En suoraan sanottuna tiedä mitä on tapahtunu, mutta ilmeisesti mun ruuanlaittotaidot jäi Suomeen. Siis huomattavaa takapakkia keittiön puolella! Nyttenkin liedellä on "klassinen tomaattikeitto", jonka kuitenkin ristin Hägerstenin padaksi, koska se ei ole keittoa nähnykään. Ruoan nimeäminen lisää sen makua, mutta ilmeisesti tässä tapauksessa ei riittävästi.
Ruotsalaisissa ruokakaupoissa ei vieläkään myydä kanasuikaleita, vaan puolikkaita lehmiä, pihvejä ja ydinluuta. Joten jos nälkä sattuu yllättämään niin sitä vain avaa kaapin, kaataa kaiken syötäväksi keplaavan kattilaan ja keittää niin kauan, ettei suolisto ota lopputiliä. Kaiken pystyy huuhtomaan alas vissyllä tai kahvilla. Välillä ruokien ulkomuoto näyttää pahemmalta kun työpaikan vanhusten timbal-muotoon muussattu ruoka. Yök.
Salaisuus hengissä pysymiseen on Kalles mätitahna, mikä toimii minkä tahansa ruoan lisukkeena. Jos ruoka maistuu pahalta/etovalta tai jos se ei maistu ollenkaan, niin tuutista vaan lohenpunaista tahnaa makua antamaan.
Ja koska puoli litraa SIAn jäätelöä maksaa yhtä paljon kuin 100 grammaa Kesoa (eli raejuustoa, det finns ingen grynost här!), niin rommirusina/nougat/sitruuna-lakritsi täyttää päivittäisen kalsiumtarpeen.
Voilá!
Ö: Ina Svensson
PS: Äidille tiedoksi; töiden ruokalippu (10 kpl) maksaa 100 kruunua, eli 10 euroa. En siis kuole nälkään, vaan voin ahtaa lounailla napaan niin paljon ruokaa kuin pystyn ja kykenen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti