan erityisen paljon tavaraa mukana kun käyn kuntosalilla?

Täällä on vähän eri periaate, kun katsoo ihmisiä juoksumatoilla. Porukka juoksee ja treenaa vanhoissa Converse All-star:ssa, mutta mp3-soitin on huippukamaa, mieluiten iPod, tietenkin se uusin ja kiiltävin versio. Oudointa on kuitenkin, että tähän asti en ole törmänny keneenkään muuhun, joka kantaisi mukanaan sykemittaria. Jyväskylässä yliopistoliikunnan tunneilla vähintäänkin joka toisella on sykemittari, jopa niillä jotka ei harrasta mitään liikuntaa (kuin vain kuntoilun must-kausina, eli tammi- ja syyskuussa). Luulisi, että valveutunut Lontoo-kansa ratsastaisi kehityksen huipulla, mutta ei! Juoksumatossa, kuntopyörissä ja crosstrainereissa on sykettä mittaavat anturit, mutta ne näyttää välillä niin päin honkia, ettei niihin kannata uskoa.

Oon ruvenny epäilemään omaa tarvettani kantaa sykemittaria, kun muutkin näyttää pärjäävän ihan ilman. Toisaalta, tällä hetkellä oma mittari mätsää nätisti uusiin juoksukenkiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti