Mitä blondi tekee Cambridgen yliopistossa?

- Käy vessassa.

Viikko sitten lauantaina iso joukko pirteitä vaihtareita lähti klo 6.55 bussilla kohti Cambridgea. Se tarkoitti siis heräämistä ennen aamuviittä. Iso kulho puuroa ja pannu kahvia, kamera ja sateenvarjo, check!


Lene, Jet, Renee, minä, Marie, Trude ja Fride klo 6 aamulla Eustonin metroasemalla. Kameran takaa löytyy Tena ja joukon ainut miesvahvistus Peter liittyi seuraan Victorian asemalla.


Cambridge on täynnä kirkkoja ja kappeleita, joista osaan pääsi ilmaiseksi, osaan piti maksaa muutama punta sisään ja osa oli täysin suljettu ulkopuolisilta.


...huoh... Suuria ajattelijoita: Minä, valkoinen patsas ja Tena




Upeita sisäpihoja!


Ehdottomasti upein rakennus oli King's College ja sen kirkko, joka oli muiden collegejen kappeleita suurempi ja upeampi. Kirkossa on ilmainen urkukonsertti joka lauantai klo 18.30, ja se olikin mainio paikka levähtää ja rauhoittua. Sisään jonottaessa eräs pariskunta totesi käyvänsä siellä joka viikko kuuntelemassa upeaa musiikkia ja ihastelemassa upeaa rakennusta.

Cambridgeen saavuttiin kymmenen maissa ja lähdettiin heti kiertämään kaupunkia. Cambridge on tunnettu lähinnä yliopistosta ja sen 31:stä collegesta, jotka on suosittuja turistikohteita. Koko päivä satoi raivostuttavaa englantilaista tihkusadetta. Kenkien kastuessa alkoi paleltamaan, mutta onneksi meikäläisellä oli mukana lämmin University of London collegepaita. Sitä kannoin ylpeänä, siitäkin huolimatta, että jokaisen turistipuodin ikkunat olivat täynnä University of Cambridge-huppareita. Kaupunkiin olisi voinut tutustua myös jokiveneillä, mutta koska koko päivän satoi kuin Esterin 'sieltä', jätettiin se kokematta. Luvassa oli siis collegeissa vierailua, Fitzwilliams museum, ilmainen urkukonsertti mahtavassa King's Collegen kappelissa, sekä tietenkin kahvittelua ja ruokailua ihanissa kuppiloissa.


Täällä meni hetki: Ihana, kaksikerroksinen karkkikauppa, jossa myytiin suomalaista salmiakkia.






Idyllistä, eikö?


University of London lämmitti

Takaisin Lontooseen lähdettiin klo 20.20, ja koko porukka näytti olevan jo ihan kypsä kävelyyn. Viimeiset tunnit mentiin kahvin ja digestive-keksien voimin. Takaisin Lontoossa ja omassa, lämpimässä huoneessa olin noin kello yksitoista yöllä. Cambridge on must see-elämys jokaiselle, joka vähääkään arvostaa upeita maisemia ja tunnelmallisia, vanhoja rakennuksia.

Mukavia hetkiä Lontoossa

Laitoin torstaina joku 13 kesätyöhakemusta menemään ja jo tunnin päästä sain ensimmäisen kieltävän vastauksen. Nice. Sukulaisille ja tuttaville tiedoksi; jos en saa töitä kesäksi, niin lupaudun pesemään koko kylän ikkunat ja jääkaapit, kunhan hinnasta sovitaan. Koneen ääressä istuessani kuulin ulkoa hirveää meteliä ja huutoa, ja mietin, että johan on menny meno villiksi rauhallisessa Bloomsburyssa. Tunnin päästä marssittiin Truden kanssa Starbucksiin kahville ja kappas, pienimuotoinen mielenosoitus oli ollut juuri hetkeä aiemmin. Paikalla oli enää lauma poliiseja hassuissa hatuissa sekä kasa mellakka-aitoja. Jonkun mukaan paikalla oli n. 100 opiskelijaa osoittamassa mieltä nousevien lukukausimaksujen takia. Itsehän opiskelen sekä Suomessa että täällä Lontoossa ilmaiseksi (lällällää!), joten useiden tuhansien eurojen lukukausimaksut tuntuu naurettavilta!

Netti oli poikki koko viikonlopun, tällä kertaa for real. Niin monta kertaa uhkailtiin ja nyt se sitten vihdoinkin oli katki. Jouduttiin keksimään siis ohjelmaa, jotta ei tulisi tylsää! Perjantaina tutustuttiin Westfieldin kauppakeskukseen, jonne pääsee muuten kätevästi metrolla (pysäkki Sheperds bush). Westfield on Euroopan kolmanneks suurin ostari ja mun missio oli löytää kunnon juoksukengät, mitkä löyty sitten Adidaksen liikkeestä kahden Adidas-konsultin avulla. Itseasiassa, vain se toinen konsultti auttoi mua, se toinen keskittyi viihdyttämään Trudea ja Reneetä. Mä vinkkasin, että näistä tietenkin annetaan alennusta, johon myyjä totes että leikitään että oot täällä töissä ja heti lähti 10% pois hinnasta! Muah! Illalla vietettiin 80-luvun pippaloita isolla vaihtariporukalla. Juhlan kunniaksi mä tapoin vanhat sukkikset ja tein jalkaosasta bandanan, jota kaikki ihasteli (kun luulivat että olin oikeasti ostanut mustan rusettipannan). ”We have this thing called Niksipirkka!”

Seuraavana päivänä satoi kaatamalla, joten raahauduttiin Harroksille ihmettelemään herkkuosastoa; suklaita, leivonnaisia, kahvia, teetä, juustoja, hedelmiä, you name it, they got it! Parin tunnin kuluttua alkoi kuitenkin paistaa aurinko, joten lähdettiin kävelemään Kensington Gardeniin ja Hyde Parkiin. Illalla päätettiin lähteä Goodge Streetille syömään pieneen italialaiseen ravinteliin, josta jatkettiin sujuvasti vähän matkan päässä olevaan Nordic Bar'iin. Kyseinen "pohjoismaalainen" baari oli täynnä muovisia joulukuusia, joissa välkky siniset jouluvalot. Paikan ainoat pohjomaalaiset koostui meistä vaihtareista ja yhdestä ruotsalaisesta tarjoilijasta. Loput oli espanjalaisia, mikä oli vähän outoa, mutta ehkä heillä on Mr. Mallorcan tavoin sukujuuret Espanjassa isän ystävän puolelta. Sunnuntaina lähdettiin Brick Lanen markkinoille ihmettelemään kirppareita ja ruokakojuja.

Tänään testailin ensimmäistä kertaa uusia lenkkareita tositoimissa; aamulla juoksumattoa 40 minsaa. Ja voin sanoa että hyvät oli ja ihan joka pencen arvoiset!

Kånken

Tänään luennon jälkeen eräs äärimmäisen hiljainen korealainen opiskelija uskaltautui puhuttelemaan mua hississä. Meinasin tukehtua, ollaanhan nyt jo yli kuukauden käyty samoilla luennoilla, eikä se koskaan puhua pukahda mitään ja epäilin jo sen puhekykyjä.

Mutta mitä sanoi tämä hiljainen aasialainen? Se halusi kehua mun harmaata Fjällrävenin Kånken reppua! Samalla se kertoi miten suosittuja Kånkenit on Koreassa (kuka olisi uskonut?!?) ja halusi vielä tietää mistä oon omani ostanut. Meikäläisen silmäterähän (kukkuu, materialisti minussa) on tietenkin Suomesta Partioliikkeestä, joten neuvoin sitä googlaamaan Lontoon ulkoilu- ja partioliikeet, sekä tsekkaamaan nettikaupat. Koin että mun velvollisuuksiin kuuluu neuvoa tätä reputonta ihmislasta löytämään oman kettumerkkisen onnensa.



Seuraavan kerran kun menen Koreaan, pitää varoa ettei reput mene sekaisin.

Kaiken maailman aktiviteetteja

Kun luentoja on vain kaksi joka viikko ja pelkästään iltaisin, niin vapaa-aikaa on riittämiin. Tämä aika täyttyy yleensä seuraavista aktiviteeteista:

Kahvi. Kahvilla käyminen on ehkä kaiken opiskelun ydin. Jopa kaverit, jotka ei juo kahvia, ostaa kahvin vain kahvin juomisen takia, sillä mikään ei paranna oppimistuloksia enemmän ku kunnon kuppi kaameeta kuravelliä yliopiston kahvilassa. (It is truly hard to be a coffee drinker in a tea country.)

Kuntosali. Arkisin käydään aamusalilla, jonka jälkeen hyvällä omatunnolla jatketaan päivää. Huvittavinta kuntosalilla on ehdottomasti ne neljä isoa telkkaria, joista voi juostessa kattoa urheilua, musateeveetä, uutisia ja saippuasarjoja. Viikonloput pyhitetään levolle ja syömiselle, jotta seuraavalla viikolla on jotain mistä päästä eroon. Huomenna klo 9 meikä juoksee ja kattoo Everwoodia.

Telkkari. Joka torstai kokoonnutaan isolla lössillä viettämään TV-puolimaratonia kello kahdeksan; pari jaksoa Frendejä, the Big Bang Theory ja How I met your mother. Kaikki tietää jo tän rutiinin, eikä kellekään tarvitse enää erikseen ilmoitella.

Pub. Perienglantilaisittain iltaa voi clubien sijaan viettää pubissa! Suurin osa pubeista menee kuitenkin jo ennen puolta yötä kiinni. Uskon vakaasti, että tämä johtuu siitä, ettei kukaan pysty pidättelemään pissaa aamu kolmeen asti. Pubien vessat on nimittäin yleensä käyttökelvottomia.

Reissaaminen Lontoossa ja sen ulkopuolella. Lontoosta pääsee halvalla minne vain, paitsi Pohjoisnavalle. Kunhan jaksan, laitan lauantain Cambridgen reissun kuvia tänne!

Leffat. Sunnuntai-ilta on hyvä päättää kunnon leffailtaan ja koska JAH:n kellarissa on sekä TV-huone että iso sali jossa jättitelkkari piuhoineen, voi tietokoneen kytkeä vähän isompaan screeniin (koska läppärin näyttö on vaan liian pieni, sorry). Tänään vuorossa Hangover.

Syöminen. Vaihtarit rakastaa ruokaa. Määrä ei korvaa laatua, mutta mitä enemmän ruokaa on, sen parempi!

Paloharjoitus. Torstain vakituisen palohälyttimien testailun lisäksi joka kolmas kuukausi JAH järjestää yllätyspaloharjoituksen, jippii. Tiistaina klo 8.30 heräsin kovaan meteliin. Minuutin päästä tajusin että se on palohälytin, eli kaikkien pitää mennä ulos. Meikä kun ei lähde ulos yöpuvussa, niin nopeesti vaihdoin vaatteet, otin puhelimen ja lukitsin huoneen oven. Tositilanteessa kuolen ennemmin liekkeihin ja savuun kuin menen ihmisten ilmoille pyjamassa. Piste.

Kielet. Kun samaa keittiötä käyttää 8 eri maan ja kulttuurin kansalaisia, niin nopeesti tulee opeteltua heipat ja hyvät yöt eri kielillä. Ja aina voi opetella koreaa Stelioksen iPhonella aamiaista syödessä.

Kalinihta!

Uskolliset ystävät

Viikko sitten hiuksia kuivatessa vanha föönini sanoutui irti ja lopetti toimintansa. Tänään (palattuani kuntosalilta klo 10, hahahaa!) kokeilin fööniä uudestaan ja se toimi jälleen! Tajusin, että kyseinen fööni on ikäloppu (vanhempi kuin mun telkkari Suomessa) eikä edes mun vaan alunperin äidin vanha ja se silti toimii yhä vaihtelevalla menestyksellä. Samalla tajusin, että se on ollut matkassani aina kun olen lähtenyt jonnekin ulkomaille; USA 2000, Turkki 2003, Malta 2004, Pariisi 2008, Lontoo 2009, Tukholma 2010 jne. Samoilla matkoilla on ollut mukana myös toinen uskollinen ystävä, eli mun kukallinen toalet-laukku, joka on jo niin vanha että siitä irtoaa kohta palasia. Ei sillä, etteikö mulla ois uudempaa fööniä tai varaa ostaa uutta toaletti-laukkua, mut kun noi nyt kerta on aina ollut matkaseurana, niin miksi luopua. Veikkaan, että vaikka saisinkin oikean matkaföönin ja uuden, hienon vessalaukun, niin käyttäisin kuitenkin noita vanhoja, ihan vain tottumuksesta!



Näihin kuviin, näihin tunnelmiin:

IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE!


PS: Äidin uskollinen ystävä löytyi Lontoon Camdenista!

Gym class hero

Täkäläinen hanavesi ja ilmasto on saanu aikaan outoja tapahtumia. Ensin ostan nätin mekon ja alotan kaurapuuron syömisen. Sitten hankin salikortin. Ja nyt tämä: Tänään kello 10.00 meikäläinen oli jo hikoilemassa juoksumatolla. Siis mitä tapahtui?!?

On paljon mahdollista, että kesäkuussa Suomeen palaa seuraavaa kuvaa erehdyttävästi muistuttava naishenkilö:


Mukavaa viikonloppua!

Happy days are here again!

Luvassa pienimuotoista hehkutusta:

Teaching and learning in classrooms- moduliin piti väsätä pari viikkoa sitten 1000 sanan (n. 2 sivua) critical review valitsemastaan tieteellisestä artikkelista. Eilen opettaja jakoi meidän tekeleet kirjallisen palautteen kera, jotta voidaan muokata tekstiä ja palauttaa lopullinen versio muiden kurssitehtävien kanssa heinäkuussa. Häpesin omaa tekstiäni jo palauttaessa sitä, mutta ajattelin että palautteen jälkeen muokkaan siitä salonkikelposen. Critical review oli täysin uusi konsepti meikäläiselle ja kirjotinkin sen täysin Caplits-kirjoituskurssien ohjeiden mukaan, en lähtenyt sooloilemaan! Suurin ongelma kirjoittaessa oli ehdottomasti akateemisen englannin tuottaminen, johon ei siis kuulu "I think" tai "Wazzup?".

Mutta hah, turhaan olin murehtinu omaa raapustustani, nimittäin se tuli takaisin oikein hyvän palautteen kanssa! Opettaja oli tykännyt tekstistä ja sen struktuurista ja ainut mitä pitää tehdä on viilata englantilaista pilkkua, minkä opettaja oli itseasiassa tehnyt valmiiksi tekstiin! Osa kurssilaisista oli saanut aika huonoa palautetta, jota ne kovaan ääneen ihmetteli tunnilla opettajalle ja muille opiskelijoille. Veikkaan, että Suomessa yliopisto-opettajalle ei voisi, saatika uskalla, sanoa mitään niin suoraan. Hyi miten huonoa käytöstä!

Toinen hehkutuksen arvoinen asia; salikorttia on tullu vinguteltua aika kivasti! Tiistaina oli kunnon voittajafiilis, kun superpitkän jälkeen jaksoin raahautua juoksumatolle, enkä mennyt suoraan kämpälle. Juostessa näin pari vanhaa jaksoa Frendejä ja jalkapalloa salin telkkareista :) Liikkumisesta ehkä kannattaakin pitää pientä taukoa, koska urheilu on paljon hauskempaa, kun sen pääsee taas aloittamaan!

Terveisiä Lontoosta!

Big Ben - Se on kello!


London Eye - Jos multa kysytään, niin se ei sovi Thamesin varrelle.


British Museum - Ihan naapurissa, ja kuten suurin osa Lontoon museoista, tämäkin on ilmainen! Näe muumiot, "Say hello to mummies!", eli sano hei mutsille :)


KoKo - Supercool clubi Camden Townissa



KoKo on vanha teatteri, jossa voi kreisijorata parvilla tai permannolla. Sisäänpääsymaksu oli aika hunajainen, mutta ihan kokemuksen takia suosittelen!


Ruma joutsen Buckinham Palacen lätäköstä.

"Porridge? You eat PORRIDGE for lunch?" "Yes."

Amerikkalainen Kim ei oikein ymmärrä mun ruokavaliota, sillä ilmeisesti puuro ei ole hänen ykkösvaihtoehto, kun lounasta suunnitellaan.

Itse olen vihannut kaurapuuroa siitä lähtien, kun koulussa piti vetää sitä litkumaista oksennuksentapaista lounaaksi. Kyytipojaksi oli aina "marjakeittoa" (marjoja 0%, esansseja 110%) sekä luonnollisesti porkkana- ja lanttusuikaleita. Joo tiedän, mun lapsuus on ollu tosi rankka ja traumaattinen, ja on suoranainen ihme, että oon vielä täysissä ruumiin ja sielun voimissa.

Mutta nyt on uusi ääni kellossa, DING DONG! Päätin olla aikuinen, ostaa kaurahiutaleita (40 penceä/0,5kg) ja kokeilla onko kaurapuuro yhtä hirveää kuin silloin ennen muinoin. Ja kappas, ei ollutkaan! Viimeiset pari viikkoa oon syöny kaurapuuroa kuin vanha tekijä! Todistusaineistona seuraava kuva:


(Huomaa herkullinen banaani oikeassa kulmassa, yammy. Photoshoppaisin sen meheväksi mangoksi, jos osaisin.)

Tällä hetkellä koen että oon kasvanut henkisesti todella paljon; oon päässyt yli mun turhasta ja liioitellusta kaurapuurovihasta ja astunut terveiden elämäntapojen taloon. Fyysisesti aion pienentyä ensi viikolla, kun hankin itselleni kuntosalikortin yliopiston salille!


PS: Hyvää kiinalaista uutta vuotta! JAH:n aasialaiset asukkaat on aloittanu juhlimisen ja eilen meidätkin kutsuttiin syömään kanakeittoa ja dumplinkseja. Tänään torstaina ne kävi temppelissä (Oxford streetiltä löytyy Buddha-temppeli!), pukeutui uusiin vaatteisiin ja söi pelkkää kasvisruokaa. Perjantain traditioon kuuluu vierailla äidin kotona (hankalaa noille täältä käsin), mutta me juhlitaan IOE:n omassa kiinalaisen uuden vuoden juhlassa. Sunnuntaina on isot stembalot ja perinteinen kulkue Chinatownissa! Mikä parasta: Nyt alkoi jäniksen vuosi, ja kukas onkaan Luna-kalenterin mukaan pupu? Allekirjoittanut tietenkin!