Hehkutin joku aika sitten asuntola-asumista uutuuden viehätyksen lumoissa. No niin, nyt on sitten palattu arkeen:
- Keittiössä on sotkuista, aina. Siivooja käy kerran päivässä, mutta silti se ei riitä ja keittiö on illalla läävä. Jos ruoka valuu keittäessä yli liesille, niin sitä ei vahingossakaan siistitä pois, vaan jätetään siihen kuivumaan, jotta meikäläinen voi aamulla kahvia keittäessä haistella palaneen käryä ja raivolla yrittää tuulettaa ikkunatonta keittiötä, jotta palohälyttimet ei mene koko talossa päälle. Yllättävää kyllä, asukasryhmä lämpimistä maista kitisee vessan sotkuisuudesta, mutta keittiön likaisuus ei haittaa. Tiskirätti on useammille uusi tuttavuus.
- Asuntolassa asuu meidän vakituisten asukkien lisäksi vierailijoita vaihtelevia ajanjaksoja; jotkut viettää pari viikkoa, toiset on vain viikonlopun. Vielä kertaakaan en ole vetäny herneitä ja papuja nenään sen takia, että joku keittiökamuistani olisi käyttänyt luvatta tavaroitani ja jättänyt tiskaamatta, mutta vierailijoille tämä on ihan arkipäivää. Koska asumaan tullaan vain hetkeksi, niin sehän tarkoittaa sitä että "mikä on teidän, on myös minun, enkä edes viitsi esitellä itseäni, koska olen ylpeä aikuinen". Eilen kävin valittamassa tästä, ja jos vielä kerran näen jonkun kantamassa tuttua kuppia, niin leikkaan käden irti siltä varkaalta. HUOM. Oma huoneenihan on keittiötä vastapäätä ja ovessa on ovisilmä, joten voin tarkkailla vaikka yötä myöden kuka siellä keittössä on tihutöissä!
- Vierailijat hyssyttelee öisin, jos meikäläiset juttelee keittiössä. Kuka on niin tyhmä, että tulee viikonlopuksi asustelemaan opiskelija-asuntolaan ja odottaa, että siellä voi nukkua kuin viiden tähden hotellissa?
- Kylpyhuoneesta en jaksa enää edes valittaa; Miksi miehet ei osaa vetää vessaa tai laskea istuinrengasta alas? Miksi vierailijoiden pitää jättää shampoot ja saippuat suihkukoppiin lojumaan? Miksi vessapaperia tulee vain yksi kerrallaan, mitä tarkoittaa SmartOne? Mikä hitto noita hanoja vaivaa, eikö kukaan tällä saarella ole kuullut sekoittajasta? Miksi kylpyhuoneesta pitää tehdä vesipuisto Serena joka kerta kun suihkukopista astelee ulos?
- Kaikesta pitää olla lappu ilmoittamassa mitä saa tehdä, mitä ehdottomasti pitää tehdä ja mitä ei missään nimessä saa tehdä. Kun vessa oli sikolätti, oveen piti laittaa ihan lappu, jossa pyydettiin asukkaita pitämään vessa siistinä. Maalaisjärkeä ei tunneta, vaan kaikesta pitää erikseen kirjoittaa oma tiedotteensa, koska ilmeisesti ihmiset on just tasan niin tyhmiä. Keittössä lappuja on enemmän kuin paperitehtaassa: liesituulettimien käytöstä, vanhasta ruoasta jääkaapissa, toisten ruokien syömisestä, sähkölaitteiden käytöstä, ruokatähteiden noukkimisesta altaista jne.
- Ja kirsikkana kakun päällä: Putket paukkuu. Jo pari kuukautta sitten valitin asiasta ja hommaa kuulemma lähdettiin selvittämään, mutta mitään ei ole tapahtunut. Insinööritaito täällä on tuntematon käsite.
Ja kaikki tämä ottaa armottomasti päähän, kunnes oma tylsä ja yksinäinen lounashetki keittiössä muuttuukin viiden eri kansalaisuuden ja kulttuurin ilotulitukseksi, kun jokainen yrittää opettaa tärkeimmät tervehdyssanat (tai kirosanat) omalla äidinkielellään, kertoa parhaista lomakohteista kotimaassaan tai kertoa omasta koulujärjestelmästään (huomaa, että jokainen on kasvatustieteilijä). Myöhemmin päivällä kaikki vaihtarikaverit kokoontuu keittiöön kahvin ja teen äärelle, kun jollakulla on pyykit koneessa ja kaikkien pitää tukea tätä tylsää hetkeä. Sitten käy niin, ettei mikään epäsiisteys enää häiritsekään, vaan voi vain olla kiitollinen, että jakaa arkipäivänsä juuri näiden ihmisten kanssa!
keskiviikko 30. maaliskuuta 2011
torstai 24. maaliskuuta 2011
Viikkosuunnitelma
Ystävä Suomesta kävi viikon lomalla Lontoossa "lataamassa akkuja" tulevaa työhön astumista varten. Koska Jennillä oli jo aiempia Lontoon vierailuja kasassa pari, mitään turistinähtävyyksiä ei tarvinnut kiertää. Tarkoitus oli rennolla meiningillä pitää hauskaa viikon verran. Tässäpä meidän viikon ohjelma:
Torstai: St. Patricks day, eli pubiin! Eksyttiin vielä Sohossa homoimpaan baariin ikinä, jossa oli meneillään karaoke-ilta. Ilta oli takuuvarma menestys sen jälkeen! Kaikki suomalaisen karaokebaarin huonot puolet puuttu: laulut oli hyviä ja laulajat vielä parempia, vessa oli siisti ja hyvin varustettu saippualla, vessapaperilla ja käsirasvalla (?!?), ja juomalistalta löyty muutakin ku keskiolutta.
Perjantai: Vettä satoi koko päivän, joten kierreltiin vähän Covent Gardenissa, Trafalgar Squarella ja Leicester Squarella, jonka jälkeen vedettiin (HALPAA!!!) dim sumia lounaaksi China Townissa. Lontoo on suhteellisen tiivis kokonaisuus, joten ne tärkeimmät ja turisteimmat paikat näkee helposti ihan kävellenkin, ei ole mitään järkeä mennä metroon hukkaamaan aikaa. Matkalla takaisin ostettiin vielä cupcaket Cake Shopista ja siitä kämpälle valmistautumaan iltaan. Tiedossa oli nimittäin pöytäfutiksen mestaruus IOE:n pöytäfutis joukkueen kesken (jossa ilmeisesti minäkin olen osallisena) ja niinhän se meni, että sieltä lähti mukaan viimeinen sija ja uskomaton ketutus.
Lauantai: Notting Hill päivä! Metrolla Notting Hill Gatelle, jossa käveltiin koko Portobello Road läpi ihanassa auringon paisteessa. Jos haluaa kokea Portobello roadin markkinat, niin sinne kannattaa suunnata lauantaisin, jolloin se on tupasen täynnä myyjiä (ja turisteja). Varsinaista nähtävää ei ole (jollei lasketa sinistä ovea, joka ei ole enää sininen vaan valkonen, ja matkakirjakauppaa, joka puolestaan on nykyään sininen), mutta tunnelma on tosi hauska ja lepposa. Ja jos tykkää antiikista, niin sieltä sitä löytyy, samoin paljon tuoreita vihanneksia! Bussilla tultiin takaisin ruuhkaisen Oxford streetin läpi ja nautittiin kiireettömästä päivästä. Illalla Camden Towniin the Worlds End- pubiin, josta jatkettiin sen alakertaan, the Underworld nimiseen baariin. Jälkimmäisessä löytyi hämmentävän paljon suomalaisia.
Sunnuntai: Lontoon ehdoton sunnuntaitekeminen on Camden Market, joka on Lontoon hauskin market, ainakin omasta mielestä. Siellä kannattaa etsiä Cyberbot-niminen kreisi kauppa, jossa soi teknomusa niin kovaa että korvat halkee. Kokemisen arvonen paikka! Illan päätteeks käveltiin kanaalia pitkin Primrose Hillille (joka on enemmänkin töyssy ku kukkula) ja vielä Regents parkin kautta kämpälle. Päivän päätteeksi vielä jo perinteeksi muodostunut leffailta!
Maanantai: Yksi päivä piti omistaa shoppailulle, joten suunnattiin Oxford streetille, jossa oli yllättävän vähän porukkaa liikkeellä (Luojan kiitos!). Jos Lontoossa haluaa shoppailla oikein urakalla, niin Shepherds Bushista löytyy tosi hyvä kauppakeskus, Westfield-mall. Kaikki samat liikkeet (ja enemmän) ku Oxford streetillä, mutta saman katon alla, eikä yhtään niin paljon väkeä. Illalla käytiin vielä istumassa "vakipubissa", jossa oli tietenkin suomalainen tarjoilija Oulusta. (Järjetöntä, kolmeen kuukauteen en oo tavannu ku ehkä pari suomalaista ja puhunu suomea muutaman kerran, mut heti ku Jenni saapu ja aloin puhua suomea taas, ni johan löytyy, kääk!)
Tiistai: Aamulla iski mukava migreeni (ensimmäistä kertaa kuuteen kuukauteen unohdin vetää Propralit), joten muutaman tunnin lepäämisen jälkeen päästiin vasta liikkeelle. Päädyttiin Harrodsiin, jossa kierreltiin hyvä tovi, mentiin ylös-alas "Egyptiläisillä rullaportailla" ja kuolattiin suklaa-osastolla. Ostin ensimmäisen tuliaisen ittelleni; Harrodsin kahvia, jota en kyllä voi keittää mun mokauspannulla. Kahvilan kautta mentiin Green parkiin piknikille, koska ilma oli niin mahtava (ei, täällä ei ole loskaa, räntää tai mitään muutakaan Suomikevään iloja). Jenni halus mennä vielä shoppailemaan, mutta tällä kertaa apteekkiin, joten otettiin metro Tottenham Court Roadille, etsittiin lähin BOOTS (?!?). Käveltiin vielä British museumiin kiertämään muumiot ja Antiikin aarteet, jonka jälkeen ravattiin kämpälle laittamaan itteämme valmiiks iltaa varten ja lähdettiin London School of Economicsin tiloihin katsomaan stand upia.
Keskiviikko: Kevään eka, oikeasti lämmin päivä! Metro Liverpool streetille, Spitalfieldin marketille (joka on loistossaan kylläkin sunnuntaisin) ja sieltä Brick Lanelle (joka on auki myös vain sunnuntaisin). Näistä ensimmäinen on huomattavasti hienompaa aluetta, kun taas tuo jälkimmäinen on enemmän boheemimpaa seutua; paljon pikkukahviloita ja second hand-liikkeitä. Istuskeltiin auringossa salaatin äärellä Spitafieldin puolella, josta jatkettiin Cityn kautta Towerille. Siellä syötiin kevään ekat jäätelöt auringonpaisteessa (vaniljapehmis ei maistu hyvälle Englannissa, trust me, värikin on jännän keltainen). Illalla Dirty Dancing- musikaali (liput £27,50 Piccadilly Circukselta) ja universumin huonoin klubi, Sound, joka oli täynnä pieniä intialaisia miehiä. Alkuperäinen ajatus oli mennä Mahikiin (jossa käy myös hyvä ystäväni prinssi William), mutta koska jo edeltä menneet kaverit ei vastannu puhelimeen, niin meikäläiset ei päässy sisälle. Buu.
Kaiken kaikkiaan lomaviikko oli äärimmäisen onnistunu (miinus tiistain migreeni ja se keskiviikon Tikka Masala-ilta), paljon kerettiin tehdä, mutta ilman turhaa stressaamista! Koko viikon aikana vettä satoi tasan kerran, perjantaina. Muina päivinä aurinko paistoi ihanasti ja maanantain jälkeen asteet nousi iha kunnolla!
PS: Vinkki kaikille, jotka miettii hoitoalan ihmisille ohjelmaa Lontoon matkaa varten: Bootsissa voi ilmeisesti viettää useammankin hetken ja shoppailla urakalla halpoja lääkkeitä.
Torstai: St. Patricks day, eli pubiin! Eksyttiin vielä Sohossa homoimpaan baariin ikinä, jossa oli meneillään karaoke-ilta. Ilta oli takuuvarma menestys sen jälkeen! Kaikki suomalaisen karaokebaarin huonot puolet puuttu: laulut oli hyviä ja laulajat vielä parempia, vessa oli siisti ja hyvin varustettu saippualla, vessapaperilla ja käsirasvalla (?!?), ja juomalistalta löyty muutakin ku keskiolutta.
Perjantai: Vettä satoi koko päivän, joten kierreltiin vähän Covent Gardenissa, Trafalgar Squarella ja Leicester Squarella, jonka jälkeen vedettiin (HALPAA!!!) dim sumia lounaaksi China Townissa. Lontoo on suhteellisen tiivis kokonaisuus, joten ne tärkeimmät ja turisteimmat paikat näkee helposti ihan kävellenkin, ei ole mitään järkeä mennä metroon hukkaamaan aikaa. Matkalla takaisin ostettiin vielä cupcaket Cake Shopista ja siitä kämpälle valmistautumaan iltaan. Tiedossa oli nimittäin pöytäfutiksen mestaruus IOE:n pöytäfutis joukkueen kesken (jossa ilmeisesti minäkin olen osallisena) ja niinhän se meni, että sieltä lähti mukaan viimeinen sija ja uskomaton ketutus.
Lauantai: Notting Hill päivä! Metrolla Notting Hill Gatelle, jossa käveltiin koko Portobello Road läpi ihanassa auringon paisteessa. Jos haluaa kokea Portobello roadin markkinat, niin sinne kannattaa suunnata lauantaisin, jolloin se on tupasen täynnä myyjiä (ja turisteja). Varsinaista nähtävää ei ole (jollei lasketa sinistä ovea, joka ei ole enää sininen vaan valkonen, ja matkakirjakauppaa, joka puolestaan on nykyään sininen), mutta tunnelma on tosi hauska ja lepposa. Ja jos tykkää antiikista, niin sieltä sitä löytyy, samoin paljon tuoreita vihanneksia! Bussilla tultiin takaisin ruuhkaisen Oxford streetin läpi ja nautittiin kiireettömästä päivästä. Illalla Camden Towniin the Worlds End- pubiin, josta jatkettiin sen alakertaan, the Underworld nimiseen baariin. Jälkimmäisessä löytyi hämmentävän paljon suomalaisia.
Sunnuntai: Lontoon ehdoton sunnuntaitekeminen on Camden Market, joka on Lontoon hauskin market, ainakin omasta mielestä. Siellä kannattaa etsiä Cyberbot-niminen kreisi kauppa, jossa soi teknomusa niin kovaa että korvat halkee. Kokemisen arvonen paikka! Illan päätteeks käveltiin kanaalia pitkin Primrose Hillille (joka on enemmänkin töyssy ku kukkula) ja vielä Regents parkin kautta kämpälle. Päivän päätteeksi vielä jo perinteeksi muodostunut leffailta!
Maanantai: Yksi päivä piti omistaa shoppailulle, joten suunnattiin Oxford streetille, jossa oli yllättävän vähän porukkaa liikkeellä (Luojan kiitos!). Jos Lontoossa haluaa shoppailla oikein urakalla, niin Shepherds Bushista löytyy tosi hyvä kauppakeskus, Westfield-mall. Kaikki samat liikkeet (ja enemmän) ku Oxford streetillä, mutta saman katon alla, eikä yhtään niin paljon väkeä. Illalla käytiin vielä istumassa "vakipubissa", jossa oli tietenkin suomalainen tarjoilija Oulusta. (Järjetöntä, kolmeen kuukauteen en oo tavannu ku ehkä pari suomalaista ja puhunu suomea muutaman kerran, mut heti ku Jenni saapu ja aloin puhua suomea taas, ni johan löytyy, kääk!)
Tiistai: Aamulla iski mukava migreeni (ensimmäistä kertaa kuuteen kuukauteen unohdin vetää Propralit), joten muutaman tunnin lepäämisen jälkeen päästiin vasta liikkeelle. Päädyttiin Harrodsiin, jossa kierreltiin hyvä tovi, mentiin ylös-alas "Egyptiläisillä rullaportailla" ja kuolattiin suklaa-osastolla. Ostin ensimmäisen tuliaisen ittelleni; Harrodsin kahvia, jota en kyllä voi keittää mun mokauspannulla. Kahvilan kautta mentiin Green parkiin piknikille, koska ilma oli niin mahtava (ei, täällä ei ole loskaa, räntää tai mitään muutakaan Suomikevään iloja). Jenni halus mennä vielä shoppailemaan, mutta tällä kertaa apteekkiin, joten otettiin metro Tottenham Court Roadille, etsittiin lähin BOOTS (?!?). Käveltiin vielä British museumiin kiertämään muumiot ja Antiikin aarteet, jonka jälkeen ravattiin kämpälle laittamaan itteämme valmiiks iltaa varten ja lähdettiin London School of Economicsin tiloihin katsomaan stand upia.
Keskiviikko: Kevään eka, oikeasti lämmin päivä! Metro Liverpool streetille, Spitalfieldin marketille (joka on loistossaan kylläkin sunnuntaisin) ja sieltä Brick Lanelle (joka on auki myös vain sunnuntaisin). Näistä ensimmäinen on huomattavasti hienompaa aluetta, kun taas tuo jälkimmäinen on enemmän boheemimpaa seutua; paljon pikkukahviloita ja second hand-liikkeitä. Istuskeltiin auringossa salaatin äärellä Spitafieldin puolella, josta jatkettiin Cityn kautta Towerille. Siellä syötiin kevään ekat jäätelöt auringonpaisteessa (vaniljapehmis ei maistu hyvälle Englannissa, trust me, värikin on jännän keltainen). Illalla Dirty Dancing- musikaali (liput £27,50 Piccadilly Circukselta) ja universumin huonoin klubi, Sound, joka oli täynnä pieniä intialaisia miehiä. Alkuperäinen ajatus oli mennä Mahikiin (jossa käy myös hyvä ystäväni prinssi William), mutta koska jo edeltä menneet kaverit ei vastannu puhelimeen, niin meikäläiset ei päässy sisälle. Buu.
Kaiken kaikkiaan lomaviikko oli äärimmäisen onnistunu (miinus tiistain migreeni ja se keskiviikon Tikka Masala-ilta), paljon kerettiin tehdä, mutta ilman turhaa stressaamista! Koko viikon aikana vettä satoi tasan kerran, perjantaina. Muina päivinä aurinko paistoi ihanasti ja maanantain jälkeen asteet nousi iha kunnolla!
PS: Vinkki kaikille, jotka miettii hoitoalan ihmisille ohjelmaa Lontoon matkaa varten: Bootsissa voi ilmeisesti viettää useammankin hetken ja shoppailla urakalla halpoja lääkkeitä.
sunnuntai 13. maaliskuuta 2011
Hellurei!
Taas on vierähtäny viikko!
Viikon huikein juttu oli ehdottomasti torstai-illan Leijonakuningas musikaali. Koko sali oli tupaten täynnä ja esitys mahtava, jeij! Liput oli vain 11 puntaa, koska rakas rotankolomme JAH sponsoroi jokaisen lippua kymmenellä punnalla. Tämän lisäksi on tullut juhlittua kaverin synttäreitä, shoppailtua (hame Zarasta, Conversen all-starit Camdenista, paitoja Primarkista), syötyä viiniä ja juotua juustoja ja kierreltyä Lontoota. Käytiin myös tekno-clubilla, joka oli niin huono, että nauratti. Yksikään meistä ei ehdottomastikaan halua koskaan enää palata sinne.
Muuten arki menee aika tavalliseen tapaan. Ei voi sanoa, että on sama asuuko Suomessa vai Englannissa (koska Jyväskylä tai Karjaa ei todellakaan ole Lontoo), mutta samat rutiinit ja velvollisuudet seuraa mua maasta maahan. Tällä hetkellä pitäisi havainnoida kolmen tunnin luento yhtä kouluprojektia varten, vääntää 5000 sanan ja 3000 sanan esseet, mutta koska palautuspäivä on vasta kesä-heinäkuussa, ei motivaatiota mahda oikein löytyä. Oon aika vakuuttunut että opiskelu häiritsee mun opiskelija-elämää. Työnetsintä on vieläkin käynnissä, tosin kahden kesän takainen kesätyöpaikka näytti pientä vihreää tuikkuvaloa toteamalla, että he harkitsee mun palkkaamista.
Torstaina Lontooseen saapuu vieras Suomesta ja sitten voin leikkiä turistia ihan luvan kanssa!
