Huomasin jo viime kesänä Tukholmassa, että vaikka mukaan pakkaa omasta mielestään tarpeeksi vaatetta, ei se kuitenkaan riitä. Ei sillä, että kaipaisin jotain tiettyä vaatekappaletta Suomesta (paitsi ehkä farkkutakkia), mutta tällä hetkellä tarve koskee UUSIA vaatteita. Tilanne lähenee "tyhjä vaatekaappi"-syndroomaa, kääk! Hirveä päähänpinttymä pakottaa mut koko ajan ajattelemaan shoppailua ja tuhlausta.
En ole vieläkään tajunnut, että millä periaatteella täällä täytyy pukeutua. Suomessa se on helppoa: -20c astetta tarkoittaa useita kerroksia lämpimiä vaatteita ja +20c puolestaan tarkoittaa shortseja ja t-paitaa. Täällä jo tammikuussa ihmiset kulki t-paidoissa, mutta eilen tuli nainen vastaan untuvatakissa, ja lämpöä oli kuitenkin se 13-15 astetta ja aurinko paistoi. Näin ollen mun täytyy hankkia ääretön vaatekaappi, jotta voin sopeutua Lontooseen vieläkin paremmin.
Tarkoitus olisi nyt siis lihottaa vaatekaappia, joten perjantaina lauma likkoja suuntaa taas kohti Westfield mallia ja sieltä palataan vasta kun koko opintotuki on kulutettu. Meikäläisen on helppo hymyillä, kun Suomi-tyttö saa eniten valtiolta opintotukea!
PS: Näemmä jämähdin nyt koneelle kirjoittamaan tätä, vaikka alunperin piti istahtaa kirjoittamaan esseitä. Hmph. Opiskelu rajoittaa mun (sosiaalinen media) elämää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti