Kävin eilen lenkillä ja kuten tavallista se ei menny ihan nappiin:
Kesken juoksemisen vastaan tuli mies, jolla oli vapaana nuori rottweiler uros (säkäkorkeus: JÄTTILÄINEN). Rottweiler ei tehny elettäkään että se ois tullu omistajansa luo, kun se sitä kutsui, koska harvoinhan tappajat tottelee käskyjä. Samaan aikaan omistaja kehoitti mua vaan ohittamaan koiran, koska heidän pikku Luca ei tee mitään pahaa ihmiselle. MISTAKE! Epävarmana lähdin hitaasti ohittamaan koiraa ja kun tulin kohdalle, niin kiltti pikku-Luca osoittautuikin oikein ärhäkäksi ja verenhimoiseksi tapaukseksi. Mut se taisi luokitella eläväksi päivälliseksi, koska heti mut huomatessaan se rupes hyppimään, haukkumaan ja tähtäämään hampaitaan mun nilkkoihin. Omistaja vaan nauro vieressä ja sano ettei hänen koira tee mitään pahaa, ja samaan aikaan rottweiler mittasi hampaillaan mun pohkeita. Loppujen lopuks se mies otti koiraa pannasta kiinni (koska kädessä oleva talutusremmi on turhake, ilmeisesti?) ja mä lähdin kotiin, koska en uskaltanu liikkua enää yksin.
Johtuen kielimuurista tai siitä että mun sydän lopetti toimintansa, mä en sanonu sanaakaan sille miehelle! En niin mitään! Suomeksihan mä olisin antanu kuulua, olisin uhannu tappaa sen miehen ja koiran, soittaa poliisille ja armeijalle sekä mun hyvälle ystävälle, Ruotsin kuninkaalle!
Joten tässä sille miehelle: "HAISTA PASKA! Mä tapan sut, sun koiran ja kaikki, joiden nimet löydän sun kännykästä! Ja syötän ne mun kilpikonnalle! Jota mä en ole vielä hankkinut! Mutta, jonka aion hankkia iha lähivuosina!"
Seuraavalla kerralla lenkille pitänee ottaa se äitin suosittelema katkastu haulikko...
Ö: Riista Ina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti