Maksoin just asuntolan, John Adams Hall'n, vuokran koko kuudelta kuukaudelta, mikä oli aika iso aukko kukkaroon. Onneksi kylän vanhimmat riensivät hätiin! Vaikka vuokra on huoneen kokoon, kuntoon ja oikeestaan kaikkeen aisteilla havaittavaan nähden uskomattoman päätähuimaava, niin en missään nimessä vaihtaisi huonettani. Samassa talossa asuu nimittäin lähes jokainen vaihtari, eli kaverit on ihan koputuksen päässä. Asuntola sijaitsee Bloomsburyn ihanalla alueella, joten kaikkialle on lyhyt matka (eli maanalaiseen ei mene rahaa, kun yhtä hyvin voi kävellä).
Yksi todella tärkeä kriteeri asunnon valinnassa oli, että John Adams Hall'n respassa on 24/7 joku vahtimassa ovea ja kulkijoita. Lontoon keskustassa poukkoilee vähän kaikennäköistä hullua ja hörhöä, joten lukot ja vartija on aika kiva lisä normiarkeen. Yliopisto lahjoitti myös jokaiselle "kaveriporukalle" oman hälyttimen, mitä voi käyttää kun kävelee yksin pimeillä kujilla tai käy rave-bileissä. Viikonloppuna totesin, että turvallisuuttamme turvaa myös 80 vuotias vanha vartijavaari, joka on harmaampi ja kumarampi joka kerta kun ohitan respan. Sääliksi kävi eilen, kun näin miten se klonkkas tän nelikerroksisen talon rappuja edes takaisin. Kiitos hälle, nimittäin nyt ainakin äiti voi olla varma, että tytär on turvassa tiukasti vartioidussa talossa!
Rotankolooni tunnelmaa luo ikkunan kalterit, sillä asun "kellarissa" ja ikkunan takana menee pieni kuja talon ja tien välillä. Niin, että tervetuloa varkaat, kantsii ottaa kynsiviila mukaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti