Muutaman viikon asuntolaelämisen jälkeen voin todeta, että oon tyytyväinen omaan valintaan muuttaa John Adams Halliin. (Huolimatta siitä, että maksan omasta rotankolostani turhankin paljon.) Aluksi ajattelin, että yksiön jälkeen on mahdotonta viihtyä pienessä huoneessa ja jakaa vessa ja keittiö, mutta kaikki onkin sujunut hyvin!
Oma huoneeni on aivan keittiötä vastapäätä, joten kuulen ja haistan kaiken mitä ihmiset syö ja puhuu (ovisilmän takia voin myös nähdä ketkä on keittiössä). Se ei kuitenkaan häiritse enää niin paljoa. Viime kesän asuin metroradan vieressä, eli joka 10. minuutti metro jyskytti ohi, joten siihen verrattuna puheensorina ei ole mitään. Keittiötä käyttää vakituisesti meikäläisen lisäksi kuusi muuta ja kaksi vessaa jaan viiden muun kanssa. Kaikki asunnot käytävältä ei kuitenkaan oo vakituisessa käytössä, vaan osa on varattu väliaikaisille asukeille, joita ei kuitenkaan usein näe.
Keittiö on koko dorm-elämän keskus; jos on tylsää, keittiössä on aina joku toinen, jonka kanssa vaihtaa kuulumisia, istua iltaa tai syödä ruokaa. Meikäläisellä on lisäksi Aasia-bonus, sillä keittiön japanilainen ja malesialainen syöttävät mua kilpaa. Tänään meidän keittiöllä oli epävirallinen Kitchen meeting, jossa jaettiin keittön kaappitilat tasapuolisen kristillisesti. Vanhat ruoat heitettiin ronskisti roskiin ja kaikille järjestettiin tilaa. Tutustuttiin myös paremmin ja kreikkalaiset opetteli meidän muiden nimet.
Dorm-asumisen paras puoli on se, että kaikki kaverit asuu lähellä, jollei samassa käytävässä, niin muissa kerroksissa tai viereisessä asuntolassa. Joten jos keittiössä ei olekaan ketään, kävelen vain seuraavaan keittiöön ja kurkkaan onko norjalainen Trude kokkailemassa. Jos ei tunne oloaan sosiaaliseksi, niin aina voi lukittautua omaan huoneeseen! Toinen hyvä puoli asuntola-asumisessa on se, että baari-iltoina ei tarvitse kävellä yksin kotiin, sillä kaikilla on sama päämäärä (ja believe me, Lontoossa naisen ei kannata kävellä yksin yöllä kotiin).
Huonoja puolia ei ole ainakaan vielä ilmaantunut, mutta ehkäpä kuukauden tai parin kuluttua on jotain nuristavaakin, koska eihän tää elämä nyt näin helppoa voi olla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti