Muutaman viikon asuntolaelämisen jälkeen voin todeta, että oon tyytyväinen omaan valintaan muuttaa John Adams Halliin. (Huolimatta siitä, että maksan omasta rotankolostani turhankin paljon.) Aluksi ajattelin, että yksiön jälkeen on mahdotonta viihtyä pienessä huoneessa ja jakaa vessa ja keittiö, mutta kaikki onkin sujunut hyvin!
Oma huoneeni on aivan keittiötä vastapäätä, joten kuulen ja haistan kaiken mitä ihmiset syö ja puhuu (ovisilmän takia voin myös nähdä ketkä on keittiössä). Se ei kuitenkaan häiritse enää niin paljoa. Viime kesän asuin metroradan vieressä, eli joka 10. minuutti metro jyskytti ohi, joten siihen verrattuna puheensorina ei ole mitään. Keittiötä käyttää vakituisesti meikäläisen lisäksi kuusi muuta ja kaksi vessaa jaan viiden muun kanssa. Kaikki asunnot käytävältä ei kuitenkaan oo vakituisessa käytössä, vaan osa on varattu väliaikaisille asukeille, joita ei kuitenkaan usein näe.
Keittiö on koko dorm-elämän keskus; jos on tylsää, keittiössä on aina joku toinen, jonka kanssa vaihtaa kuulumisia, istua iltaa tai syödä ruokaa. Meikäläisellä on lisäksi Aasia-bonus, sillä keittiön japanilainen ja malesialainen syöttävät mua kilpaa. Tänään meidän keittiöllä oli epävirallinen Kitchen meeting, jossa jaettiin keittön kaappitilat tasapuolisen kristillisesti. Vanhat ruoat heitettiin ronskisti roskiin ja kaikille järjestettiin tilaa. Tutustuttiin myös paremmin ja kreikkalaiset opetteli meidän muiden nimet.
Dorm-asumisen paras puoli on se, että kaikki kaverit asuu lähellä, jollei samassa käytävässä, niin muissa kerroksissa tai viereisessä asuntolassa. Joten jos keittiössä ei olekaan ketään, kävelen vain seuraavaan keittiöön ja kurkkaan onko norjalainen Trude kokkailemassa. Jos ei tunne oloaan sosiaaliseksi, niin aina voi lukittautua omaan huoneeseen! Toinen hyvä puoli asuntola-asumisessa on se, että baari-iltoina ei tarvitse kävellä yksin kotiin, sillä kaikilla on sama päämäärä (ja believe me, Lontoossa naisen ei kannata kävellä yksin yöllä kotiin).
Huonoja puolia ei ole ainakaan vielä ilmaantunut, mutta ehkäpä kuukauden tai parin kuluttua on jotain nuristavaakin, koska eihän tää elämä nyt näin helppoa voi olla!
sunnuntai 30. tammikuuta 2011
tiistai 25. tammikuuta 2011
Rento viikonloppu ja hatuttava viikonalku
Hello!
Paluu arkeen ja märkä rätti vasten kasvoja. Eilen yritin lukea kotosalla artikkeleita moduuleja varten ja kaikki näytti menevän ihan plörinäksi. Tekstit oli joko liian vaikeita, filosofisia tai tylsiä. Eilen oli myös kummipojan 4-vuotis syntymäpäivät, enkä mä luonnollisesti ollu paikalla, hatuttaa pahasti, kyseessä oli nimittäin teemasynttäripippalot. Tänään kävin English for Academic Purposes-tunnilla, jossa opiskellaan, kyllä, englannin kieltä ja kirjoittamista. Eikä kyseessä ole mikään English for dummies-juttu, vaan real deal! Onneksi tunteja on vielä kuusi jäljellä, niin mulla on aikaa kaivaa mun sisäinen kielinero esiin!
Viikonloppu meni liian nopeesti, taas. Pelätty nettikatkos oli uutisankka (KVAAK!) ja netti toimi koko viikonlopun. Siitä huolimatta kämpässä ei tullu vietettyä hirveesti aikaa. Perjantaina herättiin aikaste ja lähettiin porukalla lukemaan kirjastolle artikkeleita. Viiden tunnin luku-urakan jälkeen lähettiin lössillä kauppaan ostoksille ja kokattiin pienessä keittiössä 10 hengelle päivällistä (naapuriasukit oli kiitollisia, muah!). Ilta vietettiin pubissa, kuten true engelskvinnat konsanaan! Lauantaina lähdettiin Notting Hilliä kohti Portobello Roadin markkinoille, jossa oli meidän lisäks hyvin moni muu. Kierreltiin ja katseltiin, mut kaikilla oli vaan yks päämäärä; äkkiä jonnekin lämpimään kahville, ilma oli nimittäin erittäin lontoolainen taas vaihteeks. Loppuilta vietettiin John Adams Hallin ylimmässä kerroksessa How to train your dragon-elokuvan parissa. Sunnuntai pyhitettiin kulttuurille British museumissa (joka on muuten ilmainen museo) ja illalla kokkailtiin taas porukalla.
Tällä hetkellä vedän kuppitolkulla teetä, koska talvinuha kolkuttaa kurkussa. Keittiökaverit ei arvosta mun pärskimistä ja niistämistä. Kraah kraah!
Paluu arkeen ja märkä rätti vasten kasvoja. Eilen yritin lukea kotosalla artikkeleita moduuleja varten ja kaikki näytti menevän ihan plörinäksi. Tekstit oli joko liian vaikeita, filosofisia tai tylsiä. Eilen oli myös kummipojan 4-vuotis syntymäpäivät, enkä mä luonnollisesti ollu paikalla, hatuttaa pahasti, kyseessä oli nimittäin teemasynttäripippalot. Tänään kävin English for Academic Purposes-tunnilla, jossa opiskellaan, kyllä, englannin kieltä ja kirjoittamista. Eikä kyseessä ole mikään English for dummies-juttu, vaan real deal! Onneksi tunteja on vielä kuusi jäljellä, niin mulla on aikaa kaivaa mun sisäinen kielinero esiin!
Viikonloppu meni liian nopeesti, taas. Pelätty nettikatkos oli uutisankka (KVAAK!) ja netti toimi koko viikonlopun. Siitä huolimatta kämpässä ei tullu vietettyä hirveesti aikaa. Perjantaina herättiin aikaste ja lähettiin porukalla lukemaan kirjastolle artikkeleita. Viiden tunnin luku-urakan jälkeen lähettiin lössillä kauppaan ostoksille ja kokattiin pienessä keittiössä 10 hengelle päivällistä (naapuriasukit oli kiitollisia, muah!). Ilta vietettiin pubissa, kuten true engelskvinnat konsanaan! Lauantaina lähdettiin Notting Hilliä kohti Portobello Roadin markkinoille, jossa oli meidän lisäks hyvin moni muu. Kierreltiin ja katseltiin, mut kaikilla oli vaan yks päämäärä; äkkiä jonnekin lämpimään kahville, ilma oli nimittäin erittäin lontoolainen taas vaihteeks. Loppuilta vietettiin John Adams Hallin ylimmässä kerroksessa How to train your dragon-elokuvan parissa. Sunnuntai pyhitettiin kulttuurille British museumissa (joka on muuten ilmainen museo) ja illalla kokkailtiin taas porukalla.
Tällä hetkellä vedän kuppitolkulla teetä, koska talvinuha kolkuttaa kurkussa. Keittiökaverit ei arvosta mun pärskimistä ja niistämistä. Kraah kraah!
perjantai 21. tammikuuta 2011
Kahviaddiktina teemaassa
Oi, onni ja autuus!
Ällöttävän instant coffeen lipittäminen jää historiaan. No more räkä! Starbucksin filter coffee on myös aikamoista höttöä. Ja millä logiikalla ne myy sitä: filtterikahvi mustana on black coffee, ja sama kahvi höyrytetyllä maidolla on white coffee (eikä ne ymmärrä jos pyytää kahvin kylmällä maidolla). Pienoisen etsivätyön jälkeen löysin kaupan, jossa myydään aitoja, oikeita espressopannuja ja vielä halvalla (17£). Yes, I'm talking about Bialletti's Moka Express!
Vitsikkäästä nimestä huolimatta, sillä saa väännettyä järjettömän upeet sumpit!
PS: Niin, siis jätinkö kertomatta, että ei sillä voi vielä ainakaan kahvia keittää. Kaupoissa on vaan sitä murukahvia, joten matkustan joku kaunis päivä Etelä-Lontooseen Merimieskirkon pitämään myymälään, mistä saa suomalaisia tuotteita, ilmeisesti myös Juhla Mokkaa. Samalla, kun piipahdan siellä, lupaan rukoilla Suomen puolesta: Tulkoon kohta kesä!
Ällöttävän instant coffeen lipittäminen jää historiaan. No more räkä! Starbucksin filter coffee on myös aikamoista höttöä. Ja millä logiikalla ne myy sitä: filtterikahvi mustana on black coffee, ja sama kahvi höyrytetyllä maidolla on white coffee (eikä ne ymmärrä jos pyytää kahvin kylmällä maidolla). Pienoisen etsivätyön jälkeen löysin kaupan, jossa myydään aitoja, oikeita espressopannuja ja vielä halvalla (17£). Yes, I'm talking about Bialletti's Moka Express!
Vitsikkäästä nimestä huolimatta, sillä saa väännettyä järjettömän upeet sumpit!
PS: Niin, siis jätinkö kertomatta, että ei sillä voi vielä ainakaan kahvia keittää. Kaupoissa on vaan sitä murukahvia, joten matkustan joku kaunis päivä Etelä-Lontooseen Merimieskirkon pitämään myymälään, mistä saa suomalaisia tuotteita, ilmeisesti myös Juhla Mokkaa. Samalla, kun piipahdan siellä, lupaan rukoilla Suomen puolesta: Tulkoon kohta kesä!
torstai 20. tammikuuta 2011
Rathole Prison
Hei kaikki kauniit ihmiset!
Tämä nörtti on ottanut selvää blogspotin mahdollisuuksista ja nyt olisi luvassa kuvia asunnosta ja yliopistosta. John Adams Hall sijaitsee samalla kadulla IOE:n kanssa, joten hyötyliikuntaa kertyy noin kolme minuuttia päivässä. Oma huoneeni on viihtyisästi kellarissa, josta näen tielle sekä kellariasukkien kujalle. Ikkunassa on kalterit luomassa vankilatunnelmaa, ah!
Varsinkin kellarin asukkaat on aika värikästä porukkaa, sillä lähes jokainen on Erasmus-vaihtari tai ulkomaalainen maisterivaiheen opiskelija. Yksi aito, oikea britti löytyy ja hän saikin kunnian kertoa totuuden Lontoon hanavedestä (juotavaa on!). Meikäläisen keittiöstä löytyy kreikkalaisia, malesialainen, pari taiwanilaista, kyproslainen, japanilainen sekä intialainen (plus MINÄ!). Varsinkin aasialaiset on innokkaita kokkaamaan ja lähes joka kerta mä olen enemmän kuin tervetullut syömään heidän kanssaan.
John Adams Hall näyttää ihan samalta ku kaikki muut talot Lontoossa. Tämän saman kadun varrella on sitten IOE.
200 metriä etelään: IOE ei ole varsinaisesti arkkitehtuurin helmi.
Lisää kuvia seuraa viikonlopun jälkeen, nimittäin perjantain klo 18 ja maanantain klo 9 välillä meillä ei ole nettiä (koska IOE sanoo niin). Kriisiapua on hankittu ja lievitystä kipuun etsitään perjantaina syöminki-illasta, lauantaina Notting Hillin Portobello Roadilta ja sunnuntaina British Museumista. Viikonloppuna on tarkoitus leikkiä turistia!
Cheers!
Tämä nörtti on ottanut selvää blogspotin mahdollisuuksista ja nyt olisi luvassa kuvia asunnosta ja yliopistosta. John Adams Hall sijaitsee samalla kadulla IOE:n kanssa, joten hyötyliikuntaa kertyy noin kolme minuuttia päivässä. Oma huoneeni on viihtyisästi kellarissa, josta näen tielle sekä kellariasukkien kujalle. Ikkunassa on kalterit luomassa vankilatunnelmaa, ah!
Varsinkin kellarin asukkaat on aika värikästä porukkaa, sillä lähes jokainen on Erasmus-vaihtari tai ulkomaalainen maisterivaiheen opiskelija. Yksi aito, oikea britti löytyy ja hän saikin kunnian kertoa totuuden Lontoon hanavedestä (juotavaa on!). Meikäläisen keittiöstä löytyy kreikkalaisia, malesialainen, pari taiwanilaista, kyproslainen, japanilainen sekä intialainen (plus MINÄ!). Varsinkin aasialaiset on innokkaita kokkaamaan ja lähes joka kerta mä olen enemmän kuin tervetullut syömään heidän kanssaan.
John Adams Hall näyttää ihan samalta ku kaikki muut talot Lontoossa. Tämän saman kadun varrella on sitten IOE.
200 metriä etelään: IOE ei ole varsinaisesti arkkitehtuurin helmi.
Lisää kuvia seuraa viikonlopun jälkeen, nimittäin perjantain klo 18 ja maanantain klo 9 välillä meillä ei ole nettiä (koska IOE sanoo niin). Kriisiapua on hankittu ja lievitystä kipuun etsitään perjantaina syöminki-illasta, lauantaina Notting Hillin Portobello Roadilta ja sunnuntaina British Museumista. Viikonloppuna on tarkoitus leikkiä turistia!
Cheers!
maanantai 17. tammikuuta 2011
We're here to protect you!
Maksoin just asuntolan, John Adams Hall'n, vuokran koko kuudelta kuukaudelta, mikä oli aika iso aukko kukkaroon. Onneksi kylän vanhimmat riensivät hätiin! Vaikka vuokra on huoneen kokoon, kuntoon ja oikeestaan kaikkeen aisteilla havaittavaan nähden uskomattoman päätähuimaava, niin en missään nimessä vaihtaisi huonettani. Samassa talossa asuu nimittäin lähes jokainen vaihtari, eli kaverit on ihan koputuksen päässä. Asuntola sijaitsee Bloomsburyn ihanalla alueella, joten kaikkialle on lyhyt matka (eli maanalaiseen ei mene rahaa, kun yhtä hyvin voi kävellä).
Yksi todella tärkeä kriteeri asunnon valinnassa oli, että John Adams Hall'n respassa on 24/7 joku vahtimassa ovea ja kulkijoita. Lontoon keskustassa poukkoilee vähän kaikennäköistä hullua ja hörhöä, joten lukot ja vartija on aika kiva lisä normiarkeen. Yliopisto lahjoitti myös jokaiselle "kaveriporukalle" oman hälyttimen, mitä voi käyttää kun kävelee yksin pimeillä kujilla tai käy rave-bileissä. Viikonloppuna totesin, että turvallisuuttamme turvaa myös 80 vuotias vanha vartijavaari, joka on harmaampi ja kumarampi joka kerta kun ohitan respan. Sääliksi kävi eilen, kun näin miten se klonkkas tän nelikerroksisen talon rappuja edes takaisin. Kiitos hälle, nimittäin nyt ainakin äiti voi olla varma, että tytär on turvassa tiukasti vartioidussa talossa!
Rotankolooni tunnelmaa luo ikkunan kalterit, sillä asun "kellarissa" ja ikkunan takana menee pieni kuja talon ja tien välillä. Niin, että tervetuloa varkaat, kantsii ottaa kynsiviila mukaan!
Yksi todella tärkeä kriteeri asunnon valinnassa oli, että John Adams Hall'n respassa on 24/7 joku vahtimassa ovea ja kulkijoita. Lontoon keskustassa poukkoilee vähän kaikennäköistä hullua ja hörhöä, joten lukot ja vartija on aika kiva lisä normiarkeen. Yliopisto lahjoitti myös jokaiselle "kaveriporukalle" oman hälyttimen, mitä voi käyttää kun kävelee yksin pimeillä kujilla tai käy rave-bileissä. Viikonloppuna totesin, että turvallisuuttamme turvaa myös 80 vuotias vanha vartijavaari, joka on harmaampi ja kumarampi joka kerta kun ohitan respan. Sääliksi kävi eilen, kun näin miten se klonkkas tän nelikerroksisen talon rappuja edes takaisin. Kiitos hälle, nimittäin nyt ainakin äiti voi olla varma, että tytär on turvassa tiukasti vartioidussa talossa!
Rotankolooni tunnelmaa luo ikkunan kalterit, sillä asun "kellarissa" ja ikkunan takana menee pieni kuja talon ja tien välillä. Niin, että tervetuloa varkaat, kantsii ottaa kynsiviila mukaan!
sunnuntai 16. tammikuuta 2011
How about the weather?
Englannin sää ansaitsee ehdottomasti oman blogipäivityksen, nimittäin sen vertaa ennalta-arvaamaton ja julma luonnonilmiö se on! Yhtenä hetkenä aurinko paistaa ja ilma on ihanan lämmin, joten päätät piipahtaa ulkona ja kenties kaupassa. Kaupasta kun astut ulos, niin huomaat että aurinko on lähteny Las Palmasiin tai jonnekin ja tilalla on inhottava, tihuttava sade.
Perjantaina käytiin ostosreissulla tässä lähitienoolla, eli suunnattiin Oxford Streetille. Oltiin kävelty koko matka Hyde Parkin kulmalle, käyty Primarkissa ja matkalla asuntolaan alko sataa aivan naurettavalla voimalla. Sateenvarjo ei tietenkään ollu mukana. Miksi olisi?
Ehkä tottumuksesta (tai puheenaiheiden puutteesta) englantilaiset näyttää puhuvan säästä jatkuvasti. Koska siinä ei ole mitään päätä eikä häntää, sitä yritetään analysoida huonoin lopputuloksin. Ja kun sitten säästä puhutaan, niin kaikilla on oma mielipide; toisen mielestä aurinko paistaa loppupäivän, kun taas toinen on sitä mieltä että kohta alkaa sataa oikein urakalla.
Niin, että mitä ihmettä sitä nyt laittais päälle, ettei kastu sateessa läpimäräks tai paahdu pavuksi auringonpaisteessa?
Perjantaina käytiin ostosreissulla tässä lähitienoolla, eli suunnattiin Oxford Streetille. Oltiin kävelty koko matka Hyde Parkin kulmalle, käyty Primarkissa ja matkalla asuntolaan alko sataa aivan naurettavalla voimalla. Sateenvarjo ei tietenkään ollu mukana. Miksi olisi?
Ehkä tottumuksesta (tai puheenaiheiden puutteesta) englantilaiset näyttää puhuvan säästä jatkuvasti. Koska siinä ei ole mitään päätä eikä häntää, sitä yritetään analysoida huonoin lopputuloksin. Ja kun sitten säästä puhutaan, niin kaikilla on oma mielipide; toisen mielestä aurinko paistaa loppupäivän, kun taas toinen on sitä mieltä että kohta alkaa sataa oikein urakalla.
Niin, että mitä ihmettä sitä nyt laittais päälle, ettei kastu sateessa läpimäräks tai paahdu pavuksi auringonpaisteessa?
tiistai 11. tammikuuta 2011
Opiskelemaanhan tänne tultiin!
Ensimmäinen luento takana ja selvisin siitä hengissä ja yhtenä kappaleena, suberbe!
Ilmoittauduin jo viime syksynä Learning Agreementilla useaan eri moduuliin (=15 opintopisteen kokonaisuus), jotta keväälle olisi jäänyt paljon vaihtoehtoja. Eilen selvisi kuitenkin, että vaikka olen ilmottautunut kursseille, en ole "virallisesti" ilmottautunu niihin. SWEET! Jokaiseen moduuliin on omat administratorit, jotka järjestää moduulia, joten eilen väsäsin kolmea moduulia varten pikaiset sähköpostit admineille, joissa anelin päästä opetukseen. Tänään tuli onneksi hyväksyvät vastaukset, Luojan kiitos, koska ensimmäinen moduuli alkoi tänään.
Opiskelen täällä siis "Multicultural Classrooms", "Teaching and Learning in Classrooms" ja "Multicultural and Multilinqual London" moduulit. Tosi opettajapainotteista, I know... Yritin valita mahdollisimman monta monikulttuurisuuteen painottuvia moduuleja, joita pääsen tuskin Suomessa opiskelemaan.
Luento erosi suomalaisesta yliopistoluennosta ehkä kaikista eniten siinä mielessä, että täällä muut opiskelijat on suurimmalta osin aikuisopiskelijoita, eli opettajia, jotka tekee maisterivaiheen opintoja tms. töiden ohessa. Eli samalla kun muut nyökyttelee Dr. Watsonin mielipiteille opettajuudesta, meikä järsii kynää ja miettii, että mistä hitosta noi puhuu. Tämä moduuli koostuu luennoista, isosta läjästä tieteellisiä artikkeleita, jotka on pakko lukea sekä lopputyöstä, joka tässä tapauksessa täytyy tehdä omista havainnoista monikulttuurisessa luokassa.
Älkää kysykö mistä löydän monikulttuurisen luokan tähän hätään.
Ina
Ilmoittauduin jo viime syksynä Learning Agreementilla useaan eri moduuliin (=15 opintopisteen kokonaisuus), jotta keväälle olisi jäänyt paljon vaihtoehtoja. Eilen selvisi kuitenkin, että vaikka olen ilmottautunut kursseille, en ole "virallisesti" ilmottautunu niihin. SWEET! Jokaiseen moduuliin on omat administratorit, jotka järjestää moduulia, joten eilen väsäsin kolmea moduulia varten pikaiset sähköpostit admineille, joissa anelin päästä opetukseen. Tänään tuli onneksi hyväksyvät vastaukset, Luojan kiitos, koska ensimmäinen moduuli alkoi tänään.
Opiskelen täällä siis "Multicultural Classrooms", "Teaching and Learning in Classrooms" ja "Multicultural and Multilinqual London" moduulit. Tosi opettajapainotteista, I know... Yritin valita mahdollisimman monta monikulttuurisuuteen painottuvia moduuleja, joita pääsen tuskin Suomessa opiskelemaan.
Luento erosi suomalaisesta yliopistoluennosta ehkä kaikista eniten siinä mielessä, että täällä muut opiskelijat on suurimmalta osin aikuisopiskelijoita, eli opettajia, jotka tekee maisterivaiheen opintoja tms. töiden ohessa. Eli samalla kun muut nyökyttelee Dr. Watsonin mielipiteille opettajuudesta, meikä järsii kynää ja miettii, että mistä hitosta noi puhuu. Tämä moduuli koostuu luennoista, isosta läjästä tieteellisiä artikkeleita, jotka on pakko lukea sekä lopputyöstä, joka tässä tapauksessa täytyy tehdä omista havainnoista monikulttuurisessa luokassa.
Älkää kysykö mistä löydän monikulttuurisen luokan tähän hätään.
Ina
maanantai 10. tammikuuta 2011
Valtakunnassa kaikki hyvin
Lontoossa yhtenä kappaleena! Yay, for that!
Lensin (tai siis en minä, vaan lentokone) Lontooseen perjantaina ja koko päivä meni sumussa. Parin tunnin yöunien sekä alkujärkytyksen jälkeen tajusin, että tässä sitä sitten ollaan, vaihdossa ja maailmalla! Lauantaina pääsin jo ilmottautumaan virallisesti yliopistoon ja sain opiskelijakorttini, jonka valokuva muistuttaa mua erinomaisesti siitä, miksi en ole Miss Suomi, Miss Hawaian Tropic tai edes Iltalehden tähtityttö. Viikonlopun aikana tutustuin hollantilaisen vaihtarin kanssa Lontoon must see-paikkoihin ja tein huoneestani asuttavan. Talking about rathole, asun IOE:n ylläpitämässä asuntolassa, jossa minulla on oma pienen pieni ja superkallis huone kellaritasolla (Ground floor is definetly the new Penthouse!). Keittiön ja vessan jaan muiden asukkien kanssa, jotka on suurimmalta osin myös vaihto-opiskelijoita. Huone on kuitenkin tosi viihtysä ja aika kompakti, ja mikä parasta, asuntola on samalla kadulla ku IOE, joten matka yliopistolle kestää minuutin. Tai kaks. Tai kymmenen, jos lähdet kävelemään yliopistolle, luulet ettet ole lukinnu huoneen ovea, käännyt takaisin, käyt tarkistamassa onko huoneen ovi lukossa (mikä on tietenkin lukittu, dooh!) ja lähdet taas yliopistolle. Stupid me!
Ensimmäinen virallinen infopäivä on kuitenkin nyt takana ja voi pojat, miten jännää! Meitä Erasmus-vaihtareita on kuusi (WOOP WOOP!), mutta laatu korvaa määrän, right? Opiskelusta sen verran, että vaikka ilmoitin jo kuukausia sitten kurssit (eli moduulit), jotka haluan suorittaa, mun pitää silti ottaa selvää kurssien administratoreilta pääsenkö kurssille. Jos hyvin käy, niin ensimmäinen alkaa huomenna. Jos huonosti käy, niin saan kirjoittaa aika pitkät selitykset KELAlle, miksi en saanut yhtäkään opintopistettä kuuden kuukauden aikana. Joten Suomessa saadaan olla onnellisia KORPISTA!
Kuullaan kolinaa!
Ina
Lensin (tai siis en minä, vaan lentokone) Lontooseen perjantaina ja koko päivä meni sumussa. Parin tunnin yöunien sekä alkujärkytyksen jälkeen tajusin, että tässä sitä sitten ollaan, vaihdossa ja maailmalla! Lauantaina pääsin jo ilmottautumaan virallisesti yliopistoon ja sain opiskelijakorttini, jonka valokuva muistuttaa mua erinomaisesti siitä, miksi en ole Miss Suomi, Miss Hawaian Tropic tai edes Iltalehden tähtityttö. Viikonlopun aikana tutustuin hollantilaisen vaihtarin kanssa Lontoon must see-paikkoihin ja tein huoneestani asuttavan. Talking about rathole, asun IOE:n ylläpitämässä asuntolassa, jossa minulla on oma pienen pieni ja superkallis huone kellaritasolla (Ground floor is definetly the new Penthouse!). Keittiön ja vessan jaan muiden asukkien kanssa, jotka on suurimmalta osin myös vaihto-opiskelijoita. Huone on kuitenkin tosi viihtysä ja aika kompakti, ja mikä parasta, asuntola on samalla kadulla ku IOE, joten matka yliopistolle kestää minuutin. Tai kaks. Tai kymmenen, jos lähdet kävelemään yliopistolle, luulet ettet ole lukinnu huoneen ovea, käännyt takaisin, käyt tarkistamassa onko huoneen ovi lukossa (mikä on tietenkin lukittu, dooh!) ja lähdet taas yliopistolle. Stupid me!
Ensimmäinen virallinen infopäivä on kuitenkin nyt takana ja voi pojat, miten jännää! Meitä Erasmus-vaihtareita on kuusi (WOOP WOOP!), mutta laatu korvaa määrän, right? Opiskelusta sen verran, että vaikka ilmoitin jo kuukausia sitten kurssit (eli moduulit), jotka haluan suorittaa, mun pitää silti ottaa selvää kurssien administratoreilta pääsenkö kurssille. Jos hyvin käy, niin ensimmäinen alkaa huomenna. Jos huonosti käy, niin saan kirjoittaa aika pitkät selitykset KELAlle, miksi en saanut yhtäkään opintopistettä kuuden kuukauden aikana. Joten Suomessa saadaan olla onnellisia KORPISTA!
Kuullaan kolinaa!
Ina
perjantai 7. tammikuuta 2011
London, baby!
Kesäkuun alussa, Armon vuonna 2010, lähdin Tukholmaan Ruotsinmaalle luomaan uraa, saavuttamaan mainetta ja kunniaa sekä hivuttautumaan lähemmäksi Ruotsin hovia. Tämä ei kuitenkaan toteutunut ihan odotetusti, joten alkaen vuoden 2011 tammikuusta joudun ottamaan uusinnan. Tällä kertaa Lontoossa, Englannissa.
Seuraavat kuusi kuukautta tulen viettämään vaihto-opiskelijana Lontoon Institute of Educationissa, jossa voin opiskella pääainettani, kasvatustiedettä. Tämän blogin tarkoituksena on toimia lähinnä matkapäiväkirjana, jotta ikäihmisenä voin sitten muistin pätkiessä lukea mitä joskus on tullut tehtyä. Jos tästä on kuitenkin apua jollekulle toiselle vaihtoon lähtevälle tai sitä harkitsevalle, niin aina parempi!
Missä sä oot? Mä oon Lontoossa, baby!
Ina
Seuraavat kuusi kuukautta tulen viettämään vaihto-opiskelijana Lontoon Institute of Educationissa, jossa voin opiskella pääainettani, kasvatustiedettä. Tämän blogin tarkoituksena on toimia lähinnä matkapäiväkirjana, jotta ikäihmisenä voin sitten muistin pätkiessä lukea mitä joskus on tullut tehtyä. Jos tästä on kuitenkin apua jollekulle toiselle vaihtoon lähtevälle tai sitä harkitsevalle, niin aina parempi!
Missä sä oot? Mä oon Lontoossa, baby!
Ina
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)