Finland, the small country in Russia?

Suomesta tiedetään faktatietoa vaihtelevasti, joillakin on kaikki tieto hallussa, ja jotkut elää vielä siinä luulossa että Suomi on osa Neuvostoliittoa. Täällä moni kokee Suomen todella eksoottisena maana ja osa on vieraillut Helsingissä, ja juuri nämä ihmiset haluaa loistaa Suomi-tiedoillaan. Tässä muutama esimerkki:

Suomenkieli: Kaikki tietää suomenkielen ja sen yhteyden unkariin, mutta suurin harhaluulo on, että suomea puhuva ymmärtää ja puhuu sujuvasti unkaria (google translate: 'Mitä kuuluu?' on unkariksi 'Hogy vagy?', eli siis lähes identtinen!). Jotkut on myös brassaillu suomenkielen taidoillaan, vaikka vaan yhdellä opitulla sanalla, kuten "ranskanleipä" ja "ripulipaska". Jotkut taas sanoo "There's only one sentence I know in Finnish" ja sitten ne sönkkää siansaksaa. Näissä tilanteissa yleensä kannattaa leikkiä kohteliasta ja nyökyttellä hyväksyvästi.

Ruotsinkieli: Joidenkin on vain niin vaikea ymmärtää, että Suomessa on ihmisiä jotka puhuu sujuvaa ruotsia, että koulussa opiskellaan ruotsia, tai että joku voi tulla kaupungista, jossa suurin osa on ruotsinkielisiä.

Suomen historia: Venäjä tiedetään, mutta mitä mitä, onko Suomi ollut osa Ruotsia joskus?

Maantieteellinen sijainti: Tuskin kukaan tietää sitä, paitsi suomalaiset. Suurin osa yllättyy kun kerron että Suomella on yhteistä rajaa Venäjän kanssa.

Koulutusjärjestelmä: Kun opiskelee kasvatustieteellisessä instituutissa, ei voi välttyä suomalaisen koulutusjärjestelmän ylistämiseltä. Joillakin luennoilla suomalainen opiskelija pääsee valokeilaan, ikään kuin tämä olisi itse keksinyt koko järjestelmän. En valita.

Järjettömät pakkaset: Myönnetään, joskus oon pistäny celciukset yläkanttiin kun joku on kauhistellu suomalaista talvea. Ikään kuin me elettäisiin vieläkin keräilijä-metsästäjä-kulttuurissa, jossa ei ole supermarketteja tai goretexiä.

Jääkarhut, porot, pingviinit ja muut metsän eläimet: Niin, kaikki iloiset pakkasen ystävät kulkee rinnakkain pitkin Helsingin katuja.

Sukunimi: Turha luulla, että kukaan osaa lausua suomalaisen sukunimen oikein.

Sauna: Monikaan ei voi ymmärtää miksi ihmeessä kukaan haluaa mennä vapaaehtoisesti tulikuumaan huoneeseen istumaan (vain ne joiden luulot pakkasesta on pikkasen jääkauden puolella tietää, että sauna on ainut keino selviytyä). Näitä ihmisiä on kiva järkyttää kertomalla vastoista/vihdoista tai avanto-uimisesta, mikä tietenkin on osa jokaisen perheen lauantai-iltaa, eikö?

Kesä: Kun suurin osa uskoo, että Suomessa on ikiroutaa Hangosta Utsjoelle, niin niiden on hyvin vaikea uskoa, että Suomessa voi olla oikea kesä. Toisaalta, ne jotka on ollut Suomessa kesällä, ei voi vieläkään uskoa miten valoisaa yöllä voi olla. Ne jotka on ollu Suomessa talvella, ei voi uskoa että kukaan kestää sitä selväjärkisenä hengissä.

Nokia: Ne puhelimet, ei kumisaappaat, on kyllä jokaisen tiedossa, joten ei hätää suomalaiset; vaikka Elop myisi Nokian Microsoftille pilkkahintaan, brändi pysyy aina suomalaisena.

Opiskelusta

Palautin tällä viikolla kummatkin kevätlukukauden esseet. Toisen virallinen palautuspäivä on vasta heinäkuussa, joten sen tulokset tulevat syyskuussa, mikä on ihan käsittämätöntä. Muutenkin IOE:n periaatteet esseiden suhteen on naurettavat: essee saa 5000 sanaa +/-10%, jos menee näiden rajojen yli, niin essee on automaattisesti hylätty (opettaja oli ihan fine niiden ylimääräisten 40 sanan kanssa); palauttaessa tulee täyttää lomake, joka todistaa että opiskelija on palauttanu työn (jotta opiskelijalla on muisto palautushetkestä?); ohjeita esseen palautukseen ei saa, kuin vasta sitten kun työt on tulostettu ja viety palautettavaksi.

Esseiden tarkistaminen on sitten iha oma prosessinsa; ensin moduulin opettaja tarkistaa työn ja tämän jälkeen työn lukee toinen, anonyymi proffa. Kaikkeen tuohon menee pauttiarallaa kuukausi, pari. Opintopisteet tulee rekisteriin marraskuussa, mikä on tietenkin kauheen kiva. Jos en oo muuta oppinu täällä viimesinä kuukausina, ni ainakin sen, että täällä paperiasota on opiskelua tärkeämpää.

Tällä hetkellä yritän keksiä mistä aiheesta kirjoitan kolmannen, ja viimeisen moduulini esseen. Koska aiemmissa käsittelin opettajan ja oppilaiden vuorovaikutusta sekä näkymätöntä oppilasta koululuokassa, voisin tälläkin kertaa valita jotain luokkahuoneeseen liittyvää. Koska mustahan tulee ope, eikö?

Kuvakuulumisia

Hampstead heathissa sijaitseva Kenwood house on monien elokuvien lavaste. Jos ei mikään kello ei kilkata, niin vinkkinä: Notting Hill ja Henry James-elokuvan kuvaukset.


Löydettiin kaverien kanssa uusi suosikkikotikatu läheltä Angelia. Jokaisen kotiovi söpösti erivärinen.


The Royal Observatory Greenwichissä


Minä ja nollameridiaani


The Royal Observatory


Greenwichin puistoa. Ehdottomasti päiväretken arvoinen paikka, pikinik kamat mukaan ja bussi 188:lla Greenwichiin!


Wimbledonista löytyi buddhalainen temppeli keskeltä lähiöitä. Kuka olisi uskonut!


Richmond park, joka ei ole puisto, vaan metsä. Kuningattaren kuninkaalliset peurat samoilee kyseisessä metikössä. Ei nähty muuten yhtäkään!


Aloitettiin päiväreissu joen toiselle puolelle Wimbledonista, jossa käveltiin Wimbledon Common-puistoon, josta (eka eksyttiin ja sitten) jatkettiin Richmondiin. Eksymisvaara on suuri kun matkan varrella ei ole yhtäkään karttaa. Vuosien takaiset Karjaan Ura-kokemukset suunnistuksessa ei auttanu. Eksyttiin kumminkin. Ja sitten oltiin taas kartalla. Ja sitten taas eksyttiin.


Richmond