Viikon huikein juttu oli ehdottomasti torstai-illan Leijonakuningas musikaali. Koko sali oli tupaten täynnä ja esitys mahtava, jeij! Liput oli vain 11 puntaa, koska rakas rotankolomme JAH sponsoroi jokaisen lippua kymmenellä punnalla. Tämän lisäksi on tullut juhlittua kaverin synttäreitä, shoppailtua (hame Zarasta, Conversen all-starit Camdenista, paitoja Primarkista), syötyä viiniä ja juotua juustoja ja kierreltyä Lontoota. Käytiin myös tekno-clubilla, joka oli niin huono, että nauratti. Yksikään meistä ei ehdottomastikaan halua koskaan enää palata sinne.
Muuten arki menee aika tavalliseen tapaan. Ei voi sanoa, että on sama asuuko Suomessa vai Englannissa (koska Jyväskylä tai Karjaa ei todellakaan ole Lontoo), mutta samat rutiinit ja velvollisuudet seuraa mua maasta maahan. Tällä hetkellä pitäisi havainnoida kolmen tunnin luento yhtä kouluprojektia varten, vääntää 5000 sanan ja 3000 sanan esseet, mutta koska palautuspäivä on vasta kesä-heinäkuussa, ei motivaatiota mahda oikein löytyä. Oon aika vakuuttunut että opiskelu häiritsee mun opiskelija-elämää. Työnetsintä on vieläkin käynnissä, tosin kahden kesän takainen kesätyöpaikka näytti pientä vihreää tuikkuvaloa toteamalla, että he harkitsee mun palkkaamista.
Torstaina Lontooseen saapuu vieras Suomesta ja sitten voin leikkiä turistia ihan luvan kanssa!
sunnuntai 6. maaliskuuta 2011
Välineurheilija
Onko Englanti välineurheilun kehitysmaa, vai onko mulla vaan erityisen paljon tavaraa mukana kun käyn kuntosalilla?
Täällä on vähän eri periaate, kun katsoo ihmisiä juoksumatoilla. Porukka juoksee ja treenaa vanhoissa Converse All-star:ssa, mutta mp3-soitin on huippukamaa, mieluiten iPod, tietenkin se uusin ja kiiltävin versio. Oudointa on kuitenkin, että tähän asti en ole törmänny keneenkään muuhun, joka kantaisi mukanaan sykemittaria. Jyväskylässä yliopistoliikunnan tunneilla vähintäänkin joka toisella on sykemittari, jopa niillä jotka ei harrasta mitään liikuntaa (kuin vain kuntoilun must-kausina, eli tammi- ja syyskuussa). Luulisi, että valveutunut Lontoo-kansa ratsastaisi kehityksen huipulla, mutta ei! Juoksumatossa, kuntopyörissä ja crosstrainereissa on sykettä mittaavat anturit, mutta ne näyttää välillä niin päin honkia, ettei niihin kannata uskoa.
Oon ruvenny epäilemään omaa tarvettani kantaa sykemittaria, kun muutkin näyttää pärjäävän ihan ilman. Toisaalta, tällä hetkellä oma mittari mätsää nätisti uusiin juoksukenkiin.
Täällä on vähän eri periaate, kun katsoo ihmisiä juoksumatoilla. Porukka juoksee ja treenaa vanhoissa Converse All-star:ssa, mutta mp3-soitin on huippukamaa, mieluiten iPod, tietenkin se uusin ja kiiltävin versio. Oudointa on kuitenkin, että tähän asti en ole törmänny keneenkään muuhun, joka kantaisi mukanaan sykemittaria. Jyväskylässä yliopistoliikunnan tunneilla vähintäänkin joka toisella on sykemittari, jopa niillä jotka ei harrasta mitään liikuntaa (kuin vain kuntoilun must-kausina, eli tammi- ja syyskuussa). Luulisi, että valveutunut Lontoo-kansa ratsastaisi kehityksen huipulla, mutta ei! Juoksumatossa, kuntopyörissä ja crosstrainereissa on sykettä mittaavat anturit, mutta ne näyttää välillä niin päin honkia, ettei niihin kannata uskoa.
Oon ruvenny epäilemään omaa tarvettani kantaa sykemittaria, kun muutkin näyttää pärjäävän ihan ilman. Toisaalta, tällä hetkellä oma mittari mätsää nätisti uusiin juoksukenkiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)