Itse olen vihannut kaurapuuroa siitä lähtien, kun koulussa piti vetää sitä litkumaista oksennuksentapaista lounaaksi. Kyytipojaksi oli aina "marjakeittoa" (marjoja 0%, esansseja 110%) sekä luonnollisesti porkkana- ja lanttusuikaleita. Joo tiedän, mun lapsuus on ollu tosi rankka ja traumaattinen, ja on suoranainen ihme, että oon vielä täysissä ruumiin ja sielun voimissa.
Mutta nyt on uusi ääni kellossa, DING DONG! Päätin olla aikuinen, ostaa kaurahiutaleita (40 penceä/0,5kg) ja kokeilla onko kaurapuuro yhtä hirveää kuin silloin ennen muinoin. Ja kappas, ei ollutkaan! Viimeiset pari viikkoa oon syöny kaurapuuroa kuin vanha tekijä! Todistusaineistona seuraava kuva:
(Huomaa herkullinen banaani oikeassa kulmassa, yammy. Photoshoppaisin sen meheväksi mangoksi, jos osaisin.)
Tällä hetkellä koen että oon kasvanut henkisesti todella paljon; oon päässyt yli mun turhasta ja liioitellusta kaurapuurovihasta ja astunut terveiden elämäntapojen taloon. Fyysisesti aion pienentyä ensi viikolla, kun hankin itselleni kuntosalikortin yliopiston salille!
PS: Hyvää kiinalaista uutta vuotta! JAH:n aasialaiset asukkaat on aloittanu juhlimisen ja eilen meidätkin kutsuttiin syömään kanakeittoa ja dumplinkseja. Tänään torstaina ne kävi temppelissä (Oxford streetiltä löytyy Buddha-temppeli!), pukeutui uusiin vaatteisiin ja söi pelkkää kasvisruokaa. Perjantain traditioon kuuluu vierailla äidin kotona (hankalaa noille täältä käsin), mutta me juhlitaan IOE:n omassa kiinalaisen uuden vuoden juhlassa. Sunnuntaina on isot stembalot ja perinteinen kulkue Chinatownissa! Mikä parasta: Nyt alkoi jäniksen vuosi, ja kukas onkaan Luna-kalenterin mukaan pupu? Allekirjoittanut tietenkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti